Maalivahtilegenda Martin Brodeurin lopettaminen ja siirtyminen toimistohommiin St.Louis Bluesin organisaatioon aiheutti melkoisesti puhetta viikolla, eikä vähiten New Jersey Devilsin kannattajien keskuudessa. Brodeur palaa kuitenkin Devilsin paitaan vielä tänä keväänä osallistuessaan vuoden 1995 mestareiden alumniotteluun.
Boston Bruinsin otteet ovat parantuneet kovaa tahtia ja noussut jo kiinni pudotuspelipaikkaan. Tuukka Rask on ollut sen verran isossa roolissa tuossa nousussa, että hänet valittiin tammikuun kolmostähdeksi.
Bostonin otteet ovat siis parantuneet, mutta Lännen kestosuosikin Los Angeles Kingsin kone ei meinaa käynnistyä millään. Kings on osoittanut aiemmin, että pudotuspeleissä voi tapahtua mitä tahansa. Sinne pitäisi kuitenkin ensin päästä. Tällä hetkellä sekin on vielä erittäin pitkän tien takana.
Pelaajasiirtojen takarajaan on vielä aikaa, mutta huhumylly käy kuumana. Arizona Coyotes on ilmoittanut lähes kaikkien pelaajien olevan kaupan. Jopa Oliver Ekman-Larsson, jonka odotettu vastine saattaa kyllä olla monelle joukkueelle liikaa. Kojooteilla on kuitenkin lukuisia kiinnostavia pelaajia kaupattavana. Keith Yandle, Antoine Vermette ja Martin Hanzal ovat kaikki pelaajatyypiltään erittäin kysyttyjä ja todennäköisiä siirtyjiä. Lännen ehkä eniten huhumyllyissä riepoteltu pelaaja on kuitenkin yhä edelleen Ryan O'Reilly. O'Reillyn nimi on yhdistetty jo lähes puoleen liigan joukkueista.
Idässä varmana siirtyjänä pidetään ainakin Toronto Maple Leafsin puolustaja Cody Fransonia, joka huhujen mukaan ei suostunut seuran tarjoamaan neljän ja puolen miljoonaan vuosipalkkaan. Buffalo on kaupitellut ainakin Drew Starffordia ja Chris Stewartia.
Tampa Bay Lightning puolestaan asetti veteraanimaalivahti Jevgeni Nabokovin siirtolistalle. Yksikään joukkue ei Nabokovia riveihinsä sieltä napannut. Virallista tietoa ei vielä ole, mutta ainakin Nabokovin hyvä ystävä ja pitkän linjan jääkiekkotoimittaja Stan Fischler twiittasi Nabokovin uran olevan ohi. Kesällä 40 vuotta täyttävä Nabokov pelasi NHL:ssa kaikkiaan 697 ottelua.
Viikon puheenaiheista viisaita näkemyksiään jakavat Jyrki Näkki ja Mikko Saarela.
Martin Brodeur lopetti uransa viime viikolla. Myös Evgeni Nabokovin lopettaminen on ilmeisesti virallista ilmoitusta vaille valmis. Mistä maalien suulle saadaan uusia persoonia? Ovatko kaikki nykymaalivahdit samasta puusta veistettyjä robotteja?
Näkki: Edellä mainitut kaksi kumiukkoa olivat molemmat erittäin viihdyttäviä maalivahteja, ja on todella sääli, että manttelinperijöitä ei oikein ole. Kuka nyt tekee toispolvitorjunnat, kun Marty on poissa, tai Nabokovin lähes permannolla tehtäviä voimisteluliikkeitä muistuttavat spagaattit.
Osaltaan nykymaalivahdit ovat kyllä melkoista massatuotantoa ja torjuntatekniikoissa ei perustekemisessä valtavia eroja ole. Pienet erot aggressiivisuudessa, syvyyspelaamisessa tai vaikka hanskan paikassa perusasennossa tuovat toki pientä vaihtelua.
Harvoina esimerkkeinä tulee mieleen vaikka Antti Niemi, joka on omalla tavallaan melko erikoinen torjuja. Varmasti myös Jonathan Quickin keskivartalon hallintaa sivuttaisliu'ussa ihallaan vielä vuosienkin kuluttua.
