Lopettamisen sietämätön vaikeus
Lopetit pelaamisen vuonna 1979. Oliko sinulle selvää, että jatkat maalivahtivalmentajana?
-Kyllä oli. Silloin oli valmentajana Raimo Määttänen ja hänen kanssaan sovittiin jo hyvissä ajoin, että kun lopetan urani, jään auttamaan häntä Tepsiin. Tein neljä, viisi vuotta lopettamista. Se ei tullut yks kaks, vaan pelasin vuoden kerrallaan, se oli pitkä prosessi.
Oliko hyppäys maalilta plankin taakse raju?
-Kyllä se tavallaan oli. Nyt kun joutuu enemmän puristamaan kentän ulkopuolella, niin peli jatkuu vielä kotonakin. Siinä oli oma opettelemisensa, muutos oli kyllä iso.
Kaudella 1979-80 tulit sitten Raimo Määttäsen kakkosvalmentajaksi Tepsiin. Tuloksena oli neljäs sija. Pelaamaan tottunut mies ei sittenkään ollut vielä valmis lopettamaan, vaan ensimmäinen kokeilu valmentajana päättyi siihen, että pakkasit kassisi ja perheesi ja lähdit Saksaan pelaamaan.
-Kyllästyin valmentamiseen ja rupesin pelaamaan uudelleen. Jouluna 1979 oli Izvestija-turnaus Moskovassa. Valtonen meni sinne pelaamaan ja Tepsin maalille jäi aukko. Määttänen sanoi minulle, ettei auta kuin valmentajan hypätä laatikkoon. Olimme perinteisesti pelanneet Ruotsissa AIK:ta ja Djurgårdenia vastaan joulutauolla. Pelasin siellä ilman mitään harjoitusta. Kävin kahdesti jäällä ja aika hyvin se meni.
Takaisin kotiin Turkuun
Saksan aika oli valmennusrintamalla hiljaista keskittyessäsi pelaamiseen, mutta Juhani Tammisen tullessa Tepsin valmentajaksi kevään 1985 pettymyksen jälkeen Mölli Keinosen seuraajaksi oli aktiiviurasi päättynyt ja olit valmis kotiutumaan Saksasta. Oliko paluu kotoisiin ympyröihin helppoa?
-Kun lähdin Saksaan sovittiin, että kun tulen takaisin jatkan omaa työtäni, paikka on minulle auki ja niin se myös oli. Jatkoin maalivahtien parissa ja minulle tuli nuorempia maalivahteja ihan D-junioreista B-junnuihin asti. Kävin heidän kanssaan jäällä säännöllisesti ja toimin myöskin Möllin kakkosvalmentajana siinä välissä ennen Tamia. Olin mukana silloin kymmenessä pelissä, joista saimme kaikista voiton. Menetimme kuitenkin kultamitalin. Siitä eteenpäin toimin maalivahtivalmentajana. Sitten Tami halusi minut kakkosvalmentajaksi.
Pesti Tammisen rinnalla kesti kolme kautta. Miten maalivahtivalmennus poikkesi nykyisestä?
-Ei suurta eroa. Ennen kiinnitettiin enemmän huomiota eurooppalaiseen tyyliin. Oltiin siellä maalin edessä ja otettiin kiekkoja kiinni. Muutos on siinä, että tänä päivänä pelataan enemmän ulkopuolella ja mailalla. Liikutaan enemmän, ollaan liberona ja pystytään myös avaamaan peliä.
Tuohon aikaan Tepsin maalia vartioivat Jorma Valtosen lisäksi myös Jouni Rokama ja Kari Rosenberg. Oliko heidän harjoittelussaan eroja?
-Treenaaminen oli saman tyyppistä. Valtonen on erittäin tyylikäs maalivahti ja Rokama ja Rosenberg matkivat täysin Valtosta. Minäkin olin saman tyyppinen maalivahti, joten treenien toteuttaminen oli helppoa. Puhuimme kaikki tavallaan samaa kieltä, pelasimme kaikki samalla tavalla. Valtonen oli hyvä ystäväni, olimme tunteneet vuodesta 1963 ja se oli oma probleemansa. Meidän kemiamme pelasi hyvin.
