KooKoo nousi kauden avauksessa vajaan 1400 katsojan iloksi kahdesti tappioasemista tasoihin, muttei joutui lopulta taipumaan jatkoaikatappioon. Lisäaikaa ei ehditty pelaamaan minuuttiakaan, kun Sami Puruskaisen siniviivalta lähettämä rannelaukaus pomppi sisään ja toi Jokipojille arvokkaat pisteet.
Kaksi maalia iskenyt Puruskainen sekä sentteri Tapio Ahtonen (0+3) olivat mukana kaikissa vierasjoukkueen maaleissa ja muodostivat kentän parhaimman kaksikon. Ottelu oli erittäin tasainen – mutta myös rikkonainen. Päätuomari Ville Vuohtoniemi vihelsi KooKoolle peräti yhdeksän ja Jokipojillekin kahdeksan kakkosta.
– En tiedä, onko sarjan alku aina tällaista häspäkkää, kesken viime kauden Jokipoikien peräsimeen hypännyt Kari Rauhanen aloitti.
– Tyypillisen hermostunut peli, kun heti alkuun halutaan tärkeät pisteet. Ottelu oli rikkonainen, eikä jääkiekkoilun hienouksia juuri nähty, mutta eivät ne hienoudet pistesarakkeessa näykään. Nyt siellä on kaksi pistettä, mihin olen erittäin tyytyväinen.
KooKoo ja Jokipojat mittelevät voimiaan tämän kauden runkosarjassa peräti kuudesti välisarjauudistuksen myötä. Viime kausi oli vaikea molemmille, mutta nyt joukkueiden pitäisi taistella tosissaan pudotuspelipaikoista. Kovin pettyneitä kauden avaukseen ei oltu Kouvolassakaan, vaikka kaveri pisteen enemmän pussiinsa saikin.
– ”Pää pystyyn, hyvä peli”, sanoin pojille. Jokipojat oli tänään tämän verran onnekkaampi, mutta pistekin on ihan hyvä tulos sarja-avauksesta, kertoili Reijo Mansikka.
Hallinta ei tuo tulosta
Kauan odotettu ottelu alkoi hyvin vauhdikkaasti. KooKoolla oli ensimmäisten minuuttien aikana parikin maalipaikkaa, Jokipojillakin omansa. Tuomas Gärdströmin kaksiminuuttisen kotijoukkue kesti, mutta pian sen jälkeen Ahtonen jallitti junnuparia Gärdström-Lustberg ja petasi namupaikan Puruskaiselle takatolpalle.
KooKookin sai yrittää ylivoimalla, muttei pystynyt ohittamaan joensuulaistunutta turkulaisvahti Ari Reunasta. Tasoitus syntyi tasaviisikoin, kun Ilkka Saarela kaivoi kiekon vastustajan ykköspakeilta laidalla ja syötti Aapo Lampisen nokikkain maalivahdin kanssa. Reunanen ei ehtinyt reagoida tilanteessa, kun ensi sunnuntain maajoukkuepeliin valittu laitahyökkääjä jo tökkäsi kiekon maaliin.
Toni Mustosella oli hetkeä aiemmin ollut mahdollisuus siirtää Jokipojat kahden maalin johtoon, mutta mies laukoi läpiajon päätteeksi yli. Tatu Kattelus puolestaan oli karkaamassa ylivoimalla aivan erän lopussa, mutta joensuulaispuolustus ehti häiritsemään juuri ajoissa.
Avauserän asetelmat muistuttivat selvästi viime kautta. Johtomaalin tehnyt Jokipojat vetäytyi melko lailla kuoreensa – tosin osin jäähyjenkin takia – ja maalinteko oli edelleen vaikeaa KooKoolle. Kotijoukkue laukoi kuitenkin kaksikymppisen aikana yli kolme kertaa vieraitaan ahkerammin.
Myös toinen erä tasan
KooKoo oli terävänä myös toisen erän alussa, kun niin Lampinen kuin Jari Keltanenkin pääsivät nokikkain Reunasen kanssa. Maalia miekkoset eivät kuitenkaan pystyneet tekemään ja pian painopiste siirtyikin toiseen päätyyn.
Uudemman kerran Jokipojat siirtyi johtoon ylivoimalla reilun viiden minuutin pelaamisen jälkeen. Joukkue sai pakkopelinsä pyörimään Timo Nurmbergin jäähyn loppuhetkillä ja vielä viime kaudella oranssipaitoja edustanut Kimmo Nevalainen rokotti vanhaa seuraansa lämäämällä lätyn viivalta keskelle maalia.
Jäähyily jatkui ja Jokipojat pääsi hetkeksi jopa kahden miehen ylivoimalla. Jarno Virkki kolisutti rautoja, mutta muuten Carl Grahnilla ei ollut suurempaa hätää maalillaan. KooKoo kiri tasoihin tasavajain pelatessa. Gärdström sai sudittua kiekon maalinkulmalle Tatu Kattelukselle, jonka yrityksen jälkeen Reino Soijärvi sai ladata kiekon sydämensä kyllyydestä sisään.
