Vielä kun ei ole kausi virallisesti käynnissä, niin aloitetaan koulukuulumisilla. Koulu paranee samaa tahtia kuin viini: hitaasti mutta varmasti. Ensimmäiset kokeetkin ovat jo takana pain. Menestys on aina suhteessa omiin odotuksiin ja realiteetteihin, ei muihin. Oma koe meni itse asiassa odotuksiin nähden paremmin kuin odotin, kuitenkin taso oli sellainen, ettei sitä julkisesti viitsi mainita. "Jullen" tuloksesta puhumattakaan. No muistetaan, että kyseessä oli ensimmäinen koko collegessa ja vielä kokonaan englannin kielellä. Selvennyksenä ja pienenä synninpäästönä, että kyseessä oli matematiikan koe ja kurssilla käsitellään asioita, jotka kuuluvat pitkän matematiikan piirin Suomessa. Fiksuimmat tästä jo päättelivätkin, että kävimme lyhyen oppimäärän. Vaikka lahjoja varmasti olisi ollut myös pitkän puolelle. Eri asia sitten oliko siihen halua...
Muutenkin, välikokeita tässä alkaa pikkuhiljaa olla enemmän ja enemmän. Loppukokeet ovat sitten virallisesti joulukuussa, mutta professorista riippuen välikokeita saattaa olla 0-3 lopputentin lisäksi. Muuta työtäkin riittää kiitettävästi. Karkealla arviolla ilman liikavärjäämistä, niin kyllä joka viikko keskiarvolla muutama palautettava työ (esim. essee, matematiikan tehtävät, Excel-asiakirja) on. Näiden lisäksi on tietenkin joka tunnille luettavaa, josta sitten pääsääntöisesti keskustellaan, mikä suomalaiselle on tietenkin vähän ikävää.
Kiekkokin kulkee hienosti. Koutseilta on tullut positiivista palautetta ja viesti on selkeästi se, että roolia on ja tulee olemaan tarjolla. Se fiilis, mikä reeneistä ja yhden harjoituspelin perusteella on tullut niin, hyvin riittää pelinopeus ja perustaidot. Ei mitään ongelmaa niiden suhteen. Rehellisesti sanottuna tämä on tullut jopa positiivisena yllätyksenä. Toivottavasti merkki siitä, että tässä on otettu hyviä steppejä eteenpäin pelaajana.
Tosiaan yksi ja meidän ainoa harjoituspelikin on jo takana. Sunnuntaina pelasimme kanadalaista Carletonin yliopistoa vastaan. Voitimme pelin 4-3. Liian suuria johtopäätöksiä ei tuon pelin perusteella kuulemma kannata tehdä, koska kanadalaisissa yliopistoissa usein ei pelaa nätisti sanottuna niitä kaikista taitavampia pelureita, mutta pelinopeus oli kova ja peli oli paljon fyysisempää kuin Suomessa. Lisäksi tälle kaudelle uudistettu NCAA-sääntökirja loi oman mausteensa. Käytössä on nyt käytännössä sama sääntökirja kuin NHL:ssä. Eli kaikki mailalla tapahtuva häirintä tuottaa heti rangaistuksen. Etenkin vanhemille pelaajille muutos on melko suuri. Itse asiassa meidän harjoituspelissä tuomittiin noin 120 jäähyminuuttia ja paikallisvastustaja Boston Universityn (lue: paikallisen Tapparan) harjoituspelissä sellainen 150 minuuttia. Mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuu, kun tosipelit alkavat.
Pelirutiinit muuten olivat melko samanlaisia kuin Suomessa, mutta mikä varmasti poikkeaa kaikista Suomen joukkueista on pieni rukous-/siunaustuokio joukkueen papin johdolla ennen peliä. Tämä varmasti on vain muutamilla joukkueilla, mutta BC katolisena instituutiona toimii näin. Muutama minuutti ennen jäälle menoa keräännyimme papin ympärille, joka sitten siunasi joukkueen ja toivotti hyvää onnea ja varjelusta peliin. Ei siinä suomi poika oikein muuta voinut tehdä, kuin katsella varpaita ja olla mukana ringissä. Isä meidän ei ihan vielä tule englannin kielellä, mutta tapahan tuokin on hakea pelifiilistä.
