Jukurit avasi Mestiksen välieräsarjan kenties täydellisemmin kuin joukkue itsekään osasi haaveilla. Alkujännityksestä selvittyään mikkeliläiset pelasivat lähes postmodernien pelikirjaoppien vastaista vanhan koulukunnan sumppukiekkoa, joka hyydytti TuTon hyväksi ennakoidun kiekollisen pelaamisen totaalisesti.
Todella tiivis keskialueen puolustus hioutui täydelliseksi oikea-aikaisella reagoinnilla, hyvällä liikkeellä, kokemuksen tuomalla nöyrällä kärsivällisyydellä. Kuorrutuksena kakun päällä oli uhrautuva vieruskaverin auttaminen tuomarilinjan sallimalla aktiivisella blokkipelaamisella.
Palkinnoksi optimaalisesta suorituksesta Jukurit sai kunnian olla ensimmäinen vierasjoukkue, joka nappasi Kupittaan uudesta hallista voiton varsinaisella peliajalla. Ja täysin ansaitusti.
Jukurileirissä ei suotta sorruttu henkselien paukutteluun nappisuorituksesta huolimatta.
- Oli tänään aika nöyrää pelaamista. Pelaajat toteuttivat nöyrästi pelisuunnitelmaa. Puolustettiin hyvin, mutta uskallettiin silti hyökätä, summasi päävalmentaja Pekka Lipiäinen illan annin vaatimattomasti.
TuTo jäätyi täysin
Ensimmäisen erän etsikkoaikansa tehottomaan pyörittelyyn hukannut TuTo kadotti pelijuonen täysin, kun Jukurit sai oman koneensa käyntiin toisessa erässä. Kotijoukkueen kiekollisessa pelaamisessa ei toiminut juuri mikään.
TuTon avauspeli oli niin hidasta, ettei keskialueen ihmismiinakentän ohittamisesta ollut toivoakaan. Valkopaidoilta jäivät uupumaan kunnolliset syöttöketjut, normaalit kontrolloidut hyökkäykset ja sen myötä myös laukaisupaikat. Maalipaikoista puhumattakaan.
- Jukurit pelaa näin, viisi pelaajaa pelin alla. Meidän tehtävä on opetella murtamaan se, tyytyi TuTo-luotsi Ismo Lehkonen toteamaan.
- Se pitää pelaamalla läpäistä, roiskimalla se ei tapahdu. Kiekollisen pelin pitää olla riittävän laadukasta, kuului Lehkosen viesti joukkueelleen.
Kunnollisen pelinrakentelun sijaan turkulaiset ryhtyivät kuljettamaan kiekkoa yksinään. Tästä taas ei seurannut muuta kuin pari kohtalokasta keskialueen kiekonmenetystä, joista Jukurit viimeisteli kolmannen ja neljännen osumansa.
TuTo ei onnistunut kiertämään vierasjoukkueen tukahduttavaa pelaajamuuria edes päätykiekoilla. Jos kiekko ylipäätään saatiin Jukureiden kenttäpäätyyn, turkulaispelaajia harvemmin näkyi ensimmäisenä irtokiekon kimpussa.
Nöyryyden huipentuma
Kaiken kaikkiaan TuTo sai kahdessa jälkimmäisessä erässä aikaiseksi vain kourallisen kunnon laukauksia kohti vieraiden maalia. Jukurit ei toki saanut juuri enempää, mutta teki tilanteistaan neljä maalia.
TuTo taas ei avauserän jälkeen päässyt edes testaamaan Ari Reunasta, joka ei torjuntatyöskentelyllään tai muulla kiekonkäsittelyllään jättänyt itsestään järin varmaa kuvaa.
Mikkeliläiskopista kuului taiston tauottua varsin iloluontoista hihkuntaa. Kokenut ykkössentteri Petri Lehtonen malttoi silti analysoida ottelua jo kaukalossa nähdyllä nöyryydellä.
- Tasapainoinen ja ehjä matsi meiltä. Pelattiin niin kuin oli sovittu. Tuntui siltä, että peli oli koko ajan kontrollissa.
- Ensimmäinen erä oli tasapäistä tunnustelua. Sen jälkeen me olimme minusta hivenen niskan päälle, Lehtonen pohti.
Todellisuudessa Lehtosen lausunto oli lähes valehtelua. Jukurit oli puolet ottelusta totaalisesti niskan päällä ja peli eteni täysin vierasjoukkueen ehdoilla.
Tuloksena oli tekninen tyrmäys kaikin tuomariäänin. Sunnuntaina TuTo on ison haasteen edessä. Monen asian on kohennuttava turkulaisten pelissä sitä ennen.
