Molempien joukkueiden tahmeasta alusta huolimatta tilanteita riitti heti alkuhetkistä. Vaikka lahtelaiset voittivatkin avauserän maalipaikat selvästi, HPK korjasi hedelmät. Jussi Makkosen ja Jukka-Pekka Laamasen maaleilla kotijoukkue karkasi kuin varkain kahden maalin johtoon.
Ottelun käännekohta nähtiin toisen erän alussa. Tony Virta sai ottelurangaistuksen selkään taklaamisesta ja vierailijat pääsivät pyörittämään viiden minuutin ylivoimaansa. Kerho oli kuitenkin koko viisiminuuttisen ajan selkeästi terävämpi joukkue, eikä Teemu Lassila joutunut torjuntatöihin kuin yhden laukauksen verran. Pelicansin surkean ylivoiman kruunasi Joonas Kemppainen, joka karkasi läpiajoon ja siirsi rystyltä isännät jo 3-0-johtoon.
Kemppaisen soolomaali täytti HPK:n vatsan ja lahtelaiset saivat hengen päälle. Pelicansin taistelu tuotti tulosta hieman toisen erän puolivälin jälkeen, kun hyvän ottelun pelannut Marko Jantunen juoni Jan Latvalan kanssa Jakub Sindelin tekopaikkaan. Kokenut Jantunen huijasi HPK-puolustajat ulos tilanteesta ja Sindel namutteli takakulmalta lahtelaiset kahden maalin päähän.
Erinomaisia torjuntoja ensimmäisessä erässä esittänyt Lassila antautui uudelleen kolmannen erän alussa. Vili Sopasen viuhuva lämäri painui helpohkosti kassarin haarovälistä maaliin tuoden vierailijat jo maalin päähän. Hetkeä myöhemmin Lassila yllätettiin toistamiseen – jälleen puikoista. Pasi Salosen huono purkukiekko avasi paikan Jesse Saariselle, joka tasoitti puntit tarkalla rannelaukauksella.
- Meiltä puuttuu edelleen tasainen 60 minuutin suorittaminen ja tänäänkin tuli nukahduksia, joita ei saisi tulla. Jostain syystä meidän keskittyminen ei vaan kestä täyttä aikaa. Kieltämättä harmittaa, että lopetettiin pelaaminen ja päästettiin Pelicans turhaan pisteille, ottelun näkyvimpiin ritareihin lukeutunut Joona Karevaara harmitteli.
Väkipakolla
Ottelu eteni tasoitusmaalin jälkeen täysin lahtelaisten komennossa toimien jälleen kerran osoituksena siitä, miten ailahtelevaa HPK:n pelaaminen on kuluvalla kaudella ollut. Pussileukojen johtomaali syntyi erän puolivälin tienoilla vahvan päätypelaamisen jälkeen. Henri Heino ja Marko Pöyhönen väänsivät kiekon väkisin vierailijoille hyökkäyspäässä ja tarjoilivat etukulmalle unohdetulle Kari Sihvoselle tekopaikan. Sihvonen pamautti suoraan syötöstä limpun etuyläkulmaan ja ottelu näytti ratkenneelta.
Yleensä väkisin pelaaminen on kamalan näköistä ja tuottaa harvoin tulosta. Kerho kuitenkin raahasi itsensä uudelleen voitonsyrjään kiinni hieman onnekkaastikin. Kun kaksi minuuttia oli ottelua pelaamatta, sattui lahtelaisille väärä vaihto. Sitä seuranneen ylivoiman aikana Henri Laurila pelasi yli-innokkaasti purkutilanteen, jonka seurauksena Laurila sai ansaitusti kaksiminuuttisen huitomisesta.
Ritarileirissä tilanne hyödynnettiin ja tulostakin syntyi lopulta kuudella kolmea vastaan ilman maalivahtia. Mikko Mäenpään laukauksesta tulleen irtokiekon Pelicansin maalilla torjunut Tommi Nikkilä torjui, mutta kolmas yritys oli liikaa. Maalin edessä vapaana ollut Ville Viitaluoma räjäytti kotiyleisön vain minuutti ennen päätössummeria nostaen rystyltä kiekon maalin kattoon.