Seuraavaksi vähän havaintoja perusamerikkalaisesta ja -suomalaisesta. Yksi aika merkittävä eroavaisuus on löydetty, joka on tainnut jäädä sanomatta: itsetuntoero. Keskivertoamerikkalainen ei tunne sanaa häpeä. Toisin kuin meille suomalisille, amerikkalaisille on täysin merkityksetöntä, mitä muut ajattelevat sinusta. Heidän omatuntonsa on parempi kuin Nokian (ei kaupungin) osake parhaimmillaan. Mutta siis kysyttäessä vapaaehtoisia, aina löytyy joku. Itse tässä tultua oltua aika suomalainen, mutta koko ajan parempaan suuntaan. Ensimmäiseen esitelmää mennessä mielessä ei ollut, että mitä nuo ajattelevat minusta vaan hyvin tämä menee. Jos englanti menee ralliksi niin sitten menee. Kyllä ne ymmärtävät, että en ole natiivi puhuja. Esitelmä meni muuten hyvin.
Se mikä on ollut silmiinpistävää (kirjaimellisesti) on paikallinen sukkamuoti. Lämpötilojen ansioista sortseilla on pystynyt kulkemaan näihin päiviin asti, minkä takia enemmistön sukat ovat jopa korkeammalla kuin keskiverto suomalisella. Korkeat sukat ja tennarit (tai ne sandaalit) eivät ole siis vain Suomi-syndrooma. Itse asiassa kotoa vaihto-oppilaalta vuosimallia 1984-1985 tuli tieto, että sukkien korkeus on suoraan verrannollinen koulumenestykseen. Täten omat sukat nousivatkin viidellä sentillä ja Jullen laskivat viidellä sentillä...
Vähän ennen lopetusta pientä kulttuurihuumoria. Mistä erottaa introvertin (sisäänpäin suuntautuneen) ja ekstrovertin (ulospäin suuntautuneen) suomalaisen? No, kahdenkeskisessä keskustelussa introvertti suomalainen katsoo omia kenkiä, kun ekstrovertti katsoo keskustelukumppaninsa kenkiä. Rehellisesti vaikka kuivan ja puujalkavitsien ystävä olen ja olemme niin tämä ei ollut omaa tuotantoamme. Vaikka sitäkin tässä on muutamalla englanninkielisellä "wood legillä" kasvatettu. Niistä ehkä sitten lisää myöhemmin.
Se mikä on ollut hienoa, niin kavereihin on kivasti pystynyt pitämään yhteyttä. Nykynuorison käyttämät SOME-sovellukset snäpchätteineen löytyvät molemmilta. Hyviä palveluitahan nuo SOME-jutut ovat etenkin nyt, kun niistä oikeasti on höytyä. Helppo viestitellä, snäpätä ja soitella perheen, tuttavien ja kavereiden kanssa. Laittakaa viestejä, snäppejä ja soitelkaa. Ei niitä ikinä liikaa ole tai tule.
Tätä osaa viimeistellä täällä on keskiviikko 6/10. Huomenna aamulla lähdemme kautemme avaavaan turnaukseen Denveriin, josta palaamme sunnuntaina 9/10. Matka sinne kestää lentäen sellaiset 3 tuntia. Denverissä meillä on kaksi peliä, ensimmäinen Air Force Academya vastaan ja toinen Denver Universitya vastaan. Denverin joukkueessa pelaa muuten muuan Henrik Bogrström. Ei muuta kun "Nikille" terveiset. Lauantaina tullaan ja kovaa! Kovat on kyllä odotukset ja todella innoissaan olemme. Vihdoin päästään tosissaan tekemään sitä mistä tykkää. Pohjimmiltaanhan kiekko kuitenkin on se pääsyy miksi täällä ollaan. Joten ei muuta kuin seuraava rukouspiiriä odotellessa.
