Vai olisiko tässä kuitenkin aidosta huolestuneisuudesta pursuava puheenvuoro HIFK:lle ja sen johdolle? Sisältäen myös ”put your money where your mouth is” -elementin eli konkreettisia näkemyksiä ja näyttöhaluja.
HIFK, erityisesti Matikainen ja Baxter, saa osakseen kritiikkiä sekä faneilta että urheilumedialta tasaisen tappavaan tahtiin. Mutta sisältääkö mikään tästä nyt realisoituvasta kritiikistä jääkiekkoilullisia perusteluja ja parannusehdotuksia? Vai onko se enemmän vahingoniloista ison ruumiin potkimista?
Kun Jokereilla oli ongelmia kaudella 05/06, oli heidän vuoronsa olla likasanko. Jokerit ja HIFK ovat SM-liigan isoja seuroja ja niille ei anneta anteeksi vastaavia vaikeuksia kuin pienemmille seuroille.
HPK rypee tällä kaudella HIFK:n tahtiin. Tämä ei ole ylittänyt valtakunnallista julkisuuskynnystä läheskään HIFK:n tahtiin. HPK:han on suomalaisessa kiekkoperheessä se virallinen ”sympaattinen pikkuseura” eikä pikkuisia ole kiva hakata tai potkia.
Kovan pelin ystävä Surenkin ei potki HIFK:ta. Lisäksi hänellä on monista katsomovalmentajista ja -analyytikoista poiketen HIFK-tausta sekä pelaajana että valmentajana. Siis substanssia HIFK:n suhteen.
Jokainen, joka tuntee HIFK:ta hieman sisältäpäin, tietää, että seura on äärimmäisen herkkä julkiselle kritiikille, myös asialliselle. Niinpä on Surenkinilta rohkeaa puhua HIFK:n jääkiekkoilullisista ongelmista. Yleensä HIFK nappaa valmennukseensa nimiä, jotka ovat olleet julkisuudessa hiljaa HIFK:n asioista.
Se, joka odotti Surenkinilta lupauksen nostaa HIFK jaloilleen yhdessä yössä, on varmastikin pettynyt. Realistinen kiekkomies puhuu mahdollisuudesta päästä kolmen kauden aikajanalla finaaliin. Ja tälle matkalle luvataan evääksi oikeanlaista pelaajahankintaa, jotta voidaan joka tapauksessa pelata koko ajan HIFK:n hyväksi havaitsemalla pelityylillä.
Oma analyysini tästä on se, että HIFK on nyt siinä tilanteessa, missä tehtyjä virheitä ei voi olettaakaan saada hoidetuksi sormia napsauttamalla. On kuitenkin virkistävää, että joku esittää konkreettisia toimenpiteitä ja antaa niiden toteuttamiselle realistisen aikataulun. Samalla systeemillä Surenkin-Kuitunen toimi junnujen kanssa ja tämä parivaljakko kasvatti HIFK;n A:sta 20 tasokasta liigapelaajaa ja yhden ison NHL-prospektin.
Tästä haastattelusta olisi voinut tulla myös ”Pena sitä, Pena tätä” –tyyppinen vuodatus, mutta silloin se ei olisi ollut oikea valmentajahaastattelu. Valmentajatasoisella ihmisellä pitääkin olla enemmän sanottavaa kuin ”peli ei kulje”. Stevie Wonderkin näkee, että HIFK:n peli ei ole kulkenut.
Kritisoida voi kuka vaan. Tulosurheilussa se on olennainen osa lajia ja fanien oikeuksia, pitää HIFK siitä tai ei. Ei tarvitse olla korkeushyppääjä tajutakseen riman putoavan. Vepu Surenkinilla on kritiikin lisäelementtinä myös aidot omat näyttöhalut. Jos paikka hänelle joskus HIFK:ssa aukeaa ja HIFK jatkaa dyykkaamistaan, Surenkin tietää itsekin miltä se katsomossa tuntuu ja näyttää. Silloin on hänen vuoronsa olla median, fanien ja vahingoniloisten potkittavana.
HIFKin valmentaminen on todistetusti hullun hommaa. Se on jääkiekon versio tosi-tv:stä. Työpaikka, jossa ollaan julkisuudessa 24h/ vrk, ja jokainen katsoja osaisi olla telkkarissa, siis anteeksi aitiossa, paljon nokkelampi.
Kirjoittaja tunnetaan tuottaja-säveltäjänä, mainonnan ja urheilumarkkinoinnin ammattilaisena sekä kiekkotaustaisena urheilumiehenä, joka kärsii elinkautista HIFK-fanina. Elinkautiseen johtaneet tapahtumat ovat saaneet alkunsa mielenhäiriöstä, jota ei voida hoitaa. Siksi valitusta ylempiin oikeusasteisiin ei kannata tehdä.