- Paikka paikoin pelattiin hyvin ja sitten taas huonosti. Päästettiin kaveri helposti ohi päätöserässä, mutta onneksi saatiin kuitenkin kirittyä peli tasoihin, Karevaara huokasi.
Jatkoaika ei tuonut ratkaisua, vaikka molemmilla mahdollisuus ottelun sinetöintiin olikin. HPK pääsi pelaamaan kahdesti ylivoimapeliä ja juuri ennen jatkoajan loppua Lassila venyi Vili Sopasen läpiajossa hienoon pelastukseen.
Voittomaalikilpailussa jouduttiin lisäkierrokselle, jossa vierailija oli terävämpi. Ratkaisijana kikkaili Jantunen, joka pussitti ratkaisevan osuman kämmeneltä takakulmaan.
Juhlakalu tyytyväisenä
Ottelun juhlituin mies löytyi tällä kertaa valmennusosastolta. Hannu Aravirta nousi kaikkien aikojen eniten liigaotteluita valmentaneeksi valmentajaksi. Aravirran 633:s ottelu ei varmasti ollut joukkueelta parasta pelaamista, mutta ainakin se sai arvoisensa lopun.
- Pojat järjestivät aikamoisen juhlaottelun, tunteita ei puuttunut. Siinä miten peli meni ylös-alas ei ollut sisävesiaaltoja, vaan oikein meren aaltoja. Kiihkeä, hyvä ja tunnerikas juhlaottelu - jää kyllä mieleen, Aravirta naureskeli taiston tauottua.
Vaikka Kerho pääsikin kuin vahingossa karkumatkalle, löysi kokenut valmentaja syyt myös omasta leiristä. Ottelun alku ei ollut toivotunlainen, jos ei huonokaan. Aravirta muistutti myös siitä, kuinka vaikeaa jo menetetty ote on saada takaisin – kuten HPK:lle kamppailussa kävi.
- Aloitimme kohtuullisen hyvin, mutta kuitenkaan ei ollut sitä intensiteettiä, mitä Kerhoa vastaan tarvitaan. Molemmat maalit johtuivat puuttuvasta intensiteetistä. Toinen kolmekymmenminuuttinen oli raivopäistä, osin epätoivoistakin yrittämistä. Kerho ehkä vähän löysäsi. Ja kun kerran löysää, on vaikea enää saada sitä samaa otetta ja intensiteettiä peliin. Onneksi jälleen kerran Heinon ketju näytti pelimme suunnan, Aravirta kiitteli.
HPK sortui jälleen kerran perisyntiinsä – ailahtelevaisuuteen. 3-0-johto hukattiin hetkessä ja kohta oltiin jo takaa-ajo asemassa. Tämä mietitytti edelleen myös Jukka Rautakorpea, jota korpesi vähemmän vastuuta saaneiden pelaajien ja kokeneiden pelaajien löysääminen kesken ottelun.
- Kummallista että sellaiset pelaajat, jotka hirveästi eivät saa peliaikaa, ryhtyvät löysäämään. Ei tarvitse kuin kolme-neljä pelaajaa joukkueessa, jotka luulevat pelin olevan ohi. Tiettyjen pelaajien pelaamisesta tämä vuoristoratamaisuus on kiinni, aika kokeneidenkin pelaajien, Rautakorpi suomi omiaan.
Isäntien loppukiri pelasti pisteen ja kirvoitti myös kehuja valmennukselta. Tony Virran ulosajo sotki pahasti Kerhon ykkösketjun peliä ja osaltaan helpotti vieraiden rynnistystä. Väkipakolla takaisin väännetty hallinta ja sitä seurannut tasoitusosuma kuitenkin miellytti Rautakorpea.
- Kova tunnetilan nousu ja kova taistelu, käänsimme pelin toiseen päähään. Työ palkittiin. Kaksi hyvää suoritusta meillä olivat se viiden minuutin alivoima ja tämä lopun nousu.
Seuraavan kerran joukkueet ovat tulessa lauantaina. HPK matkaa Turkuun TPS:n vieraaksi ja Pelicans isännöi sarjakärki JYPiä.