Jatkoaikaan on verkkolehden kolmentoista vuoden historian aikana kirjoitettu yhtä jos toista jääkiekosta. Yksi asia on kuitenkin pysynyt muuttumattomana: Liigan ja Mestiksen tuomareista on kuultu läpi vuosien sama ja nyt jo erittäin puhkikulunut valitusvirsi.
Jos tämän viikon aikana käytyä keskustelua olisi uskominen, on tuomaritoiminta suomalaisen jääkiekon häpeäpilkku, tuomareita pitäisi päästä hyllyttämään huutoäänestyksellä ja ylipäänsä koko tuomaroinnin uskottavuus on juuri nyt erityisellä koetuksella.
Aiotteko vain seisoa siinä verenpaine tapissa huutamassa pahaa oloanne ulos?
Tuomarit tekevät virheitä. Mutta niin niitä tekevät hyökkääjät, puolustajat, maalivahdit sekä myös me jääkiekosta kirjoittava mediakin. Lähes missä tahansa ottelutapahtumassa räikeimmät virheet tapahtuvat jäällä, kun pelaajat kukin vuorollaan sähläävät vastustajan ylivoimalla läpiajoon tai hörppäävät rannelaukauksen siniviivalta - kääntäen samalla suoraan ottelun kulun.
Kaikkien muiden virheitä käsitellään asiallisesti ja hyväksytään se tosiseikka, että kaikki peliin osallistuvat ovat inhimillisiä yksilöitä, joille niitä virheitä aika ajoin sattuu. Yksikään valmentaja ei joka ottelun jälkeen huuda naama punaisena kuinka se meidän kassari ei saisi saatana edes rantapalloa kiinni. Sen sijaan tuomaritoiminnan kohdalla säännöt ovat tyystin toiset.
Suomessa tuomaritoiminnan ongelma ei ole osaamattomissa kesäpojissa, ylimielisissä kusipäätuomareissa tai näkökyvyttömissä ja pelin hengen kadottaneissa seeproissa. Tämän osoittaa jo se, että missä tahansa päin Eurooppaa pelaavat suomalaiset kuin yhdellä suulla kokemuksiensa jälkeen kertovat arvostavansa suomalaisia tuomareita aivan toisella tapaa kuin aiemmin.
Tuomareiden ja suomalaisen jääkiekon ongelma on raitapaitojen imagossa, jonka pilaamiseen ovat yhtä lailla osallisia tuomaritoiminnan johtoporras kuin kaikki joukkueiden toiminnassa mukana olevat henkilöt.
Tuomari on nykyisellään puolustuskyvytön taho, jonka päälle voi kaataa koko likasangon, ilta toisensa jälkeen. Suomessa sekä Liigan että Mestiksen valmentajat tuntuvat poikkeuksetta odottavan tuomareilta täydellisyyttä, ja monet valmentajat myös käyttävät tuomareista valittamista tietoisesta konstina kääntää median ja kannattajien huomio toisaalle omasta joukkueesta ja sen pelisuorituksesta.
Tuomareiden haukkuminen vetoaa kannattajiin ja silloin myös median kuluttajiin. Juuri kukaan ei ole tuomarin puolella, jolloin negatiivisuudella ei tunnu olevan mitään rajaa. Raitapaidan pystyyn haukkuminen vielä sopivasti kirosanoilla höystettynä myy paremmin kuin sen kolmosketjun laiturin karmea harhasyöttö.
Kukaan ei pysähdy hetkeksikään miettimään miten tuomaritoimintaa voitaisiin parantaa, jos se kerran niin sysisurkeaa on.
Kolme imagonkohotusvinkkiä
Yhdessä silloisen Jatkoajan päätoimittajan Juha Hiitelän kanssa me esitimme vuonna 2006 kauden kynnyksellä haasteen Liigan valmentajille. Sanottakoon ettei tuo auttanut, ei sitten tippaakaan. Koska on aivan toivotonta saada valmentajia muuttamaan toimintaansa millään tavoin, esitän tässä kolme konkreettista parannusehdotusta.
Näiden ehdotusten toteuttaminen saattaisi kehittää tuomaritoimintaa ja sen tasoa Suomen tärkeimissä kiekkosarjoissa. Tai sitten ei. Mutta ainakin nämä parantaisivat kaikkien osapuolten välistä kommunikaatiota, ja sen myötä olisi mahdotonta etteikö tuomareiden imago muuttuisi ja toivottavasti saisimme viimein lopun tälle jo kyllästymiseen kuullulle valitusvirrelle.
