Mielipide

TPS 2006-07 - Hukattujen mahdollisuuksien vuosi

LIIGA / Kolumni
TPS-organisaation kristallinkirkas tavoite kauteen lähdettäessä oli kunnianpalautus. Kunniaa oli palautettavana usealla eri sektorilla, mutta yksi toisensa jälkeen unelmat sortuivat. Lopulta turpaan tuli kaikilla rintamilla.

Vaikka haasteita ja kysymysmerkkejä oli paljon ilmassa, etukäteen kaikki näytti vielä mahdolliselta. Kauden edetessä kuitenkin kaikki kysymysmerkit kääntyivät vääjäämättä negatiivisiksi.

analyysit ja arvailut

Mikä meni kentällä pieleen?
[lue lisää]



Pelaaja-arviot
[lue lisää]



Muurit murtuvat
[lue lisää]



Mitä nyt, TPS?
[lue lisää]

Mr Fiasko turkulaiseen tapaan

Epäonnistuneen kauden 2005-06 jälkeen monet olivat valmiit potkimaan Hannu Jortikan pois TPS:n peräsimestä. Toiset kuitenkin luottivat kuuden mestaruuden mieheen. Vanhat meriitit hiljensivät vielä monien arvostelijoiden suut. Kauteen 2006-07 lähdettäessä tilanne oli kuitenkin Jortikan osalta selvä. Osoittaakseen olevansa yhä huippuvalmentaja, Jortikan TPS:n piti palata liigan huipulle tai ainakin lähelle sitä.

Lopputulos oli onneton, surkea ja kolossaalinen edelliskauden toisinto. Tahdoton TPS putosi Pelicansille pudotuspelikarsinnassa suoraan 2-0. Kauden tärkeimmillä hetkillä Palloseura romahti täydellisesti.

Pääasiassa romahdus johtui henkisistä tekijöistä. Pelaajia ei kiinnostanut pelata Jortikalle, eikä päävalmentajaa kiinnostanut valmentaa miehistöään. Joukkueen moninaiset sisäiset ristiriidat heijastuivat kaikinpuolisena haluttomuutena ja velttoiluna. Surullisenkuuluisan edelliskauden kauhut toistuivat karmeimmalla mahdollisella tavalla.

Kaikkien muiden sektorien epäonnistumiset johtuivat enemmän tai vähemmän suoraan joukkueen sitoutumisen puutteesta. Tämä puute puolestaan johtui ensisijaisesti Jortikasta, jonka metodit ovat auttamatta vanhentuneita. Viimeistään TPS:n osalta päättynyt kausi osoitti, ettei Jortikan auktoritaarinen, ylimielinen ja pelaajia kunnioittamaton valmennustapa toimi 2000-luvulla.

Talous ja tuote

Ennen kauden alkua TPS julisti puheenjohtaja Antti Kasin suulla, ettei seuralla olisi varaa urheilulliseen eikä taloudelliseen epäonnistumiseen. Uusi urheilullinen epäonnistuminen johti kuitenkin entistä pahempaan taloudelliseen epäonnistumiseen.

TPS jäi yli 1000 katsojaa budjetoidusta katsojakeskiarvosta. Tämän lisäksi Palloseura ei saanut sponsorirahaa niin paljon kuin oli ajateltu. Taloudelliset ongelmat olivat tiedossa jo viime kaudella, mutta päättyneelle kaudelle pelaajabudjetissa ei tapahtunut merkittäviä muutoksia.

Kaiken kaikkiaan kauden 2006-07 taloudelliset tappiot kipuavat jälleen useisiin satoihin tuhansiin euroihin. Selittelyille ei jää sijaa: tälläkään sektorilla juuri mikään ei mennyt ihan putkeen.

Eräs kunnianpalautuksen muoto oli tehdä TPS-tuotteesta ja itse ottelutapahtumasta jälleen kansaa kiinnostava. Kaunis ajatus perustui moniin pieniin seikkoihin (kuten hallin valojen uusimiseen), mutta myös siihen, että jäällä esiintyisi taisteleva ja voittava Turun Palloseura.

Ajoittain tällainen joukkue myös nähtiin, mutta ne hetket olivat liian harvassa. Läpi kauden jatkunut epätasainen suorittaminen sai kruununsa vuoden tärkeimmillä hetkillä, jolloin joukkuehengestä oli jäljellä enää rippeet. Myös moni pelaaja hukkasi mahdollisuuden kantaa kunniakkaasti TPS-paitaa.

Koko kauden TPS rimpuili. Koko organisaation tavoin joukkue oli pelillisesti jatkuvasti lähellä tavoitteitaan, mutta lopulta suoritukset olivat vain vähän sinne päin. Joukkueen isojen sisäisten ongelmien rinnalla yksittäiset asiat - kuten niukka putoaminen kuuden parhaan joukosta, pelin tason valtava heittely tai tehottomuus Pelicansia vastaan - olivat yksittäisiä seurauksia suuremmista ongelmista.

TPS sai mitä halusi ja mitä ansaitsi.

Järki viimein voittamassa?

Kauden 2006-07 pohjakosketus oli jopa kovempi kuin edelliskauden katastrofi. Kuitenkin se saattaa tulevaisuudessa osoittautua Turun Palloseuran pelastukseksi. Mikäli TPS olisi hilautunut varsinaisiin pudotuspeleihin, joukkueen vähimmäistavoitteen olisi voinut katsoa toteutuneen, eikä mikään välttämättä olisi muuttunut.

Nyt ikuisiksi luullut rintamalinjat ovat kuitenkin vihdoin varovasti murtumassa. Näyttää siltä, että viimein, absoluuttisen pakon edessä, TPS:ssa vuosikymmeniä vaikuttaneet vahvat tahot ovat hyväksyneet tosiasiat ja alkaneet toimia tilanteen vaatimalla tavalla. Ensimmäiset merkit tämänkaltaisesta toiminnasta saatiin suunnatun osakeannin myötä.

Miten voimakkaina uudet tuulet lopulta puhaltavat ja miten se vaikuttaa TPS:n tulevaisuuteen? Se jää nähtäväksi. Ensimmäiset merkit ovat joka tapauksessa varsin positiivisia.

» Lähetä palautetta toimitukselle