Lauantai-illan kuvio alkoi muodostua välittömästi avauskiekon pudottua jäähän. Lukko pyrki etukäteissuunnitelmien mukaiseen pelin- ja kiekonhallintaan. Joukkue saikin luotua maalipaikkoja pitkin ottelua, mutta liekö syy ollut Äijänsuon jäässä vai itse kiekossa, sillä ratkaisun hetkillä kiekko karkasi tai viimeistely ontui.
Toki HIFK:lla oli iso osansa Lukon tehottomuudessa. Kilpipaidat pelasivat kovaa fyysistä peliä, johon sisältyi voimakasta mailahäirintää, taklauksia ja korkeaa karvausta. Myös punapaitojen alivoima aktiivisuudellaan ajoi Lukon ahdinkoon.
Valmentajat olivat ottelun jälkeen lyhytsanaisia. HIFK:n Kari Jalonen oli huojentunut mies.
- Makea voitto! Suomalaiseen perinteeseenhän kuuluu kalavelkojen maksu. Lisäksi halusimme päästä yli eilisestä huonosta kotiottelustamme, Jalonen viittasi edelliseen joukkueiden kohtaamiseen sekä perjantaiseen Tappara-otteluun.
- Ykkösketju oli meillä tänään vahva. Ja maalivahti tietysti pelasi hyvän pelin. Kovilla kuitenkin oltiin. Kautta linjan laadukas ja vauhdikas peli. Sydämellä mentiin, Jalonen summasi.
Lukon puolustaja Otto Honkaheimolla oli oma näkemyksensä maalivahtipelistä.
- Turhaan teimme vastustajan maalivahdista hyvän. Avauserässä kahdessa paikassa kädet jäätyivät, ja paikat jäivät käyttämättä, pettynyt Honkaheimo totesi.
Tovin odottelun jälkeen myös Rauli Urama saatiin lehdistön eteen. Ehkä hänellä oli tavallista enemmän sanottavaa joukkueelleen. Muutoin purkkaa jauhava Urama oli tavaramerkiksi muodostuneen rauhallinen ja lakoninen.
- Tänään emme vaan saaneet kiekkoa perille asti. Ylivoimalla saimme paljon irtokiekkoja, jotka IFK kuitenkin hoiti. Tosin samoin kävi heidän ylivoimallaankin. Molemmat pelasivat hyvää peliä, mutta kun maaleja ei tule, ei tule myöskään voittoja, Urama tiivisti jääkiekon perimmäisen totuuden.
Kuuma kuin puolilämmin sauna
Ottelussa oli kaikki ainekset kuumaan taistoon. Tilanteet painettiin loppuun asti, ja maalillekin muistettiin jäädä nahinoimaan tilanteiden jälkeen. Jäähyjä jaettiin yhteensä 40 minuuttia, joista Kip Brennanille kuuluu kaksitoista kappaletta. Lisääkin olisi ollut luvassa, mutta tuomarit ehtivät Tomi Pettisen ja Brennanin väliin. Kuitenkin yleisilme vastasi puolivalmiin saunan lämpötilaa.
Pettinen otti tilanteen rauhallisesti, eikä nähnyt pelissä sen kummempia kuumenemisia.
- Kävin vaan Brennanille huutelemassa selästä taklaamisesta. Ei ollut kuuma peli, olisi saanut olla paljon kuumempikin, Pettinen näki ottelun.
Oman osuutensa pelin ”kuumuuteen” toivat päätuomarikaksikko Jari Levonen-Antti Boman, jonka linja oli paikoin hakusessa. HIFK pelasi kovaa mailahäirintää, ja jatkoi usein jälkipeliä tilanteiden jälkeen. Raumalaisilla taasen tuntui paikoin olevan suuria vaikeuksia pysyä pystyssä.
Loppujen lopuksi epäselvät tilanteet menivät suunnilleen tasan. Kovimmat rähinät nähtiinkin katsomossa, kun järjestysmiehet yrittivät poistaa voittoa ja viikonloppua - ehkä liiaksi - juhlivia IFK-kannattajia hallista, ja kun raumalaisyleisö palkitsi tuomarit surulliseksi tavaksi muodostuneella tavaran jäälle heittelemisellä. Molemmissa tapauksissa kyse oli lähinnä yksittäisistä ihmisistä.
Lukko myllytti, HIFK maalasi
Ottelun jokainen erä oli toisensa kaltainen. Vain jäähyjen jakautuminen joukkueitten kesken sotki pelisuunnitelmaa.
