Jatkoaika seuraa tiiviisti perjantain tulikuumaa finaaliuusintaa. Pohdimme myös, missä alkukaudesta hapuilleet mestarisuosikit Kärpät ja Tappara tällä hetkellä menevät.
Kärpät majailee tätä kirjoitettaessa Liigassa neljäntenä. Se on kuitenkin pelkkä optinen harha, sillä kun muut pelaavat rästipelinsä oululaisiin nähden, on sarjasijoitus luultavasti jossain säälipleijariviivan tuntumassa.
Moni pelaaja on saanut huseerata rauhassa alkukauden ilman kritiikkiä, sillä kaikki negatiivinen huomio kiinnittyi Nicolas Deschampsin esityksiin. Deschamps oli sateenvarjo, jonka alla muut alisuorittajat olivat turvassa.
Sateenvarjoa ei enää ole, joten aloitetaanpa puolustuksesta. Eniten tasakentällisin maaleja omiin päästäneet puolustajat ovat järjestyksessä Ryan Glenn, Adam Masuhr ja Dan Spang. Glenn-Spang -kaksikko on kaukana viime kaudella tehotilaston ylivoimaisesti voittaneesta Atte Ohtamaa - Ville Pokka pakkiparista. Onneksi päävalmentaja Lauri Marjamäki laittoi Glennin ja Spangin eri pakkipareihin. Tämä paransi selkeästi puolustusta kokonaisuutena.
"Omissa kirjoissani Kärpät on edelleen suurin mestarisuosikki. Ulosmittaamatonta potentiaalia ei ole tällä hetkellä yhdessäkään toisessa joukkueessa niin paljon kuin Kärpissä."
Pahiten epäonnistuneen Spangin suurin ongelma on se, ettei hän saa itsestään parasta irti ilman oikeaa tunnetilaa. Tunnetta Spangin pelissä ei nyt ole ja suoritukset kentällä sen mukaiset.
Glenniä ja Masuhria vaivaa pieni huolimattomuus ja sinne päin pelaaminen puolustuspäässä aiheuttaa pieniä ja suuria vaaratilanteita omassa päässä.
Hyökkäyksessä Juha-Pekka Haataja ei ole vielä samalla tasolla kuin toissa kaudella voittaessaan liigan pistepörssin Kärpissä. Taistelupari Ivan Humlin puolustusasennetta Marjamäki kehuu jatkuvasti. Kuulijalle tulee väistämättä ajoittain mieleen, että testaako Marjamäki sillä vain sitä, onko vastapuoli kartalla pelistä edes vähää alusta. Tällä hetkellä tšekin liike ei riitä varsinkaan keskikaistan pelaamiseen.
Kaiken kaikkiaan ulkomaalaiset ja viime keväänä mestaruuden voittaneet seniori-Kärpät eivät pelaa tällä hetkellä samalla tasolla kuin vuosi sitten. Jopa kapteeni Lasse Kukkosen otteista paistoi läpi etenkin alkukaudesta tietty virkamiesmäisyys.
Onneksi Kärpillä on nuorisokaarti ja Joonas Kemppainen. Kolmossentterin johdolla seniori-nuoriso on pitänyt joukkuetta pystyssä. Vaikka vitja tehtailee paljon maaleja, uppoaa sille liikaa myös omiin tasakentällisin pelatessa.
Oikeat superjunnut Jesse Puljujärvi, Sakari Manninen ja Sebastian Aho ovat vastanneet huutoon huikeiden odotusarvojen mukaisesti. Yllättäen tälle osastolle kömpi mukaan myös Markus Nutivaara, joka on pelannut pakistossa todella hyvin tuoden sinne pokkamaista kiekollista osaamista. Sitä Kärppien nykyisellä puolustuksella ei todellakaan ole liikaa.
Kärppien kauden suunnan määrittää jatkossa se, kuinka hyvin joukkueen kokeneeseen kaartiin saadaan puhallettua henkeä takaisin. Kärpät inhoaa sanan mestaruuskrapula käyttöä, mutta mitä muuta sanaa tässä tilanteessa pitäisi käyttää? Päävalmentaja on korostanut kesästä saakka, että asioita käsitellään joukkueessa pääasiassa positiivisten esimerkkien kautta. Pelaajia Marjamäki ei erehdy enää julkisesti arvostelemaan tai edes arvioimaan käytännössä yhtään. Onko tämä lähestymistapa valittu siksi, että se helpottaa joukkueen henkistä krapulaa? Ettei liskot loiki vahingossakaan pukukopin ulkopuolelle.
Viime peleissä on kuitenkin nähty pieniä viitteitä paremmasta ongelmakohtien osalta. Esimerkiksi Mika Pyörälä on parantanut tällä viikolla. Esa Pirnes rauhoittanee ykkösketjun hyvin kokemuksellaan ja muodostaa Pyörälän kanssa kestävän parivaljakon.
Kärpät joutunee kuitenkin vielä kauden aikana pelaajakauppaan. Pirnes ei ole vielä se kaivattu ykkössentteri, ja kaksi sentteriä Kärpiltä puuttui ennen Pirneksen hankintaa.
Omissa kirjoissani Kärpät on edelleen suurin mestarisuosikki. Ulosmittaamatonta potentiaalia ei ole tällä hetkellä yhdessäkään toisessa joukkueessa niin paljon kuin Kärpissä.