Meidän aikanamme maajoukkueessa saivat maalivahdit päättää, kumpi pelaa ketäkin vastaan ja se jatkui vielä meidän jälkeemmekin, joka minusta oli aivan väärin. Meille se sopi, kun tunsimme toisemme. Olimme samantyylisiä ja voimme sopia, että sinä pelaat tämän, minä tuon pelin. Tänä päivänä minusta on väärin, jos maalivahdilla peli kulkee ja silti vaihdetaan kesken kaiken pois. Tuntuma häviää.
Jouni Rokama olikin seuraava tähti Tepsin maalin suulla. Torjunnat olivat usein maagisia, mutta vastapainoksi sattui välillä kömmähdyksiäkin.
-Rokama oli hyvä maalivahti. Tänä päivänäkin hänellä on parhaat torjuntaprosentit Neuvostoliittoa vastaan. Hän pelasi kovissa peleissä paineen alla erittäin hyvin, mutta sitten oli sellaisia pelejä, joissa hän ei päässyt peliin mukaan. Sitten tuli levottomuus ja herpaantuminen. Ehkä ne johtuvat siitä, että hänen olisi nuorempana pitänyt saada enemmän vastuuta ja pelituntumaa. Se yksi vuosi Jypissä oli hänellä todella loistava. Se auttoi nähdäkseni häntä paljon uralla eteenpäin. Jos hän olisi saanut Turussakin aikaisemmin peliaikaa, hänestä olisi tullut aivan huippumaalivahti. Hänellä oli kaikki lahjat, mitä tavallaan Valtoselta ja minulta puuttui. Hän oli tavallaan meitä edellä nykytyylissä jo silloin. Sitä ei osattu vaan käyttää hyödyksi.
Kari Rosenberg ei noussut tähtiin Tepsin maalilla. Forssalaisen tie vei meiltä Poriin ja Ässien maalin suulle.
-No niin, kuinka sen ottaa. Hän oli Tepsissä ja sai nuorten maailmanmestaruuden. Kyllä se minusta aika saavutus oli silloin 1987. Hän lähti nuorena pois juuri silloin, kun hän olisi ollut parhaimmillaan. Syy lähtöön oli, että Tepsillä meni huonosti silloin liigassa. Tamin kanssa emme onnistuneet niin, kuin olisi pitänyt ja sen jälkeen joukkue tavallaan tehtiin uudeksi ja uudella tavalla. Se ei sopinut taas Rosenbergille.
Mistä kolmen kauden mitaliton putki johtui? Varmasti yhtä syytä ei ollut, mutta mikä on oma arviosi näin jälkeen päin?
-Niin, jälkeen on helppoa olla viisas ja sanoa, että se oli näin ja näin. Ne olivat pikkuasioita, jotka kääntyivät meitä vastaan silloin ja siinä menetettiin määrätyissä peleissä itseluottamus. Joukkue ei uskonut itseensä, eikä ollut niin kypsä, että olisi luottanut valmentajaan. Tami on vahva persoona ja osa pelaajista oli valmentajaa vastaan. Se näkyi siinä joukkueessa. Sitten oli pieniä asioita, joista johtui, ettemme saaneet sitä viimeistä hyvää tulosta. Muutamilla pelaajilla oli hyvä olo silloin, kun Tepsi hävisi, mikä on minulle vielä tänäkin päivänä mysteeri. Näin minä sen asian koin.
Tarjous, josta ei voinut kieltäytyä
Kouvolasta kävi sitten kutsu lähteä KooKoo:n päävalmentajaksi. Mitä reissulta jäi käteen ammatillisesti?
-Se oli vähän sattuman kauppaa. En ole koskaan ollut mikään valmentaja siinä mielessä, että olen aina ollut tällainen avustaja lähinnä maalivahdeille. Kouvola johtuu taas siitä, kun olin Matikaisen Penan kanssa ensin kaksikymppisissä ja sitten olympiajoukkueen valmentajana. Myös Pietilän kanssa ja lopuksi vielä Jortikan kanssa. Minut haluttiin sinne Kouvolaan silloin ja veivät minut tavallaan väkisin. Minulla olisi täällä ollut hyvä työmaa, mikä jäi kesken. Toivoin ja sain silloin Kettererin Turkuun. Näytin hänelle paikat täällä ja saman tien minulle tehtiin Kouvolasta tarjous, josta ei voi kieltäytyä. Minulla oli Tepsin kanssa silloinkin voimassa oleva sopimus ja hyvässä yhteisymmärryksessä sopimus sitten siirrettiin eteenpäin ja sain olla sen pari vuotta siellä Kouvolassa. Ensimmäinen vuosi oli hyvä. Toinen oli sellainen, että sen haluaisin unohtaa tästä omasta kiekkoilun kartastani ja omasta urastani. Se ei mennyt niin, kuin sen olisi pitänyt mennä. Sen jälkeen tukkani tuli harmaaksi ja on vieläkin.
