MacDonald, Karpov, Bedard, Thompson, Liba, Kolnik, Kames. Nimilista ei ole NHL:n viime kesän varaustilaisuudesta, vaan kukin herra toi takavuosina väriä ykkösdivisioonaan. Kyseiset nimet ovat monille jääkiekon seuraajille yhä tuttuja, mutta kuinka moni SM-liigajoukkueen kannattaja pystyy nimeämään yhtäkään tämän kauden Mestiksen ulkomaalaisvahvistusta?
Kyse ei niinkään ole siitä, etteivätkö monet nykyisetkin vahvistukset olisi hyviä pelaajia, vaan enemmänkin siitä, että 80- ja vielä 90-luvullakin etenkin monet pohjoisamerikkalaiset pelaajat tulivat Eurooppaan huviretkelle, jonka aikana kaatui muutakin kuin vastustajan maali. Kaukalon ulkopuoliset teot vahvistivat mainetta myös kaukalossa. Toisaalta, aikoinaan myös silloisen ykkösdivisioonan hulluina vuosina hankittiin joukkueisiin maajoukkuetason miehiä etenkin Itä-Euroopasta. Joinakin kausina divarivahvistukset eivät hävinneet vertailussa yhtään keskitason liigajoukkueelle.
Jos aikoinaan jotkut ulkomaalaisvahvistukset katsoivatkin maailmaa lähinnä olutlasin läpi, niin tänä päivänä Suomeen saapuville vierastyöläisille on Mestis hyvä paikka kehittyä ja päästä urallaan eteenpäin. Nykyään pelkkä vieraan maan passi ei enää riitä vahvistuksen meriitiksi. Vahvistusten pitää olla vahvistuksia ilta toisensa jälkeen kaukalossakin.
Tarvitaanko amatöörisarjassa monesti sarjatasoon nähden korkeaa palkkaa nauttivia ulkomaalaisia, vai pitäisikö tilaa antaa enemmän omille junioreille? Vastaus molempiin kysymyksiin on: ”Kyllä.”
Hyviä ulkomaalaisia tarvitaan profiilinnostajina ja yleisön kiinnostuksen lisääjinä. Suurin anti ulkomaalaisvahvistuksesta puoliammattilais-/harrastelijajoukkueelle on ammatillinen esimerkki, jota varsinkin pohjois-amerikkalaiset joukkueeseen tuovat. Usein kanukit ovat kaikessa tekemisessään ammattimaisia, ja se heijastuu muuhun joukkueeseen väistämättä.
| style="border: solid 1px #ddd; border-right: solid 1px #ddd; padding: 4px;">,, |
Esimerkiksi KooKoon voittoputki ja Kory Bakerin liittyminen seuran riveihin ei ollut mikään yhteensattuma. Myös Titaanien otteet paranivat marraskuussa selvästi ainakin hetkellisesti Brad Mehalkon ilmestyttyä joukkueen kokoonpanoon, ja vaasalaisillakin on omat tarinansa kerrottavanaan Ian MacNeilin vaikutuksesta Sportin yleisilmeeseen. Etenkin pohjoisamerikkalaiset pelaajat ovat usein myös seurojen junioreille suuria esikuvia. Vastaavanlaisen aseman saavuttaminen on muualta hankitulle kotimaiselle pelaajalle huomattavasti vaikeampaa.
Mestiskin tarvitsee omat tähtensä, ja monet tämän kauden ulkomaalaisista kuuluvat sarjan tähtiluokkaan. Tällaisten pelaajien hankkimista on helppo perustella, sillä saman tasoisia suomalaisia on Mestikseen lähes mahdotonta saada, poikkeuksena tietenkin muutamat jo vuosikausia sarjaa tahkonneet ikonit kuten vaikkapa Tero Forsell ja Petri Lehtonen.
Muutaman hyvän vahvistuksen palkkaamista suureen rooliin ykkös-kakkosketjussa on helppo ymmärtää. Vaikeampaa on sen sijaan käsittää, mitä järkeä on pitää sopimuksessa ulkomaalaisia, jotka hädin tuskin mahtuvat pelaavaan kokoonpanoon. Nelosketjun laituriksi tai seitsemänneksi pakiksi luulisi löytyvän suomalaisiakin ja usein vieläpä seuran omista junioreista.
Itäeurooppalaiset nuorukaiset eivät välttämättä joukkueen palkkapussia paljon rasita, mutta mitä lisäarvoa vaikkapa kokoonpanon rajamailla keikkuva slovakki joukkueelleen tuo. Pelaajalle itselleen vuosi Mestiksessä voi toki olla opettavainen kokemus, mutta vaihtopenkillä tai katsomossa istumalla ei edelleenkään kehitytä.
Välillä tuntuu, että joihinkin joukkueisiin hankitaan edelleen ulkomaalaisia pelkän statuksen takia. Toki toisenlaisiakin esimerkkejä on. Kajaanin Hokki voitti viime kaudella mestaruuden puhtaasti kotimaisin voimin, eikä seuraan täksikään kaudeksi hankittu yhtään ulkomaalaisvahvistusta. Ensi kaudellekin Kajaanissa aiotaan koota voittava joukkue pelkästään kotimaisista, nuorista ja nälkäisistä pelaajista. Myös Jukurit ja TuTo ovat menestyneet tällä kaudella lähes täysin suomalaispelaajin.
KooKoon onnistunut esimerkki kannustaa varmasti muitakin seuroja hankkimaan tulevalle suurten panosten kaudelle hieman kokeneempia jo kykynsä näyttäneitä ulkomaalaisvahvistuksia. Riski on kuitenkin aina olemassa, että pelaaja ei sopeudu joukkueeseen tai kulttuuriin, ja häneen satsatut rahat valuvat hukkaan. Tässä tilanteessa myös pelaaja-agentit ovat taatusti innokkaasti tarjoamassa suojattejaan, sillä kysyntää varmasti löytyy. Tyrkyllä voi olla monenlaisia pitkäaikaispotilaita, jotka kuntoutuvat sarjan alkuun mennessä tai sitten eivät.
Pitäisikö Mestis-seurojen taustahenkilöiden siis sittenkin vielä kerran harkita pelipaikan antamista sille 7-vuotiaasta asti seuraa edustaneelle omalle kasvatille? Vai olisiko motivoituneen ulkomaalaisvahvistuksen hankinta kaikkine riskeineenkin kokonaisuuden kannalta parempi ratkaisu? Pian on taas valinnan aika, sillä ensi kauden joukkueita kootaan jo.
Kirjoittaja on Jatkoajan Mestis-toimituksen turkulaisvahvistus, jonka mielestä kaukalossa on aina tilaa muutamalle vierastyöläiselle.