Viime kauden jälkeen odotettiin, että kotimainen sarjakiekkoilu lässähtää totaalisesti. Mestiksestä hävisi kilpa liiganoususta ja SM-liigasta NHL-pelaajat. Mestiksen osalta voidaan todeta, että näin on kärkijoukkueiden osalta käynyt, mutta häntäpäässä lukemat ovat samalla tasolla.
Toisin on SM-liigassa. Koko liigan yleisökeskiarvo on laskenut kuudellatoista, eli käytännössä ei juuri lainkaan. Suurin pudottaja on Jokerit, kun taas tamperelaiset ovat kirineet eniten.
Televisiointi
Suomalaisen jääkiekkoilun syyskauden suurin yksittäinen onnistuja on ollut televisio. Suuren alkuvaikeroinnin jälkeen tilanne on liigan osalta tasaantunut, ja kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että Canal+ on hoitanut leiviskänsä erinomaisesti. Asiantuntevat kommentaattorit, hyvä tekninen toteutus ja hyvät selostajat, koko paketti toimii hyvin.
Canalin ohella toinen onnistuja on ollut Urheilukanava. Mestiksen televisio-ottelut makasivat pidemmän aikaa päällekkäin varsinaisten pelipäivien kanssa, mikä oli täysin käsittämätön ratkaisu sarjalle, jossa katsojamäärät halleissa ovat noinkin pieniä. Nyt, kun televisio-ottelu on siirretty perjantaille, on kaikilla kiekkoihmisillä mahdollisuus katsoa Mestistä. Iso ruusukimppu tästä ratkaisusta niille, joille se kuuluu.
Suurimmat risut liigan osalta ansaitsee Nelonen, jonka TimeOut on lähinnä viihderoskaa. Ottelupätkät on huonosti toteutettu ja ohjelma-ajasta ison osan haukkaava vetopeli on naurettava. Tilannetta pelastaa edes jollain tasolla hyvin toteutetut reportaasit.
Kevätkauden mielenkiintoisin kysymys televisioinnissa on, miten Rauno Korpi ja Jukka Koivu onnistuvat korvaamaan paljon voittaneen ja hyvin esiintyvän Hannu Aravirran Canal+:lla. Todennäköisesti kuvio menee kuten poliisipartioilla, kommentaattorikaksikosta toinen on tuonut viirit kattoon ja toinen osaa puhua.
Valmentajavaihdokset
Molemmilla sarjatasoilla saatiin päävalmentaja vaihdettua syyskauden aikana kaksi kertaa. Kerrankin voidaan sanoa, että kaikki neljä olivat käytännössä aiheellisia vaihtoja.
Pelicansissa Jami Kauppi ei saanut joukkuettaan siihen lentoon kun oli toivottu. Vaihdon yhteydessä epäiltiin, ettei Kaupin auktoriteetti riittänyt kokeneemman kaartin kanssa, mutta konkariosasto ei ole vieläkään osoittanut eloon heräämisen merkkejä.
Samaa vikaa oli Jokerien vaihdon yhteydessä, pelitapa oli käsittämätön, viestit joukkueen sisältä olivat selviä: ”Kuuppa on sekaisin”. Joukkue oli melko huonossa fyysisessä kunnossa. Kun Immonen sai lähteä, harva olisi uskonut Matti Virmasen tulevan joukkueen kakkosvalmentajaksi. Vaikka tilanne halventaakin valmentajakuntaa, niin loppujenlopuksi on ihan sama kuka harjoituksissa kiekkoja keräilee, Areena on yhden valmentajan valtakunta ja se valmentaja on Curt Lindström.
Kauaa ei ”Duracell”-Kaupin tarvinnut työttömänä olla, kun Mestis kutsui. Loukkaantumisista ja tappiokierteestä kärsinyt Järvenpään Haukat teki sen mitä tehtävissä oli. Koko joukkuetta on vaikea vaihtaa, mutta valmentaja on helppo pistää kävelemään.
Syyskauden risut menee Sportin päävalmentaja Juhani Tammiselle. Tamminen, joka sitoutui johtamaan Sportin liigaan ja sitoutui puheissaan projekteihin, otti ja jätti. Virta vei Sveitsiin, maahan jossa menestyvät vain ne suomalaisvalmentajat, jotka eivät missään muualla pärjää. Kun ”Tami” aikanaan sai potkut Porista, allekirjoittanut totesi, että Tamminen löytää Suomesta töitä enää ainoastaan Vaasan Sportista. Nyt sekin tie on tukittu. Kuka uskaltaa palkata valmentajaa, joka hyppii kesken pelikauden toisiin joukkueisiin?