Pitää muistaa, että myös pelaajatyypit muuttuvat, peli kehittyy ja muuttuu. Ehkä reilun kymmenen vuoden päästä harmittelemme Tuukka Raskin lopettamista ja manaamme taas silloisia nykyvahteja tylsiksi.
Saarela: Kyllä viihdyttäviä maalivahteja on mielestäni edelleen, vaikka heidän olemassaolonsa katoavaa kansanperinnettä onkin. Tämän takia Reto Berran NHL-uran soisi vielä jatkuvan, mutta toisen kauden kirous on iskenyt häneen karmaisevalla tavalla.
Omalaatuinen torjuntatyyli vaatii ääretöntä itseluottamusta, koska jos se puuttuu, ei ole loppuun asti hiottua tekniikkaa, jolla selviytyä työstään edes tyydyttävästi. Tämä itseluottamus Berran pelistä nyt puuttuu, mutta hienoa olisi, jos hänen 90-luvulta kopioituja torjuntoja nähtäisiin vielä NHL-kaukalossa.
Lisämaininnat täytyy antaa vielä kahdelle maalivahdille: Detroit Red Wingsin Petr Mrazekille, joka hallitsee sivuttaisliu'un patjat päällekkäin aivan loistavasti, ja New York Islandersin Kevin Poulinille, joka heilauttaa räpyläänsä torjunnan jälkeen keskimääräistä laajemmassa kaaressa.
Voisin esittää vaikka oodin näille väriläiskille, mutta silti ns. tylsä maalivahtipeli on vain yksinkertaisesti järkevämpää. Tämä tekee maalivahtipelaamisesta tylsempää katsottavaa, mutta moderni perhostyyli nyt vain on tehokkain tapa torjua kiekkoja. Toki tyylejä voi yhdistää. Maalivahti- ja maalivahtivalmentajalegenda Urpo Ylönen sanoi joskus, että hänen haaveensa olisi opettaa nykymaalivahdeille tuo sivuttaisliuku, koska se olisi nykypäivänä erittäin tehokas. Toivotaan, että tätä nähdään lisää jatkossa.
Viikko sitten puhutti Zac Rinaldon pelikielto. Nyt St.Louis Bluesin David Backes jäi hyvin samantyyppisestä taklauksesta ilman jatkoseuraamuksia. Onko tuomioissa mitään linjaa?
Näkki: Melko erikoiseltahan tuo tuomio kyllä vaikuttaa. Merkittävin tekijä tässä ilmeisesti oli se, että taklauksen vastaanottanut Karl Alzner ei loukkaantunut pahemmin. Taisin jo viimeksi Rinaldon tapauksessa kertoa mielipiteeni loukkaantumisen vaikutuksesta pelikieltoon. Mielestäni jääkiekossa pitää rangaista teosta, ei seurauksista.
Loukkaantumiset ovat ikäviä ja sääntöjen vastaisista taklauksista pitääkin antaa kunnon pelikielto. Loukkaantua voi kuitenkin myös täysin puhtaasta taklauksesta ja toisaalta hyvinkin törkeästä taklauksesta voi selvitä ilman erikoisempia rangaistuksia. Nyt tilanne on se, että samankaltaisista teoista tulee eri seuraamukset.
Rinaldon rangaistus oli varmasti paikallaan, ja rangaistusta tiukensi pelaajan rikehistoria. Backesilla ei historiaa pelikielloista ole, mutta ei hänkään taida Herrasmieskiekkoilijoiden kokoonpanoon mahtua. Backesille olisi ehdottomasti kuulunut parin pelin panna.
Saarela: Eihän siinä ole mitään järkeä, että taklattavan pelaajan loukkaantuminen vaikuttaa rangaistuksen määrään. Varsinkin playoffeissa näitä tapauksia on näkynyt, että taklattu pelaaja pidetään pois kokoonpanosta tuomion julistamiseen asti, mutta hän sitten tervehtyykin yhtäkkiä, kun rangaistuksen määrästä on päätetty.
Pelaajan loukkaantumiseen vaikuttaa kuitenkin niin moni seikka, joista moni on taklauksen vastaanottajan omalla vastuulla. Liian monta kertaa taklattavan omasta tyhmyydestä on rangaistu vastustajaa ankaralla kädellä.
