Naapuriseura HIFK:n fanit vaativat suureen ääneen syksyllä toimitusjohtajansa Pentti Matikaisen eroa. Olipa mielenosoituksen eleenä vielä oikein ulosmarssikin HIFK:n ottelusta. Toimitusjohtaja Matikaisen näytöt usean vuoden ajalta eivät tyydyttäneet lippuja ostavia kannattajia. Lopulta HIFK vapautti Matikaisen tehtävistään ja muokkasi organisaatiotaan muiltakin osin.
HIFK:ssa tajuttiin, että toimitusjohtajan ja urheilutoimenjohtajan yhtäaikainen hoitaminen on mahdoton yhtälö. Tämän kertoi yksinkertaisesti HIFK:n urheilullinen tulos usean vuoden ajalta. Myös menestyksen gloriassa paistatteleva Oulun Kärpät on vahvistamassa organisaatiotaan palkkaamalla urheilutoimenjohtajan itselleen. Blues vahvisti organisaatiotaan jo aiemmin ja on nousemassa tosissaan suomalaisen kiekkoilun eturiviin.
Tämän kaksoisroolin tulokset ovat olleet nähtävissä myös Jokereissa jo usean vuoden ajan. Vuodesta toiseen Suomen toiseksi varakkain seura onnistuu väistämään Kanada-maljaa, olematta oikeastaan edes lähellä voittoa. Jokerit taitaa olla tällä hetkellä lähes ainoa joukkue liigassa, jossa yksi mies hoitaa sekä toimitusjohtajan että urheilutoimenjohtajan työtä. Ilmeisesti Matti Virmanen on ainoa henkilö, jolla on kompetenssia näihin kahteen tehtävään yhtäaikaisesti.
Voi vain ihmetellä jos jokerifanit eivät pian nouse toimitusjohtajaansa vastaan. Matti Virmasen kaksoisrooli toimitus- ja ns. urheilutoimenjohtajana on Jokerien kannalta lähes sietämätön. Virmanen osaa kyllä ostaa HPK:sta Ville Leinon ja Tommi Santalan Pohjois-Amerikasta. Liigassa menestyvää joukkuetta Virmanen ei osaa rakentaa.
| style="border: solid 1px #ddd; border-right: solid 1px #ddd; padding: 4px;">,, |
Jokerien suuri ongelma on tällä hetkellä pelaajiston jatkuva eläminen. Joukkueen runko vaihtuu vuodesta toiseen eikä minkäänlaista jatkuvuutta pääse syntymään. On lähes käsittämätöntä, että Virmanen on unohtanut mikä mahdollisti Jokerien mestaruudet 90-luvun puolivälissä. Se oli jatkuvuus joukkueen rungossa. Selitykseksi nykymenolle ei todellakaan käy pelkästään NHL. Toki kyseinen liiga on suuri peikko SM-liigajoukkueille, mutta ei ole ainoa syy Jokerien ongelmiin.
Omilla junioreilla ei ole nykypäivän Jokereissa minkäänlaista sijaa. Siellä on se piilevä potentiaali ja vastaus jatkuvuusongelmiin. Kun omille nuorille pelaajille ei anneta edes mahdollisuutta, ei tarvitse ihmetellä jos joukkueessa ei ole jatkuvuutta sekä todellista sitoutumista. Esimerkkiä hakeakseen Ilmalassa ei tarvitse kuin pyöräyttää dvd:ltä Bluesin ja Jokerien seitsemäs välieräottelu. Kotijoukkueen esityksestä näkee mitä tarkoittaa joukkuepelaaminen ja sitoutuminen. Bluesin kokoonpanoa katsoessa Virmaselle voisi selvitä mitä tarkoittaa jatkuvuus. Ongelmallista näissä asioissa Jokereille on se, että niitä ei voi ostaa rahalla.