Lukon pelin selkäranka, lyhytsyöttöpeli, katkeili pitkin peliä. Helsinkiläisten terävä karvaus ja aktiivinen peli ajoivat raumalaiset ahtaalle. Tomi Pettinen osasi nimetä tähän yhden syyn muiden joukosta.
- Oli raskas ilta. Jaloissa painoi, ja mitä kavereitten kanssa ehdin juttelemaan, niin en ollut ainoa. Ja kun jaloissa painaa, kiekko ei lähde jouhevasti omasta päästä. Ehkä kyse oli yön yli Kuopiosta matkustamisessa, en tiedä. Ei peliaika niinkään paina puntissa, Pettinen viittasi kauden mittaan saamaansa runsaaseen luottamukseen.
- Ei me olla treenattu mitenkään erityisen raskaasti tai ollut kova otteluohjelma. Kaikille vain sattui huono peli samaan iltaan. Kotipelin tappioita ei saisi kuitenkaan tulla, Pettinen summasi.
Huonojen ja vähemmän huonojen ylivoimien joukossa nähtiin myös maaleja. Kaikista niistä vastasi Ilkka Pikkarainen. Mies otti hattutemppunsa tyynesti muistellen samalla edellistä kolmen osuman iltaansa.
- Olisikohan tämä tapahtunut A-junioreissa viimeksi, muistaakseni. Olen päässyt pelaamaan hyvässä ketjussa Hirschovitsin Kimin ja Kuhdan Kimmon kanssa. Heidän tehtävänsä on pitää enemmän kiekkoa, minun tehtäväni on taklata ja tehdä tilaa. Tänään tuli paljon hyviä syöttöjä ja saatiin peli rullaamaan heti alusta, Pikkarainen kehaisi ketjukavereitaan.
Pikkaraisen maalit yksi kerrallaan
Lukko vyörytti koko ottelun peliään IFK-päätyyn, mutta vastassa oli uhrautuvasti puolustanut helsinkiläisryhmä. Kiekko kilpistyi vuoroin punaiseen lihamuuriin, Ahlqvistiin ja Lukon omiin pelaajiin. Avopaikoista lukkolaisilla oli tapana laukoa yli tai ohi. Pahimpina tuhlareina esiintyivät Lukolta Pasi Saarela, Pekka Saarenheimo ja Juha-Pekka Haataja.
Positiivista raumalaisittain oli kakkosketjun yhteispelin ajoittainen löytyminen. Perttu Lindgren löysi Pasi Saarelan muutaman kerran maukkaasti. Lisäksi Antti Laaksonen jaksoi taistella ja luoda tilaa sekä tilanteita läpi ottelun. Ketju olikin Lukon parhaimmistoa, vaikka Lindgren ajoittain vielä yössä olikin.
Kesken avauserän Lukko-pyörityksen tapahtui niin, kuin näissä saduissa yleensä tapahtuu: hienon ottelun pelannut vastuunkantaja Kimmo Kuhta murtautui laidasta läpi ja antoi vapauttavan poikittaissyötön Pikkaraiselle, joka laukoi suoraan syötöstä Petri Vehasen kautta kiekon ylänurkkaan: 0-1.
Ottelun puolivälissä Lukko sortui väärään vaihtoon, ja oli IFK:n vuoro yrittää ylivoimalla. Joni Haverinen vippasi kiekon viivalta, ja Pikkarainen kauhoi irtokiekon maalin perukoille.
- Haverinen heitti hyvän vedon viivalta. Sain siihen hieman mailaa väliin, ettei maalivahti päässyt koppaamaan sitä. Tykkään seisoa maalin edessä, sieltä ne maalit useimmiten tulee, toisesta irtokiekosta onnistunut Pikkarainen myhäili.
Ottelun lopussa Lukko nosti peliään jo riskilläkin. Lopulta HIFK ja Pikkarainen paketoivat illan. Kuhta kynäili kiekon kanssa syvällä Lukon alueella aikansa kunnes löysi Pikkaraisen, joka sai vapaasti iskeä illan kolmantensa ja samalla ottelun päätöslukemat.
Lukko jatkaa huimaa kyytiään vuoristoradalla, tällä kertaa alaspäin. HIFK:n suunta on sen sijaan ylöspäin. Seuraavaksi Lukko kohtaa Ilveksen Tampereella tiistaina, kun taas samana päivänä HIFK kohtaa kotonaan SaiPan.