Siirtohuhuista puheen ollen voidaankin esittää tuttu kysymys; missä seurassa Jaromir Jagr päättää kautensa?
Näkki: Olisi hienoa nähdä Jagr New York Islandersissa John Tavaresin rinnalla, mutta Islandersilla ei taida ihan Jagrin tyyliselle pelaajalle olla tarvetta. Todennäköisin vaihtoehto taitaa sittenkin olla Pittsburgh Penguins. Sielläkään ei tosin ole sitä Jagrin toivomaa oikealta pelaavaa sentteriä.
Saarela: Olisi hauska nähdä, miten yleisö reagoisi, jos Jagr palaisi Penguins-paitaan. Yhtälailla hauska skenaario olisi paluu Capitalsiin ja Penguins-fanien reaktiot tähän. Jos Jagr istuu sujuvasti vasemmalle laidalle, olisi treidi San Jose Sharksiin kuitenkin järkevin, koska siellä olisi ammottava aukko menestyvässä joukkueessa. Lisäksi Jagrin kokemus varmasti olisi tervetullutta Sharksin riveissä.
Näyttää siltä, että varaustilaisuuden arvontaralli on aikamoisessa vauhdissa ja muutamakin seura "tankkaa" joukkuetta uuteen formuun. Seurat vaihtavat pelaajia nuorempiin ja halvempiin pyrkien näin joukkueen iskukyvyn parantamiseen pidemmällä aikavälillä. Onko kyseessä tahallaan häviämistä? Kuinka pitkälle tässä voi mennä? Saavatko pelaajat osallistua esimerkikiksi häviämällä tahallaan, siitähän on lopulta joukkueelle hyötyä?
Näkki:Liigajoukkueiden tyhjennysmyynnit ovat aiheuttaneet melkoista parranpärinää. NHL:ssa tilanne on kokonaisuudessaan hyvin erilainen, sillä viihteen, bisneksen, urheilullisuuden ja fanikulttuurin muodostama kombinaatio rakentuu Pohjois-Amerikassa eri tavalla. Esimerkiksi Edmonton Oilers ja Buffalo Sabres vetävät kotipeleihinsä erittäin hyvin katsojia, vaikka joukkueet eivät tällä hetkellä menesty.
Talousalueet ovat suuria ja perinteisillä kiekkoalueilla kuten vaikkapa juuri Buffalossa ja Edmontonissa fanikannat ovat valtavia. Toisaalta varausjärjestelmä tasoittaa sarjaa, ja yleisökin hyväksyy sitä kautta nämä tankkauskaudetkin omalta joukkueeltaan. Voisi myös ajatella, että Liiga-joukkueen fanitkin ymmärtäisivät, että tyhjennysmyynneillä luodaan yhtä lailla pohjaa tulevalle.
Moraalinen kysymys onkin mielenkiintoinen. Onko joukkueen hetkellinen heikentäminen tahallaan häviämistä ja miten se sopii urheiluun? Huonostihan se sopii, mutta toisaalta tämä tasausjärjestelmä on ollut pohjoisamerikkalaisessa urheilussa mukana niin pitkään, että se on kaikkine ilmiöineen osa kokonaisuutta.
Pelaajien osuutta on hauska miettiä vaikkapa omien maalien muodossa, mutta kaikessa naiiviudessani en usko kenenkään häviävän tahallaan. Jatkuva häviäminen syö varmasti työmoraalia ja ote saattaa lipsua, mutta suoraan häviämään tuskin kukaan lähtee.
Saarela: Kyllä pelaajien ammattiylpeyskin on jo sen verran korkealla, että ei kukaan häviä yksittäistä ottelua tahallaan, oli sarjataso mikä tahansa.
Viikon pelaaja: Devan Dubnyk
Neljässä viime ottelussa neljä voittoa, kolme päästettyä maalia ja kaksi nollapeliä. Dubnyk on ainakin toistaiseksi ollut ratkaisu Minnesota Wildin maalivahtitilanteeseen. Kunniamaininnan viikon suorituksista voisi antaa vain kuusi maalia koko urallaan aiemmin tehneelle Cedric Paquettelle, joka paukutti hattutempun Detroit Red Wingsia vastaan.