On annettava tunnustusta Matti Virmaselle Ville Leinon ja Tommi Santalan hankkimisesta. Tim Stapletonin kanssa nämä veijarit muodostivat yhden kaikkien aikojen ketjuista. Tämän terävimmän kärjen takana pitäisi panostaa kuitenkin enemmän omavaraisuuteen. Kim Hirschovitsin peliä katsellessa ei voinut kuin ihmetellä miksi Jori Lehterä pelaa nyt Tapparassa. Myös valmentajan olisi pitänyt nähdä Lehterän potentiaali ja raivata lahjakkaalle nuorukaiselle tilaa kokoonpanossa jo kesällä. Hirschovits oli Sheddenille turvallisempi valinta. Kiinnostiko Sheddeniä tässä(kään) asiassa Jokerien tulevaisuus? Ei.
Robert Kantorin hankkiminen (ilman try-outia) mestaruutta tavoitelleeseen joukkueeseen taisi olla yksi liigakauden suurimpia vitsejä. SM-liigan huonoimman pakin virheet olivat todella tärkeässä osassa siinä menestystarinassa, jossa Blues nousi välierissä 1-3-tappioasemasta finaaleihin. Kelpoesityksiä try-outilla esittänyt Cole Jarrett sen sijaan sai lähteä tammikuun puolessa välissä. Parasta, tai pahinta, tapauksessa on Virmasen kommentti siihen miksi ilman peliaikaa Saksan! sarjassa jääneelle Kantorille tehtiin sopimus ilman try-outia: ”Kun nyt vain tehtiin”. Niin ammattimaista.
Virmasen toimitusjohtajauran kenties suurin floppi oli Doug Sheddenin palkkaaminen. Shedden sai käsiinsä käsittämättömän joukkueen täksi kaudeksi. Mitään eväitä menestykseen ei kanadalaisella kuitenkaan ollut missään vaiheessa. Jokerien viisikkopeli oli sietämättömän heikkoa läpi kauden eikä muilla kuin Santalan ketjulla ollut pienintäkään hyökkäyspelisuunnitelmaa. Vastuu tästä lankeaa kyllä suurelta osin myös Virmaselle, joka palkkasi Sheddenin joko tietämättä tai välittämättä siitä mikä tämän todellinen taso oli.
Ensi kaudeksi sentään Jokereihin saadaan ainakin ensituntuman mukaan loistava, ammattitaitoinen, valmentaja Glen Hanlonin muodossa. Jos vielä valmennustiimiin liittyy, niinkuin jäähallien käytyäväkeskusteluissa huhutaan, Ismo Lehkonen, voidaan Virmasen todella sanoa onnistuneen tällä saralla. Toinen asia on, saako Hanlon lähellekään sellaista joukkuetta eteensä mitä Shedden sai.
Jokereilla on resursseistaan huolimatta vielä todella pitkä matka laadukkaaksi jääkiekko-organisaatioksi. Vastuuta on osattava jakaa sinne missä osaamista on tai ainakin hankkia sitä sieltä mistä sitä löytää. Tällä hetkellä toimintatavat ovat Ilmalassa eltaantuneita ja jopa ylimielisiä. Voi vain ihmetellä missä vaiheessa ”pikkuveli” Blues ajoi joka sektorilla Jokerien ohi. Nyt myös ”isoveli” on herännyt nykyaikaan. On mielenkiintoisia nähdä milloin herätys tapahtuu Ilmalassa.
Olisiko todella aika miettiä Matti Virmasen roolia organisaatiossa? Niillä resursseilla, millä Virmanen työskentelee, olisi saatava parempaa tulosta aikaiseksi. Harvassa yrityksessä toimitusjohtaja saisi harjoittaa tällaista amatöörimäistä puuhastelua ilman minkäänlaista vastuuta tuloksista. Jokereissa tämäkin näkyy olevan mahdollista ja kysymys kuuluukin: onko Hjallis Harkimosta todella isojen päätöksen tekijäksi tässä kohtaa?
