Nolla ja melkein-nolla

Ottelun sankarit seisoivat molempien joukkueiden tolppien välissä, vaikka kovin kummoisia maalipaikkoja ei kumpainenkaan ryhmä saanut rakennettua. Sekä Tapparan Mika Lehto että HPK:n Andy Chiodo olivat kuitenkin parhaassa vireessään, ja sen myötä ottelun ensimmäisten 55 minuutin aikana ei yhtään maalia nähty.

Ratkaisu tuli ottelun viidenneksi viimeisellä minuutilla, kun Tappara pääsi pelaamaan ylivoimalla HPK:n Markku Erholtzin otettua jäähyn. Teemu Aalto tulitti viivalta useaan otteeseen, mutta Chiodo piti HPK:ta vielä pystyssä. Sen sijaan monen monituista kertaa vuosien varrella Rinkelinmäen kotiyleisön masentanut Ojanen oli liikaa erinomaisesti pelanneelle kanukkivahdillekin. Viikon juhlakalu laukoi tarkasti ranteella takatolpan kautta kiekon HPK-maaliin, ja samalla kolme pistettä Tapparalle.

- Olen todella tyytyväinen kolmeen pisteeseen. Taisteltiin, taisteltiin vähän enemmänkin, mitä oli syytä taistella. Ihan järki ei pysynyt matkassa ja kiekko ei pysynyt matkassa. Onneksi rauhoituimme tuohon kolmanteen erään, ja sitä kautta vältimme sellaiset turhat virheet, Tappara-käskijä Rauli Urama kertoi.

HPK yritti vielä viritellä kiriä viime hetkillä, ja sai aikaan muutaman hässäkän Lehdon maalillekin, mutta onni ei ollut myöden kotijoukkueelle. Tappara pelasi lopun puolustuspelinsä yhtä kypsästi kuin edellisetkin 55 minuuttia, ja vei voiton Hämeenlinnasta ansaitusti.

- Lehto viimeisenä lukkona pelasti meille kolme pistettä, Urama kehaisi maalivahtiaan.

Hikistä puurtamista

Kummankaan ryhmän luovuutta tai hyökkäyspelaamisen ideoita ei pahemmin ole syytä kehua. Ylöspäin pelattaessa ei juuri kellään ollut pelissä ajatusta, hyökkäyspelin punainen lanka oli hukassa niin Uraman kuin HPK-luotsi Alatalonkin poppooilta. Sen sijaan puolustussuuntaan molemmat joukkueet pelasivat kurinalaisesti ja järkevästi – tuloksena tästä oli katsojien kannalta varsin tylsä liigaottelu.

- He pystyivät eliminoimaan meidän ylivoimahyökkäykset ja me pystyimme eliminoimaan heidän ylivoimahyökkäyksensä, Alatalo kehui katsojille tarjottavan viihteen eliminoimista.

HPK:n illan parhaat, ja lähes ainoat, paikat siunaantuivat ruotsalaislaituri Jonas Anderssonille – valitettavasti. Pirteästi ottelun alun pelannut ja loppua kohden hieman väsähtänyt uusi vahvistus Tyler Hirsch petasi avauserässä Anderssonille tuhannen taalan paikan, mutta ruotsalainen suti ohi takatolpalta. Andersson kruunasi tilanteen hakemalla kiekon uudestaan keskialueelta, jonka jälkeen laituri hakeutui hyvään vetopaikkaan ja suuntasi millintarkan vedon suoraan Lehdon pelipaidan kirvesrintalogoon.

Toisessa erässä Andersson puolestaan pääsi Joonas Vihkon esityöstä yksin läpiajoon, mutta tuolla kertaa hyökkääjä ei osannut edes päättää mitä yrittää tilanteessa. Tapparallakin oli omat tilaisuutensa, ja pariin otteeseen nopeissa vastahyökkäyksissä kiekko pyöri jo aivan Chiodon maalin viivalla. Kertaalleen Tappara sai kiekon jo maaliinkin ensimmäisessä erässä, mutta tuomari Ville Vuohtoniemi oli jo puhaltanut pelin poikki aiemmin maalivahdin häirinnän vuoksi.

