Paul Baxter tekee ainakin allekirjoittaneelle HIFK:n kannattamisen todella vaikeaksi. Huhut joukkueen ympärillä vellovat lujina ja ensi kaudeksi odotetaan aivan toisenlaista otetta alkaen pelityylistä.
En gång ifk, alltid IFK, mutta saa kai kannattajakin pitää välikauden, kun seurakin katsoo oikeudekseen pelata välikausia? Niitä on pelattu nyt koko Matikaisen toimitusjohtaja-aika, eli aika monta peräkkäin. Liian monta.
Suomen jääkiekkobisnes on pieni toimiala ja on julkinen salaisuus, että HIFK kamppailee juuri nyt historiansa suurimman brändiinsä liittyvän ongelman kanssa. Itse asiassa koko brändi uhkaa sulaa kuin lumiukko Saharassa. Joukkue ei pelaa tarpeeksi kovaa ja sen säälittävänä lisäelementtinä joukkue menestyy huonosti.
Viime aikoina on pistepotti toki karttunut ja kukaties HIFK on kevään nousevia joukkueita. Tällöin nähdään, onko Matikaisen HIFK:n uhkapeli onnistunut; pystyykö fyysisyyttään uhrannut HIFK menestymään niin hyvin, että saa hardcore-faninsa ja ainutlaatuisen tunnelman takaisin Nordikselle? Oma veikkaukseni on yksiselitteisesti: ei pysty.
Olen mielelläni väärässä tässä asiassa, mutta ei tarvitse olla Einstein, ei edes Himanen, havaitakseen HIFK:n yleisen alakulon ja fanien sekä sponsorien kasvavan tyytymättömyyden nykyjohtoa kohtaan.
Oma palasensa tässä on johdon täysin käsittämättömällä satunnaisotannalla valitsema valmentaja. Paul Baxter ei ole ennen HIFK:ta toiminut aikoihin päävalmentajana, olikohan viisas päätös antaa hänen kokeilla päävalmentajuutta vuosina 2006-2008 modernin jääkiekon ns. pelikirja-aikakaudella nimenomaan HIFK:ssa?
Ottaako Tappara ensi kaudeksi Rane Korven takaisin saman logiikan mukaan? Vai onko Rane Korpi itse asiassa Baxterin seuraaja?
Kirjoittaja on kovan jääkiekon ystävä ja iki-IFK -fani, joka on tällä kaudella löytänyt itsensä yllättävän usein jostain ihan muualta kuin Nordikselta silloin, kun HIFK on pelannut kotiotteluaan.
