Ottelun alku oli hyvin pitkäveteistä keskialueen neppailua. HIFK:lla oli mielessä vielä eilinen tappio Lukkoa vastaan, eikä kotijoukkue Pelicans ollut latautunut ottelun alkuun tarpeeksi hyvin. Molemmat joukkueet pääsivät ensimmäisessä erässä maalipaikoille, mutta kumpikaan ei saanut kiekkoa maaliviivan yli, vaikka kumpainenkin maalivahti oli unessa erän alkuminuuteilla.
Erikoistilannepelaaminen muodostui ottelun ratkaisuksi. Lahden lintulauma pääsi koettamaan aivan ottelun alussa johdon ottamista, mutta ratkaisijat puuttuivat taas kerran. Ja kun toinen epäonnistuu, niin toinen onnistuu. HIFK käytti ylivoimamahdollisuutensa erän lopussa, kun Mikko Kousa löysi oivallisella poikittaissyötöllä kohti takatolppaa hiipineen Petteri Wirtasen. Stadin kilpipaidat saivat maalista itseluottamusta ja alkoivat voittaa kaksinkamppailuja.
HIFK hyödynsi mahdollisuutensa
Toiseen erään molemmat joukkueet tulivat täysin erilaisella ilmeellä. Vierailijat pitivät yllä ensimmäisen erän loppupuolella löytämäänsä virettä, mutta turkoosipaidat tulivat väkisin peliin mukaan. Markus Kankaanperän ottama jäähy kostautui, kun Matias Loppi pääsi rokottamaan kasvattajaseuraansa ylivoimalla. Pelicansin erikoistilannepelaajat rakensivat kovan mylläkän Jan Lundellin vartioiman maalin edustalle, ja lopulta Loppi survoi kiekon aivan maalin edestä ohi jäässä maanneen Lundellin.
Tasoitusmaalin jälkeen Pelicans esitti sellaista kiekkoa, jota se parhaimmillaan pelaa. Kiekkoa tuotiin vastustajan hyökkäyspäätyyn näppärillä, lyhyillä syötöillä ja tempon vaihtelulla. Loppi oli jälleen mukana järjestämässä kotijoukkueen maalia, kun lahtelaiset tulivat suoraviivaisella ja nopealla hyökkäyksellä HIFK:n puolustuksen ohi. Jakub Sindel pääsi viimeistelemään komean syöttökuvion, ja tässä vaiheessa tilanne näytti todella makealta kotiyleisön kannalta.
Petollinen hyvän olon tunne alkoi kuitenkin hiipiä puseroon, kun suuri HIFK oli tappioasemassa, ja se kostautui. Vierailijat ottivat pelin kontrollin totaalisesti haltuunsa ja liikuttivat kiekkoa näyttävästi hyökkäyspäädyssä. Kilpipaitojen puolustus tukki keskialueen ja katkoi Pelicansin hyökkäyksiin lähdöt jatkuvasti toisen erän aikana.
Kapellimestari Wirtanen pääsi maalin makuun toisen kerran, kun helsinkiläisjoukkue toi ottelun tasoihin kovan ylivoimamyllynsä aikana. Wirtanen oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja ronkki irtokiekon Pelicansin puolustuksen keskeltä verkon perukoille. Tämä maali oli ottelun lopun kannalta ratkaiseva.
Erän lopussa isännät olivat lähellä karata uudelleen johtoon, mutta Pelicansilta ei löytynyt Wirtasen kaltaista kylmäpäistä maalintekijää iskemään reboundeja maaliin.
– Kun on niitä paikkoja, niin pitää pystyä puristamaan se maali. HIFK:lla Wirtanen teki niin, mutta meiltä ei löytynyt vastaavaa pelaajaa, joka olisi ne maalit tehnyt, harmitteli Pasi Räsänen.
Kovaa taistoa, mutta ei palkintoa
Viimeisen erän kaava oli hyvin samanlainen kuin edeltäjänsä. Punavalkoiset olivat heti erän alusta liikkeellä paremmalla asenteella, ja Pelicans tyytyi sivustakatselijan rooliin. Punalamppu syttyi Ari Sulanderin takana kolmannen kerran, kun Kimmo Kuhdan laukaus tippui Sulanderin hanskasta ja illan sankari, numero 13 tuli paikalle täydentämään hattutemppunsa.
Isännille tarjoutui lukuisia mahdollisuuksia ylivoimalla, mutta maalinteko alkoi muodostua jälleen valtavaksi myytiksi pussinokille. Jani Forsström oli lähimpänä maalintekoa, kun mies paineli heittäytyvien HIFK-puolustajien, ja rohkeasti vastaan tulleen Lundellin ohi, mutta Forsströmin laukaus meni ohi tyhjästä maalista. Martti Järventie löi loppulukemat 2-4 valotaululle alivoimalla, ja Pelicansin selkäranka katkesi.
– Ehkä ottelun ratkaisu oli kuitenkin tuo, että koko kalusto pystyi nostamaan tasoaan tuohon kolmanteen erään. Pyydettiin, että kaikki pystyvät nostamaan omaa peliään piirun verran, ja minun mielestäni me siinä onnistuimme, kommentoi Kari Jalonen ottelun jälkeen.