Jatkoaika seuraa tiiviisti perjantain tulikuumaa finaaliuusintaa. Pohdimme myös, missä alkukaudesta hapuilleet mestarisuosikit Kärpät ja Tappara tällä hetkellä menevät.
Vielä puolitoista viikkoa sitten Tapparan päävalmentajan Jussi Tapolan työpaikka joutui hallikäytäväkuiskuttelujen kohteeksi. Kirvesrinnat kärsivät neljä perättäistä tappiota ja Tapola näytti pelien jälkeen median edessä todella huolestuneelta mieheltä.
Tappara lähtee finaaliuusintaan Kärppiä vastaan aivan eri lähtökohdista. Ennen tätä iltaa alla on kolmen liigapelin voittoputki ja 5-1-murskavoitto Trinecistä CHL:ssä. Lisäksi Tapolan henkilökohtainen Jekyll ja Hyde, mentori ja pahin painajainen, Jukka Rautakorpi siirtyi KHL:n Amur Habarovskin päävalmentajaksi. Seuralegendan haamu matkasi pois.
Onko kyse jatkuvasta positiivisuuden kierteestä vai pelkästään hetken huojennuksesta ennen uusia pettymyksiä?
Potentiaali ylöspäin on kiistaton. Piste.
Tulevaisuutta on tässä kohdin erittäin vaikea ennustaa, mutta tarkastelu tulee aloittaa pohjalta asti.
On totuus, että Jussi Tapolalla on ollut joukkueensa kanssa mediassa raportoitu auktoriteettiongelma. Vanhan mentorin haamu seuran yllä, kokenut joukkue ja kokematon valmentaja ja niin edelleen.
Sitä emme kuitenkaan tiedä, onko ongelma pikku hiljaa – Rautakorven lähdöllä höystettynä – katoamassa Tapparasta. Nimekkäässä joukkueessa on alkukauden synkkinä hetkinä ollut havaittavissa sekä tuskastumista että välinpitämättömyyttä.
Havahtuminen siihen todellisuuteen, että joukkue ei voi hakea huonoille otteilleen tekosyitä valmentajista tai keväisin menetetyistä kultamitaleista, on tuonut Tapparalle voittoja viime otteluissa. Tämän kirvesrinnat ovat osoittaneet kaikessa tekemisessään, mikä johti muun muassa tiistaiseen vierasvoittoon SaiPasta. Voitto oli iso nyrkinheristys Tapparalta.
Pelaajiston nykyilmeen on kuitenkin säilyttävä. Tappara voi parhaimmillaan kuulua Liigan menestyjäsuosikkeihin tai huonoimmillaan vaipua talven ja kevään kovissa peleissä uudestaan tappiokierteeseen.
Potentiaali ylöspäin on kiistaton. Piste.
Tappara on noussut kymmenen sakkiin pelaamalla yhä täysin tasonsa alapuolella. Esimerkiksi Kristian Kuusela, Olli Palola ja Tuukka Mäntylä ovat vasta nyt alkaneet löytää pelaamistaan edes kelvolliselle tasolle verraten odotuksiin. Juha Metsola on ollut joukkueen ainoa huippuyksilö läpi kauden muuallakin kuin paperilla. Parantamiseen varaa on yksilötasolla vielä valtavasti.
Pelillisesti suurin räjähdysvaara on ylivoimalla. Tapparan 9,52-prosenttinen ylivoima on tuottanut 63 ylivoimakerralla kuusi maalia vastustajan rysään, kaksi omiin. Vaikka joukkue on todella taitava ja hyökkäysalueen kasvamisen pitäisi olla kaiken maailman davidkolomatiseille kuin syömään käskisi. Tapparan sählääminen ylivoimalla tuskin jatkuu pitkään, ainakaan tällä volyymilla.
Toiselta kantilta voidaan pitää aivan yhtä todennäköisenä voittoputken kääntymistä keskinkertaisuuteen pikimmiten. Joukkue ei ole osoittanut Tapolalle luottamusta ja seuraava pieni notkahdus tulee testaamaan yhteistyötä uudestaan.
Pelaajisto ei ole saanut viime pelejä lukuunottamatta siirrettyä Tapolan harjoituksissa vaatimia asioita otteluihin. Kun muut liigajoukkueet pistävät isompaa vaihdetta silmään keväällä, Tappara ei saa enää mähkiä tällaisten ongelmien parissa.
Joukkueen kokoonpanon suhteen ainoa ongelma on sentteriosastolla. Josh Greenin loukkaantuminen ja kiekollisen avauspelaamisen ailahtelu ovat entisestään alleviivanneet Tapparan puutteita keskellä. Viime kaudella toimitusjohtaja Mikko Leinonen vastasi huutoon Greenin ja Jukka Voutilaisen pesteillä. Miten käy nyt?
Tapparan tulevat ottelut, viikot ja kuukaudet ovat täynnä mielenkiintoisia aspekteja. Jo tämän illan finaaliuusinta tarjoaa Tapparalle kovan haasteen niin henkisesti kuin pelillisesti ja vastaa kysymyksistä ensimmäisiin.