Säännölliset palautekeskustelut: Tällä hetkellä suomikiekon tuomarit saavat otteluiden jälkeen palautteensa otteluvalvojalta. Prosessi tapahtuu suljettujen ovien takana, eivätkä siihen ole osallisena millään muotoa muut ottelutapahtuman osallistujat: pelaajat ja valmentajat.
Tämä on omiaan heikentämään tuomareiden imagoa ja luomaan mielikuvaa ylimielisestä salaseurasta. Kuinka monta kertaa hallin käytävillä on kuultu valmentajan naama punaisena rääkyvän otteluvalvojalle jota kuinkin saman sisältöinen viesti: "mitä sä meet sanomaan niille, helvetin hyvin meni jätkät?".
Otetaan siis Liigassa ja Mestiksessä ensi kaudesta lähtien käytäntö, jossa valmentajat, joukkueiden kapteenit, ottelun tuomaristo ja otteluvalvoja tapaavat toisensa joka kerta 20 minuuttia pelin päättymisen jälkeen. Tämä ei korvaa tuomareiden keskenään otteluvalvojan kanssa käymää palautetta, vaan tukee sitä tuomalla mukaan myös muiden toimijoiden näkokannata.
Viiden minuutin rehellinen palautekeskustelu, jossa on vain yksi sääntö: yhteenkään yksittäiseen tapahtumaan tai vihellykseen ei ole lupa pureutua, vaan palautteen täytyy koskettaa tuomareiden ottelutapahtuman hallintaa ja yleistä linjaa sekä suoritusta.
"Pool reporter" -käytännön kopioiminen: Sen lisäksi, että tuomareiden salaseura toimii valmentajilta ja pelaajilta piilossa, on se sitä myös medialle. Ja media on suurelta osin se taho, joka muokkaa tuomareiden imagoa. Otteluvalvojat voivat olla median tentattavana satunnaisesti, ottelun tuomarit eivät koskaan.
Kaikissa Pohjois-Amerikan suurissa joukkueurheilulajeissa on käytössä nk. pool reporter -käytäntö. Jos ottelussa on tapahtunut jotakin, mikä on herättänyt mielenkiintoa tuomaritoiminnan osalta ja johon median edustajat haluaisivat kommentteja tuomareilta, he valitsevat keskuudestaan pool reporterin edustamaan itseään.
Toimituskunnan edustaja saa tuomareilta kommentit tapahtuneesta ja sen jälkeen jakaa nuo lausunnot kaikkien muiden medioiden käytettäväksi. Nykyisessä ilmapiirissä tuomareita on mahdoton saada palasiksi revittäväksi kaikkien eteen, mutta tällä tavoin myös tuomareiden näkökanta saataisiin esille.
Kun tuomarit eivät koskaan nykyisellään anna mitään kommentteja, eivätkä otteluvalvojatkaan heidän puolestaan kuin korkeintaan jotain ympäripyöreyksiä, on median hyvin, hyvin helppo jättää tuo toinen osapuoli huomiotta ja kirjoittaa artikkelinsa tuntemattoman nuijan sortaman ja loukkaamaan valmentajan näkökulmasta.
Tuomaritoiminnan johto pois poteroistaan: Niin Liigan kuin Jääkiekkoliiton sarjojen tuomaritoiminnan johtajat ovat eristäytyneet parhaansa mukaan kaikesta kommunikaatiosta muiden lajitoimijoiden kanssa. Vain pakon edessä he ilmestyvät julkisuuteen, silloinkin useimmiten vain kun kohu nro 421 on valloillaan ja heidän täytyy häpeillen myöntää, että joku tuomio ei nyt mennyt aivan nappiin.
Tämän johtoportaan voisi luulla olevan ainakin henkisesti vapaamuurareita, sillä heidän toimensa ovat kaikin tavoin vain rakentaneet mielikuvaa ilman vastuuta operoivasta salaseurasta, joka on irrallaan ympäröivästä todellisuudesta.
Näiden johtajien tulisi kiertää joka viikko keskustelemassa valmentajien ja pelaajien edustajien kanssa. Heidän tulisi olla mediassa proaktiivisesti esillä, ja kertoa myös tuomaritoiminnan onnistumisten ilosanomaa. Nyt tämä joukko on kaivautunut syvälle ja kurkistaa ulos vain silloin kun tulipalo on valloillaan.
***
Istukaa hyvät aikuiset ihmiset yhdessä saman pöydän ääreen ja keskustelkaa. Jatkoaika lupaa maksaa illan oluet. Nykyinen vuosikaudet jatkunut valitusvirsi ei voi auttaa ketään. Aiotteko vain seisoa siinä verenpaine tapissa huutamassa pahaa oloanne ulos vai aiotteko tehdä jotain asian eteen?