Vain hetkeä aiemmin Jokipojat oli karannut 2-1-hyökkäykseen, mutta Matti Hietakankaan nopeus ei riittänyt tilanteessa. Loppuerän paras paikka oli kotijoukkueen Mikko Liukkosella, joka harhautti näyttävästi itsensä läpi, mutta laukoi niukasti ohi ylänurkan. Kaikkiaan toinen erä oli selvästi ensimmäistä tasaisempi ja eteni KooKoo-rangaistusten ansiosta jopa vieraiden komennossa.
KooKoon liike kateissa
Paras puhti oli päätöserässä kateissa kummaltakin joukkueelta. Ahtosen kenttä kyttäsi vastaiskuja, mutta muuten Jokipojat tyytyi jo varjelemaan omaa maaliaan.
– Kolmanteen erään meiltä olisi vaadittu todella raikasta liikettä, että olisimme pystyneet rikkomaan Jokipoikien tiiviin ryhmityksen, Mansikka myönsi.
– Aloitimme pelin hyvällä luistelulla ja meillä oli ensimmäisessä erässä riittävästi ylivoimaakin, mutta se ei nyt toiminut. Luistelu tippui, kun pelasimme muutaman pitkän vaihdon ja jouduimme kuormittamaan erikoistilanteissa paljon samoja pelaajia.
Nähtiin kolmannessa erässä kuitenkin muutama maalipaikkakin. KooKoolta ratkaisua sai yrittää ensin Keltanen Soijärven syötöstä, mutta Reunanen koppasi illan parhaimpansa. Ennen erän puoltaväliä Jukka Korhonen vapautti vielä näppärästi Kimmo Haapa-aron, mutta veskari piti länkensä säpissä.
Suurinta sankarin viittaa tarjoiltiin kuitenkin Jokipoikiin Haukoista siirtyneelle Toni Mustoselle. Hän pääsi yhdeksän minuutin kohdalla ohjaamaan maalin edestä, mutta ei osunut maaliin. Sama mies karkasi vielä aivan loppuhetkillä puolittaiseen läpiajoon, mutta Carl Grahn torjui summerin soidessa. Myös Lauri Heinosella oli erän puolenvälin jälkeen paikkansa Hietankankaan esityöstä, mutta ratkaisua jouduttiin lopulta odottamaan jatkoajalle asti.
”Orhivarsoja kevätlaitumilla”
KooKoo sai otteluun jalkeille parhaan kokoonpanonsa ja katsomoonkin jäi vielä kentällisen verran pelureita. Sekä ykkös- että kakkosketjut pyörittivät ajoittain peliä mallikkaasti, mutta eniten ilahdutti nuorisoketjun Lampinen-Skyttä-Saarela yllättävän vahva peli. Puolustuksessa Jari Raattama oli muutamaa kolmannen erän hassiaan lukuun ottamatta kuin uudesti syntynyt viime kauteen verrattuna.
Maalinteko oli kuitenkin yhä vaikeaa viime kauden tapaan. Ensi viikolla joukkue saa hakea onnistumisia peräti kolmessa ottelussa.
– Ensi viikolla on luvassa kolme täysin erilaista peliä. Ensin Mikkelissä, joka on tunnetusti helppoa kuin heinänteko. Sitten pienessä kaukalossa, jossa Haukat pelaa ja karvaa totutusti aggressiivisesti ja lopuksi nuorten maajoukkue meidän isolla jäällä. Odotan vesi kielellä, miten pystymme muuttumaan illasta toiseen, maisteli Mansikka tulevaa.
Tapio Ahtosen johtama Jokipoikien kakkosvitja oli selvästi joukkueen paras ja vastasi maalien lisäksi myös valtaosasta muista paikoista. Ykkösnyrkin peli ei kulkenut odotetusti ja muiden osana oli enemmän tai vähemmän puhtaasti rikkova peli. Myös maalivahti Reunanen kuului joukkueen parhaimmistoon, vaikka jonkun verran kiekkoja pudottelikin.
Voitosta huolimatta Kari Rauhanen odottaa jatkossa joukkueeltaan parempaa.
– Rauhallisuutta tulee varmasti automaattisesti. Nyt hypimme ja pompimme kuin orhivarsat kevätlaitumilla. Josko pelaajat nyt sitten olisivat väsähtäneet sellaiseen ja alkaisivat pelata jääkiekkoa. Tällaisella pelillä Vantaan kanssa tulee käymään kylmät, valmentaja ennusti.
Myös Jokipojat sai kasaan lähes parhaan miehistönsä. Alkuviikon harjoituksissa loukkaantunut puolustaja Tomi Pakarinen tosin saattaa olla polvivammaisena sivussa pitkäänkin.
– Hän on menossa magneettikuviin. Pahalta kuitenkin näyttää, kun kaveri ehti treenata edellisen vammansa jäljiltä vain kuukauden, mietiskeli Rauhanen viime tammikuussa saman polven loukanneen puolustajan kohtaloa.