-Ammatillisesti käteen jäi henkilökemian ja sen opiskelun tärkeys. Jouduin lukemaan aika paljon psykologiaa ja sitten soveltamaan sitä käytännössä. Osittain meni hyvällä menestyksellä, osittain taas en onnistunut niin, kuin siellä olisi pitänyt onnistua. Minulla oli kyllä apuna hyvät asiantuntijat. Pienestä se silloinkin jäi kiinni.
Isoja muutoksia Turussa
Turussa oli takana ristiriitojen sävyttämä kevät (1992), joka oli huipentunut Tepsin jäämiseen mitaleilta ja Hannu Jortikan eroon. Vladimir Jursinov tuli taloon ja toi mukanaan oman tyylinsä.
-Kun tulin takaisin, menin suoraan juniorivalmentajaksi ja suunnittelin kesäharjoittelun normaalisti. Kesällä Jursi otti minuun yhteyden agenttinsa kautta ja pyysi minut liigajoukkueen mukaan. Meillä oli palaveri heti alussa ja huomasimme ajattelevamme samalla tavalla kiekkoilusta. Jursi lupasi antaa nuorille maalivahdeille mahdollisuuden näyttää kykynsä ja pyysi apuani. Siitä homma alkoi, enkä ole sitä katunut.
Olit tuolloin yhdessä Seppo Suoraniemen kanssa vastuussa Kiekko-67 valmennuksesta.
-Olin kakkosvalmentaja siinä Suoran apuna. Kiekkohan oli tavallaan oma seuransa, mutta Tepsi maksoi kahden valmentajan palkan. Vastineena saimme tarkkailla omia pelaajiamme ja kehittää heitä, kyseessä oli siis farmisopimus. Siellä olivat tietyt pelaajat, jotka kuuluivat tehovalmennukseemme.
Jursi halusi laajan materiaalin, josta valita. Minkälainen maalivahtien rinki oli?
-Kun aloitimme, meitä maalivahteja oli siinä kymmenkunta. Teimme työtä ryhmässä, eikä Jursi puuttunut meidän hommaamme ennen, kuin vasta jäällä. Kaksi hänen mieleistään maalivahtia pääsi pelaamaan käsipalloa, mutta ei juuri muuta. Muuten olimme ihan omin nokkinemme. Vasta kokeneet maalivahdit pääsivät liigajoukkueen treeneihin mukaan. Teimme kaikki samat hommat kuin liigapelaajatkin, mutta olimme omissa oloissamme kesäisin. Jäällä vasta tilanne muuttui. Jursi perusteli asiaa sillä, että hän on tottunut siihen, että maalivahdit hoitavat itsensä.
Jursi siis tunnusti maalivahdin aseman yksilöurheilijana joukkueen sisällä?
-Kyllä, ja se oli minulle mieluinen asia. Sain vapaat kädet tehdä niitä harjoitteita ja samalla tuoda vahtejakin esiin. Jursi oli hyvä johtaja harjoituksissa ja peleissä.
Yhden miehen showsta tiimityöksi
Olet tehnyt yhteistyötä niin Keinosen, Tammisen, Jursinovin, Jortikan kuin Jalosenkin kanssa. Miten kuviot ovat muuttuneet vuosien myötä?
-Alussa vastuuvalmentaja kantoi kaiken vastuun. Hän tavallaan halusi määrätä kaikesta, johtaa kaikkea ja sanoa kaiken harjoituksissa. Jursin aikana asia muuttui, tuli johtoryhmä. Aikaisemmin tämä oli ollut jo maajoukkueen käytössä. Olin jo tottunut Jortsun kanssa kaksikymppisten maajoukkueessa tekemään sitä hommaa. Sikäli homma muuttui, että jo Jortsun aikana - olin Kouvolassa, kun Jortsu tuli tähän hommaan - alkoi tiimityö ja se on sitä tänäänkin. Jursista on lähtenyt liikkeelle tapa siirtää vastuuta muille, päävalmentajakin saa levätä välillä.
