Viime kaudella läpimurron SM-liigassa tehneen ja vuoden tulokkaaksi valitun Teemu Pulkkisen peli ei ole tällä hetkellä lähelläkään vuoden takaista tasoa. Pisteiden valossa vantaalainen on joukkueensa tehokkain pelaaja, mutta luvut eivät kerro koko totuutta. Hyökkääjän ensisijainen tehtävä on tehdä pisteitä, mutta edes Pulkkisen hyökkäyspeli ei ole viime kauden tasolla – puolustuspelistä puhumattakaan.
Hyökkääjä seilaa usein pitkiä jaksoja pelin ulkopuolella eikä mene enää tilanteisiin niiden vaatimalla kovuudella. Tekemisestä puuttuu se ylimääräinen 10 prosenttia. Katsomoon näyttää, että Pulkkinen luulee asioiden tulevan hänen eteensä hopeatarjottimella, kun asia on oikeasti täysin päinvastainen.
Pulkkisella on takanaan huima tulokaskausi ja ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen täysin ehjä kesäharjoittelu. Kaiken järjen mukaan tämän kauden piti siis olla huomattavasti viime kautta parempi. Kehitys kuitenkin junnaa lähes paikoillaan.
Kärsiikö Pulkkinen niin sanotusta toisen kauden kirouksesta, eli oikeammin ilmaistuna luulotaudista?
Vantaalaisen omien sanojen mukaan tärkeintä ovat joukkueen pisteet, mutta hyökkääjässä on ollut havaittavissa isojakin turhautumisen merkkejä. Yleensä hän ei hae kaksinkamppailussa taklausta vaan kiekonriistoa, mutta tällä kaudella laitahyökkääjä on jaellut yhä useammin painavia taklauksia. Näistä mainittakoon esimerkiksi nuorten MM-kisojen Ruotsi-ottelu ja taannoinen KalPa-ottelu, jossa Pulkkinen taklasi Matti Kuparisen vaihtoaitioon.
Pinnan alla siis kuohuu, vaikka vantaalainen ei sitä itse myönnä.
Omien sanojensa ja valmennusjohdon mukaan tällä kaudella Pulkkisen oli tarkoitus pyrkiä kokonaisvaltaisempaan pelaamiseen.
Ei kannata kahlita puolustamaan, jos siitä ei kuitenkaan mitään tule.
Eli toisin sanoen parantaa heikkouksia, jotka eittämättä ovat puolustuspelissä. Hyökkäyspelistä on kyllä kadonnut resursseja, mutta puolustuspeliin ne eivät ole päätyneet.
Virheitä sattuu puolustuspäässä edelleen varsin paljon. Lisäksi virheet ovat kostautuneet usein pahassa paikassa. Esimerkiksi taannoisessa Pelicans-ottelussa Pulkkisen huono sokkosyöttö ja tyhmä keskialueen kiekonriistoyritys avasivat Tommi Paakkolanvaaralle vastaiskupaikan. Siitä kotijoukkue iski Jokerien hyvän kirin katkaisseen 6-4-osuman, joka ratkaisi lopulta koko ottelun.
Viime vuonna edellä mainitun kaltaisia tilanteita annettiin paljon anteeksi, koska Pulkkisen ketju vastasi pitkälti kaikista Jokerien tehoista. Huonot puolustussuoritukset jäivät maalien varjoon. Tällä kaudella hyökkäysvastuu jakautuu tasaisemmin, mutta samalla myös puolustusvastuu. Vaikka pistemäärän putoaminen johtuu pitkälti hyökkäyksen tasoittumisesta, on yksi asia kuitenkin selvä.
Pulkkinen on tällä hetkellä huomattavasti vähemmän maaginen kuin viime vuonna.
Poikkeukselliset taidot ovat kuitenkin edelleen tallessa, sillä ajoittain Pulkkinen on väläytellyt kovaa laukaustaan ja huimia syöttöjään. Viime kauden kaltaista loistoa ei kuitenkaan ole muutamaa suonenvetoa lukuun ottamatta tällä kaudella nähty. Tasaisuus puuttuu.
Vireen löytymiseen ei ole mitään taikatemppua, vaan Pulkkisen on käärittävä hihat ja ruvettava jälleen töihin. Jokaiseen tilanteeseen on mentävä täysillä ja pelille on annettava kaikkensa.
Viime keväänä pudotuspelit munuaissairauden takia lähes kokonaan missanneella Pulkkisella on tänä keväänä elämänsä tilaisuus. Kukaan ei muista vaisua runkosarjaa, jos Pulkkinen onnistuu pudotuspeleissä ja johdattaa Jokerit pitkälle.
Myös valmennusjohdon on herättävä. Pulkkisen ylivoimainen vahvuus on hyökkäyspeli, joten kaikki paukut on suunnattava siihen. Kahden suunnan hyökkääjää Pulkkisesta ei saa tekemälläkään. Ei kannata kahlita puolustamaan, jos siitä ei kuitenkaan mitään tule.
Kokonaisvaltaisuus on kansainvälisille kentillä mentäessä tärkeää. Jos siihen kuitenkin pyritään näin radikaalisti hyökkäyspelaamisen kustannuksella, ei Pulkkinen kohta enää pärjää maailmalla edes hyökkäyspelissä. Ja se olisi sääli, sillä Pulkkisen hyökkäyspotentiaalilla voi edelleen päästä pitkälle.
Kirjoittaja on Jatkoajan toimittaja.
Twitter: @tammarii
