Kari Eloranta ei olisi varmasti ennen kauden alkua voinut aavistaakaan kuinka vaikeaan tilanteeseen hän Heinolassa joutuu. Joukkue on ajautumassa kriisitilaan. Viisi viimeistä peliä ovat päättyneet tappioon ja sijoitus sitä myöten pudonnut toiseksi viimeiseksi. Takana on vain kautensa vieläkin surkeammin aloittanut SaPKo.
Hyvin sujuneiden vieraspelien ansiosta pudotuspeliviiva ei ole päässyt karkaamaan liian kauaksi, mutta ellei pian ala voittoja tulla voidaan pudotuspelihaaveet haudata jo syyskauden aikana. HeKi on voittanut pelaamistaan otteluista vain viisi ja niistä yllättäen vain yhden kotonaan. Huono menestys kotijäillä onkin suurin murhekryyni. Vieraissa peli on ollutkin aivan eri näköistä kuin kotijäillä.
Seura on budjetoinut yleisöä käyvän otteluissa keskimäärin 500 ottelua kohden. Yleisö on jaksanut uskoa voittotilin vielä aukeavan, mutta viime viikonlopun konttaukset kotipeleissä koettelivat jo kotikatsojienkin kärsivällisyyttä. Murskatappioon päättyneessä ottelussa Sportia vastaan katsojia oli paikalla vaivaiset 353 silmäparia. Tuollaisia lukuja ei talous tule jatkossa kestämään.
Tuo 350 katsojaa kuuluu siihen uskolliseen vakiokannattajien määrään, joka käy katsomassa kauden kaikki pelit, menivät ne sitten miten tahansa. Mutta nyt lehtereillä oli havaittavissa pettämättömienkin fanien turhautuneisuus.
Perinteistä rummun pärinää ei kuultu, sättimistä omille pelaajille sitäkin enemmän, olutpubin ikkunasta heitettiin protestiksi tyhjiä olutmukeja ja paikallislehden yleisön tekstiviestipalstalla vaaditaan kärkkäästi jo potkuja valmentajalle. Tappio hyvällä pelillä ymmärretään, mutta viime viikonlopun kaltaista könyämistä ei kotikatsomossa hyvällä katsota.
Yhtäläisyyksiä viime kauteen
Kaikkien heinolalaisten muistissa on varmasti katastrofaalinen viime kausi. Tämä kausi näyttää pelottavasti samanlaiselta ja samoja merkkejä ja yhtäläisyyksiä viime vuoteen on selvästi nähtävissä.
Myös viime kautena harjoituspelit sujuivat tuloksellisesti täydellisesti. Peli on nyt toiminut periaatteessa hyvin, mutta jokin mättää ja pelejä hävitään. Epäonnistumiset ovat kääntyneet nytkin tuskaksi, joka näkyy puolestaan tehtyjen maalien määrässä. Maalinteko ja koko pelaaminen on tehty itselle vaikeaksi. Hyvin menneet harjoituspelit ja Elorannan läsnäolo ovat luoneet kenties liiallisen turvallisuuden tunteen pelaajille ja ottelujen on uskottu ratkeavan joko itsestään, tai Pirin taktiikkataulun piirustuksilla.
Viime vuonna joukkueessa oli mukana muutama vapaamatkustaja, jotka eivät sitoutuneet täysin joukkueeseen. Tuolloin ongelmat ratkesivat näiden pelaajien lähtöön ennen vuodenvaihdetta. Tämän jälkeen alkoi HeKin peli kulkea, mutta täytyy muistaa myös tuolloisen valmentaja Jari Blombergin tehneen radikaaleja muutoksia pelitapaan joulutauon aikana.
Nyt mukana olevien pelaajien sitoutumisessa joukkueeseen tai valmentajan pelitapaan ei pitäisi olla ongelmia. Materiaaliltaan HeKin pitäisi kyetä taistelemaan varsin hyvin tavoitteeksi asetettamastaan pudotuspelipaikasta. Onkin suoranainen ihme, kuinka näinkin nimekäs ja taitava nippu näyttää kaukalossa välillä ryhmältä kiekkokoulun alkeiskurssilaisia.
HeKi pystyy pelaamaan ottelussa kaksi loistavaa erää, mutta peli lyssähtää täysin yhdessä. Yleisimmin ote herpaantuu ottelun toisessa erässä. Ylivoimapeli on ollut tehotonta ja hyökkäyksiin lähdöt eivät ole onnistuneet. Rintamahyökkäyksiä nähtiin vielä alkukierrosten peleissä, mutta nyt ne loistavat poissaolollaan.
Eloranta on saanut kaikki illat miettiä päänsä puhki keksiäkseen ratkaisun ongelmaan. Suurin muutos aiempiin kausiin on ollut peli-ilmeessä. Blombergin ja Jarno Pikkaraisen valmennuskausina totuttiin näkemään aggressiivinen ja taklaava HeKi. Molemmat valmentajat ovat tyyliltään hengen luojia ja pitävät pelaajansa hereillä koko ottelun ajan.
Elorannan painotus on enemmän pelillisissä ja taktisissa asioissa. ”Pirin” tyyliin ei kuulu räyhätä pelaajille penkin takaa, vaan hän luottaa täysin heidän hoitavan oman osuutensa ja keskittyvän seuraavaan vaihtoon. Pelaajat taas ehkä noudattavat valmentajansa ohjeita liiankin orjallisesti ja unohtavat oma-aloitteisuutensa ja luovuutensa jäällä. Taklaukset ovat puuttuneet ja hyökkäyspään ratkaisut ovat usein mielikuvituksettomia. Jopa Sportin valmentaja Juhani Tamminen hämmästeli viime ottelun jälkeen HeKin taklanneen erikoisen vähän.
Epäonnistumiset ovat kulminoituneet vaikeutena maalinteossa. Peli menee tuskaiseksi ja väkinäiseksi jatkuvien epäonnistumisien myötä. Virheitä yritetään välttää liikaa, joka entisestään vaikeuttaa pelaamista.
Vaikka rohkeimmat uskaltavat osoittaa syyttävän sormensa valmentajaa kohti, on suurin ongelma syvällä pelaajien pääkoppien sisäpuolella. Yksi voitto tuskin muuttaa mitään radikaalisti, mutta jo kaksikin perättäistä voittoa tekisi varmasti hyvää koko joukkueen itseluottamukselle. Valmentajan vaihto tai suuret muutokset kokoonpanossa eivät auta tässä tilanteessa mitään. Henkinen lukko on saatava auki vaikka poppakonstein.
Tässä vaiheessa kautta on kurssin muutos parempaan suuntaan vielä mahdollista. Mitään ei ole vielä menetetty tai voitettu. Voitot tuovat takaisin kotiyleisön ja vaikeuksien voittaminen lisää itseluottamuksen huippuunsa. Mikäli suunta onnistutaan vielä muuttamaan ja joukkue vielä keväällä yltää pudotuspeleihin, tuskin kukaan enää muistaa joukkueen syksyistä rämpimistä.