-Tami teki töitä paljon yksin, kuten Möllikin. Semmoista apua ei silloin saanut ja eivätkä he antaneet vastuuta muille. Nykyisin on helpompaa, kun vastuu jaetaan useammalle, vaihdetaan mielipiteitä ja tehdään töitä tiimissä. Jortsu oli ensimmäisinä vuosina samanlainen. Hän halusi päättää itse kaikesta. Tepsi on ollut siinä ehkä esikuva, että Jortsun aikana tuli Jalonen ja tuli Virran Hantta siihen mukaan. Vastuuta pystyy jakamaan kolmeen osaan, kesätreeneissä vielä enemmän.
Akatemian oppilaat - tähtiluokka
Rokamasta jo puhuimmekin, mutta monia muitakin mielenkiintoisia persoonallisuuksia on ollut Tepsin maalia vartioimassa. Miten luonnehtisit muita oppilaitasi? Aloitetaan Kimmo Lecklinistä.
-Kimmo Lecklin tuli Turkuun samaan aikaan, kuin minäkin Kouvolasta. Toin hänet silloin SaiPa:sta tänne. Hän tuli A-junioreihimme ja oli jo silloin lähellä nuorten maajoukkuepaikkaa. Leku oli eteenpäin pyrkivä ja isokokoinen peittävä maalivahti. Minusta hän oli samanlainen, kuin Kamppuri silloi Kouvolassa. Kamppurin tyyliä hän tavallaan matki. Ulospäin hän oli rauhallinen kaveri, mutta kun hänet oppi tuntemaan hän oli erttäin vilkas ja mukava. Kesätreeneissä ei Leku ollut koskaan oikein hyvä. Hän ei ollut tottunut tekemään kesäisin oikein mitään ja oli melkein aina kipeä. Erilaisia jalkavaivoja ja muita oli, mutta jäällä hän pääsi aina kuntoon ja oli sellainen luotettava ja hyvä sarjajyrä.
Entäs Jamppa Hurme?
-Hurme oli taas samantyyppinen, kuin mitä oli Valtonen ja oikeastaan minäkin pelityyliltäni, joskin meitä vähän lihaksikkaampi. Jamppa oli TuTo:ssa silloin ja hänet on sieltä merkattu. Hän joutui käymään pitkän tien Kiekon kautta kauan ennen kuin pääsi liigaan. Koska hän on niin lihaksikas, hän tuli pikkuisen myöhemmin pinnalle, kuin muut samassa ikäluokassa. Kun Hurme pääsee tiettyyn tasoon, hän pystyy pitämään sen vuosia, jos vaan haluaa ja jaksaa harjoitella. Jampan suuri vahvuus on, että hän ei loukkaannu ja hän kestää kipua. Hän pystyy pelaamaan iskun saaneenakin omalla tasollaan. Iskut eivät tunnu hänellä missään.
Miikka Kiprusoff poikkeaa ainakin torjuntatyyliltään mainituista.
-Kipru on nuoresta alkaen ollut lahjakkuus ja pelasi selvästi eri tyylillä, kuin Hurme. Hän oli meillä tällainen polvilleen menevä ja paljon peittävä kaveri. Kiprulla on hyvät kädet ja hän on teknisesti erittäin hyvä. Lisäksi hän on kova kesäharjoittelija. Kipru on tehnyt kesällä eniten töitä kaikista maalivahdeistani. Monta hikipisaraa on jäänyt Kuuvuoren kentälle. Se on kannattanut ja hän halusi tehdä sitä. Sillä tavoin hän tuli teräväksi ja nopeaksi vahvistaen tiettyjä osa-alueita.
Sitten meillä on viimeisin taistelupari; Niittymäki & Norrena. Taisi olla yhtä positiivinen ongelma valmentajalle, kuin aikanaan Ylönen & Valtonen-parin peluuttaminen?