- Alivoimapeli hyvää, ylivoimapeli vähän heikompaa, kolme pistettä iso juttu meille, Urama linjasi.

- Alivoima erinomaista ja ylivoima huonoa. Tänään päästiin ylivoimalla alueelle hyvin. Mutta sitten peli oli tuskaista. Koko ajan tehdään vääriä valintoja, se ei vaan tahdo ottaa auetakseen, Alatalo kertoi.

Sama hyökkäys- ja puolustuspelaamisen välinen epäsuhta oli tosiaan räikeimmin esillä molempien joukkueiden erikoistilannepelaamisessa. Viimeistä voittomaaliin johtanutta ylivoimaansa lukuun ottamatta Tappara ei saanut ylivoimalla mitään aikaan. HPK:n ylivoimapelaaminen taas oli tutun umpisurkeata, ja Lehto olisi kirvesrintojen maalilla hyvin voinut keskittyä cheerleadereiden tuijotteluun kahdeksi minuutiksi aina, kun vierasjoukkue sattui ottamaan jäähyn.

Mistä maalintekijöitä?

Kuvaavaa HPK:n pelaamisessa on, että marraskuun otteluiden 14 maalista peräti seitsemän on lähtenyt ruotsalaisten Anderssonin ja Emil Lundbergin lavoista – ja kummankaan kohdalla ensimmäinen luonnehdinta ei keneltäkään olisi ”maalintekijä luojan armosta”. Maalintekijöitä kaivattaisiin siis kipeästi ykkösketjun ulkopuolelta, ja toki tasaisessa pelissä Anderssonin lauantai-illan maalipaikat ovat sellaisia, joita ei yksinkertaisesti voi jättää käyttämättä.

Uusi tulokas Hirsch pelasi alussa hyvin, mutta hiipui hyvin nopeasti pelin loppupuolella; kolmannessa erässä hyökkääjän luistin ei enää tahtonut nousta jään pinnasta. HPK:n illan parhaimpiin onnistujiin voidaan loistavasti torjuneen maalivahti Chiodon lisäksi lukea puolustuksen kolmikko Erholtz, Tommi Leinonen ja Jussi Ruohola, jotka pelasivat aivan omalla huipputasollaan.

- Tasainen taisteluhan tämä oli kaikin puolin. Pelaajat jaksoivat hyvin viikon neljännen pelin, emme mielestäni hävinneet intensiteetissä tai pelinopeudessa. Puolustustaistelu oli loistavaa, ja Chiodo maalissa pelasi erinomaisen pelin, Alatalo kehui joukkuettaan.

- Tulos oli huono, mutta pelaajien taistelua tämän hankalan viikon päätteeksi ei voi millään tavalla moittia, valmentaja jatkoi.

Tapparan riveissä Ojanen oli sankarin roolissa lopulta, mutta oli siihen asti lähes ryhmänsä heikoin pelaaja. Hyökkäyspäässä parhaiten illan turtunutta tunnelmaa pystyivät järkyttämään nuoret ja taitavat Jonas Enlund ja Jori Lehterä. Puolustuksesta konkari Janne Grönvall oli ajan tasalla ja luuti maalinedustaa vakuuttavasti.

HPK jatkaa kadonneiden maalien metsästystä seuraavan kerran torstaina Jyväskylässä, jolloin joukkueen pakistoon voidaan mahdollisesti odottaa vahvistusta, sillä Olli Korkeavuori ja Markus Seikola saattavat palata kokoonpanoon. Tappara puolestaan on tulessa jo tiistaina Espoossa, kun tamperelaiset ottavat mittaa Bluesista ja taistelevat samalla sarjataulukon neljännestä sijasta.