Blues teki välieräsarjan jokaisessa ottelussa avausmaalin. Jäähallin lehtereillä kävi jo melkoinen kuhina, kun katsojat ihmettelivät Kärppien huonoja lähtöjä otteluihin. Oululaisjoukkue joutui aina takaa-ajajaksi, mutta selvisi lopulta urakastaan varsin mallikkaasti.
- En tiedä olivatko alut niin huonoja. Monessa pelissä aloitimme tosi hyvin, mutta emme saaneet maalia. Blues rokotti sitten kovalla kädellä. Melkeimpä se oli niin, että he tekivät aina ensimmäisestä tilanteestaan maalin ja saivat pelin sitä kautta omaan haltuunsa. Mielestäni alkuerät olivat monesti meidän, mutta loppuerät Bluesin, Kärppien luottosentteri Tommi Paakkolanvaara analysoi.
Kärppien joutuminen maalin tai yleensä kahden takaa-ajoon vaikutti välierissä jo enemmän säännöltä kuin poikkeukselta. Kärppälauma kiinnitti valmistautumiseen entistä enemmän huomiota, mutta myös sarjan viimeiseksi jääneessä kuudennessa pelissä Blues vaikutti jälleen karkaavan.
- Viimeisessä pelissä tuntui jo, että ei ole totta. Vaikka miten asennoiduttiin, että tänään tehdään ensimmäinen maali, niin kuitenkin se meni taas Bluesille.
Kahden maalin johto on vanhan viisauden mukaan vaikein tilanne jääkiekossa. Blues sai kokea tämän karvaasti, kun Kärpät rynnisti rinnalle kerta toisensa jälkeen. Kärpät jaksoi pelata omaa peliään takaiskuista huolimatta ja lopulta työ palkittiin.
Viime kaudella oululaiset nousivat talven aikana todella monta kertaa päätöserässä takaa rinnalle ja ohi, mutta nyt kyseinen huikea kirivaihde on löytynyt vasta silloin, kun sen on pakko löytyäkin – pudotuspeleissä. Kova kiriminen ei ole Paakkolanvaaran mukaan kuitenkaan ihan mahdoton voimanponnistus.
- En tiedä onko sillä karkumatkalla hirveää merkitystä, kun se tulee avauserässä. Siinä on kaksi erää aikaa ja tiedetään, että maaleja pystytään tekemään. Kolmekaan maalia peliin - se ei ole mikään. En näkisi, että hirveän vaikeaa on lähteä kirimään. Jos tekee 1. maalin, siitä saa lisähenkeä ja energiaa ainakin loppuerään.
Mitä kirivaihde sitten lopulta ammennetaan? Vankka kokemus ja kova itseluottamus ovat tekijöitä, jotka eivät ainakaan ole haitaksi tässä ponnistuksessa.
- Siinä vaaditaan henkistä kovuutta. Uskoa omaan pelitapaan ja taitoihin. Vaikka ollaan tappioasemassa, niin uskotaan voittoon. Peli ei ole ohi, ennen kuin se on ohi.
Kokemus hyötykäyttöön
Kärppien riveissä on pudotuspeleistä ja finaaleista paljon enemmän kokemusta kuin vastustaja JYPin miehistössä. Kokemus ei kuitenkaan ratkaise otteluita, vaikka esimerkiksi juuri lopun kiritilanteissa siitä on etua.
- Pelkällä kokemukselle ei pärjää. Voi olla hyvää ja huonoa kokemusta. Se, että osaa sen käyttää oikein hyväkseen, ratkaisee paljon. Jokereilla oli kokenut joukkue, mutta he pelasivat ehkä välillä liian laiskasti. Meidän pitää kokemus kohdistaa oikeisiin asioihin ja sitä kautta pelata omien tasojen yläpäässä, että saadaan taito ja muu osaaminen irti.
Paakkolanvaara ei noussut Kärppien riveihin mitenkään nuorena, vaan lähinnä myöhemmin kuin ikätoverinsa. Silti 26-vuotias hyökkääjä on jo joukkueensa kuudenneksi kokenein pudotuspelipelaaja. Ratkaisupelejä on vyöllä jo 54 kappaletta, joten joko miestä voi tituleerata pudotuspelijyräksi?
- En tiedä vielä ihan jyrä. Paljon on pelejä ikään verrattuna, kun olen saanut pelata hyvässä joukkueessa, joka on pelannut mitaleista.
Kun pelien määrää vertaa JYPiin, on ero vielä suurempi. JYPin kokenein on Ville Mäntymaa, jolla on otteluita 37 kappaletta.
- Sitten se oma määrä kuulostaa kyllä jo vähän isommalta, Paakkolanvaara naurahtaa.