-Miksei. Molemmat olivat maajoukkuemaalivahteja ja kilpailivat pelipaikasta myös samassa seurassa. Toisaalta Niittymäki ja Norrena olivat tyyliltään erilaisia. valmentajalle oli hyvä, että maalivahtia pystyi vaihtamaan vatustajan mukaan. Jos tarvittiin rauhallista varman päälle pelaavaa vahtia, oli Anteron vuoro. Jos taas räiskyvää, suoraviivaista ja voittavaa maalivahtia, niin sitten oli Norren paikka. Tämä oli valmentajalle hyvä valtti.Toisaalta luukkuvahdin kanssa tuli probleemeja. Piti motivoida ja jaksaa harjoitella sellaisten asioiden kanssa, jotka parantavat omaa peliä. Kun maalivahti tuntee olevansa hyvä, niin joskus tulee ylilyöntejä ja vähän sanomistakin. Varsinkin Jortsun kanssa Norrella on ollut muutaman kerran tilanteita, joissa ovet ovat paukkuneet ja "sä et ikinä pelaa enää"-juttuja. Ne kuuluvat normaaliin olemisen varsinkin, jos on tällainen maalivahti, joka räiskyy. Heillä oli muutaman kerran napit vastakkain ja minä jouduin menemään siihen erotuomariksi väliin.
Osa II
Tietoa, tekniikkaa, hikeä ja psykologiaa
Kuinka paljon kiinnität huomiota mailapeliin?
-Kyllä paljon. Meillä on omat testit, joita käymme läpi miltei joka maalivahtitreeneissä. Maalin takaa pitää pystyä ampumaan maalin yli viidestä kiekosta neljä. Maalin edestä pitää ampua niin, että kun kenttäpelaaja on siniviivalla, hän ei voi katkaista kiekkoa kuin korkealla mailalla. Harjoittelemme myös pleksiin ampumista. Kolmanteen ruutuun pitää osua, niin kiekko ei mene katsomoon eikä tule jäähyä ja kiekko ohittaa kulmassa olevan vastustajan hyökkääjän. Kiekon pitää mennä vähintään vastustajan puolustajalle asti. Tätä erikoistreeniä on kerran viikossa.
Kuinka kauan ennen pelin alkua pelaava maalivahti saa tietää olevansa maalissa? Onko tässä ollut päävalmentajakohtaisia eroja?
-Sääntönä meillä on ollut jo monta vuotta, että vuorokautta ennen peliä pelaava maalivahti tietää olevansa vuorossa. Näin hän pystyy treenaamaan jo yhden harjoituksen sitä peliä varten. Tässä oli ongelmia Jursin kanssa. Jursi ei halunnut millään antaa periksi vaan sanoi, että riittää, kun asian tietää pelipäivänä. Kun aikaa meni, niin Jursikin oppi antamaan asian olla niin, kuin se oli ollut ennenkin kun homma kerran toimi hyvin. Me tavallaan koulutamme maalivahtimme vastuuntuntoon junioreista asti ja silloin he tietävät valmistautua. Maalivahdin, joka ei ole pelivuorossa pitää kuitenkin valmistautua vähän eri tavalla ottamalla vähän kovemman harjoituksen alle.
Miten Tepsissä maalivahtien kesäharjoittelu poikkeaa määrällisesti pelaajien treenaamisesta?
-Olemme pelaajien kanssa kaikissa treeneissä mukana. Lisäksi kaksi kertaa viikossa harjoitellaan ketteryyttä ja nopeutta sekä plus silmän ja käden treeni. Maalivahti joutuu kovemmalle, kuin kenttäpelaaja ja joutuu treenaamaan ekstraa pari kertaa viikossa. Nuorempien kanssa meillä on ollut tapana treenata lauantaisin aamulla yhdeksältä - jopa juhannuksena. Pojat ovat itse halunneet niin. Tänä juhannuksena treeni tosin peruttiin, mutta monena vuonna näin on juhannuspäivänä menetelty.
Rautala pitää huolta voimaharjoittelusta. Harjoitusohjelma taitaa olla aika yksilöllinen?
-Jokaiselle tehdään oma henkilökohtainen ohjelma. Maalivahti tarvitsee selkä- ja erikoislihaksia paljon enemmän, kuin kenttäpelaaja ketteryyden takia.
Kuinka paljon käytät aikaa yksilöllisten harjoitteiden tekemiseen valmennettaviesi kanssa?
-Tässä asiassa elämän koulu on opettanut paljon. Nuorempana minulla oli tarkat harjoitusohjelmat joka harjoitukseen tehtynä kotona edellisenä iltana ja samana päivänä vielä ehkä asioita muutettiin ja tarkistettiin. