Ruotsissa ollaan edelleen muutamassa asiassa SM-liigaa reilusti edellä. Juuri ne asiat tekevät Elitserienistä jääkiekkoa ilman värilaseja katsovalle miellyttävämmän tuotteen. Selkeästi tärkein syy on se, että Ruotsissa ei olla missään vaiheessa edes harkittu sarjan sulkemista.
Koska Ruotsin pääsarjasta voidaan edelleen nousta ja pudota puhtaasti urheilullisin perustein, pakottaa se seurat tekemään töitä entistä rajummin. Tällöin otteluiden merkitys korostuu, kun kauden päätteeksi parhaat pääsevät pudotuspeleihin ja heikoimmat joutuvat puolustamaan kynsin ja hampain sarjapaikkaansa.
Elitserienissä jokainen joukkue pelaa kauden alusta loppuun asti täysillä. SM-liigasta tuttuja luovutuksia ei kesken kauden nähdä, tästä pitää huolen avoin sarja. Kenelläkään ei ole varaa lyödä hanskoja tiskiin ja myydä avainpelaajiaan siirtoikkunan loppumetreillä, koska panokset säilyvät kevään viimeisiin kierroksiin asti.
Laadukkaita ulkomaalaisvahvistuksia
Ruotsi kerää vuosi toisensa perään SM-liigasta tukun huippupelaajia. Muistaako joku, kuinka monta huippupelaajaa on siirtynyt Elitserienistä SM-liigaan? Allekirjoittaneella ei tule Josef Boumediennen lisäksi montaa muuta mieleen. Vanhemmista Thomas Sjögren ja Peter Larsson olivat 1990-luvulla loistavia hankintoja.
Moni on varmasti pohtinut syitä, miksi Elitserien kiinnostaa niin paljon enemmän kuin SM-liiga. Jopa kotimaisia pelaajia vaihtaa Suomenlahden toiselle puolelle kovalla tahdilla. Syitä Ruotsin vetovoimaan löytyy useampia.
Ruotsissa on ymmärretty, että mikäli sarja halutaan pitää mielenkiintoisena, tulee maan kiekkoliigaan olla vetoa. Tätä vetovoimaa ollaan lisätty poistamalla EU-pelaajilta ulkomaalaiskiintiöt. SM-liigassa pidetään jostain kumman syystä keskinäisellä, itse asiassa laittomalla, sopimuksella kiinni kiintiöistä ja rajoitetaan jopa EU-pelaajien vapautta harjoittaa ammattiaan.
Toinen tärkeä tekijä on seurojen taloustilanteet. Ruotsissa palloilukulttuurissa liikkuu raha täysin eri tavalla, vaikka jääkiekko ei olekaan maan suosituin urheilulaji. Suomessa jääkiekko on selkeä ykkönen, mutta siltikään seuroissa ei olla ymmärretty kestävän taloudenpidon päälle. Jos seuralla ei ole tarjota pelaajalle kilpailukykyistä palkkaa, suuntaa hän pian naapuriin, jossa ottajia kyllä löytyy.
Koska seurat ovat eri tavalla kilpailukykyisiä, houkuttelevat ne myös riveihinsä tasokkaampia pelaajia. Jos vertaa tämän kauden SM-liigan ja Elitserienin nimilistoja, löytyy naapurista eittämättä isompi kasa huippustatuksen omaavia pelaajia. Tämä taas konkretisoituu pelin tasossa. Ainoastaan maalivahtipelissä Suomessa ollaan selvästikin naapuria parempia.
Pelityyleissä suuria eroja
Joku saattaa tulla sanomaan, että eihän ruotsalaisseurat ole kuitenkaan pärjänneet seurajoukkueiden mestaruusturnauksessa Pietarissa. Se on osoittain totta. Itse olin paikalla tammikuussa 2005, kun HV-71 otti lukua venäläiseltä Omskilta maalein 0-9. Kyseessä oli pahin teurastus, jonka muistan nähneeni viimeisten kymmenen vuoden aikana.
Osaselitys tälle paljastui muutamaa kuukautta myöhemmin. SM-liigaan palannut Kalle Sahlstedt kertoi allekirjoittaneelle, että joukkue ei edes pyrkinyt menestymään turnauksessa. Syy tähän oli se, että HV-71 taisteli kiivaasti pudotuspeleihin pääsystä eikä EM-turnaus todellakaan ollut se, mihin tähdättiin. Pietarista haluttiin pois joukkue terveenä. Kertoo jotain arvostuksesta.
Elitserien-kiekko eroaa kovasti SM-liigasta. Suomessa luotetaan vahvasti pelaajien roolittamiseen sekä organisoituun puolustuspeliin. Ruotsissa pelaajille jaetaan enemmän kiekollisia vapauksia ja pelaajat saavat toteuttaa enemmän itseään ja omia ideioitaan. Pelaajia ei ole kahlittu niin selvästi eri rooleihin.
Naapurissa peli aaltoilee rajummin päästä päähän. Tämä johtuu pitkälti juuri edellä mainitusta, puhdasta henkilökohtaista taitoa on jäällä SM-liigaa enemmän. Elitserienissä jääkiekko näyttää aika ajoin enemmänkin kaukalopallolta, jossa kukaan ei tunnu puolustavan ja kiekkoa kuskataan pitkiäkin välejä ylöspäin. Ainakin minun silmiin tuo tyyli sopii.
SM-liiga on toki fyysisempi sarja kuin Elitserien. Taklauksia ei Ruotsissa näe niin paljoa kuin SM-liigassa, mutta kun niitä tulee, on kyseessä yleensä aika ruma taklaus. Pari viikkoa sitten nähtiin Timrån Sanny Lindströmin vaarallinen loukkaantuminen taklauksen seurauksena, millaista Suomessa harvemmin näkee. Tappeluja puolestaan tulee SM-liigaa enemmän.
Kaikille SM-liigakiekkoon kyllästyneille ehdotan tutustumista Elitserienin saloihin. Ottelut ovat erittäin mielenkiintoisia ja sarjassa pelaa loistavia pelaajia. Eivätkä poliitikot puutu asiaan, vaikka välillä hanskat kaukalossa putoavatkin.