Ilkeämieliset ovat sanoneet, että osa Tammisen lähdön syytä oli, ettei hänellä ollut joukkuetta, jolla hän olisi voinut voittaa Mestiksen. Aurinkokuninkaan suurin menestys kotimaassahan on nimenomaan Kärppien nostaminen liigaan, ylivoimaisella joukkuella, jonka olisi pitänyt nousta jo vuotta aiemmin. Ja nyt ei ollut tukena entistä apuria, jolta olisi voinut soitella neuvoja. Sportin seurajohto pisti rahahanat tiukille, sillä toimitusjohtajapäävalmentajalla oli ollut tapana jättää taakseen savuavia raunioita ja toimiston seinät täyteen taulukoukkuja, joissa ”Solkungen” roikutti 27 omaa kuvaansa.
Kevätkauden valmentajamarkkinoiden mielenkiintoisin kysymys onkin, pysyykö Manner Sportin peräsimessä, vai ottaako toimitusjohtajan ja päävalmentajan pestin vapaapalokuntalainen Ketola? Entä miten käy toisaalla länsirannikolla? Saako ”virkamies” Tolvanen loppukaudenkin nostaa liksaa ja todeta ”en nyt jaksa lähteä peliä analysoimaan” vai saadaanko Äijänsuolle seinän lisäksi edes vähän värikkäämpi valmentaja, ettei Lukon tarvitse tarjota katsojilleen värityskirjoja ja liituja?
Pelin taso ja tuomarit
Suomalaiskansalliseen negatiiviseen valituskulttuuriin kuuluu olennaisena osana se, että koskaan ei olla tyytyväisiä mistään. Koko ajan valitetaan jostain. Valitetaan kahvasta, valitetaan maalien vähyydestä tai sitten valitetaan huonosta puolustuspelaamisesta ja pelin fyysisyydettömyydestä. Jos peli on ollut tiukka ja vähämaalinen, se on automaattisesti nihkeää, mutta jos on tullut paljon maaleja, niin ottelu on ollut valmentajan painajainen. Koskaan ei olla tyytyväisiä.
SM-liiga ei ole maailman toiseksi paras jääkiekkosarja, mutta SM-liigassa ja Mestiksessä pelataan usein erinomaista jääkiekkoa. En tiedä miten muualla maassa, mutta Hakametsässä on ainakin nähty usein hyvää kiekkoviihdettä. Ja samaa voi sanoa useasta televisio-ottelusta, niin Mestiksen kuin liigankin puolella. On luonnollista, että 56 ottelun runkosarjaan mahtuu väkisinkin väliin huonompia otteluita, mutta miksi niitä pitää aina manata enemmän kuin kehua hyviä pelejä? Risuja valittajille, menkää katsomaan vaikka jääpalloa ellei miellytä.
Tuomarilinjasta, kuinkas muutenkaan, on taas keskusteltu paljon. Liiga on puolisalaisesti ottanut käyttöönsä nollatoleranssin, josta kuitenkaan yksikään tuomari ei pysty pitämään kiinni. Ja kaikenlisäksi valtaosalta tuomareista puuttuu täysin kritiikinsietokyky ja pelisilmä.
Kevätkaudella pohditaankin, myöntääkö liiga vihdoin, että se on käskenyt tuomareita pistämään pillit vislaamaan tiukempaan tahtiin ja mikä mielenkiintoisinta, myöntääkö liiga, ettei yhdistelmä yksi päätuomari ja nollatoleranssi toimi.
Toinen seuraamiskysymys näin kaksien arvokisojen kaudella on, että löytääkö valittajien kuningas Antero Mertaranta Suomen pelistä ns. kovia kiekkomaita vastaan koskaan ennakolta mitään hyvää, vai onko Suomen mahdollisuudet voittoon aina hiuksenhienot?
Runkosarjat
Sakari Pietilä sanoi aikanaan, että kymmenen sarjakierroksen jälkeen sijoitukset voi naulata seinään, eikä ne siitä juurikaan muutu. Onneksi ajat ovat muuttuneet. Siksi onkin aiheellista veikata mitkä ovat joukkueiden lopulliset sijoitukset runkosarjassa. Alla kirjoittajan omat, valistuneet mielipiteet.
SM-liiga
1. Kärpät
2. HPK
3. Tappara
4. JYP
5. Blues
6. HIFK
7. Ilves
8. Ässät
9. TPS
10. Jokerit
11. SaiPa
12. Lukko
13. Pelicans
14. KalPa
Mestis
1. TuTo
2. Jukurit
3. Salamat
4. Hokki
5. Jokipojat
6. Sport
7. KooKoo
8. Hermes
9. Kiekko-Vantaa
10. FPS
11. Haukat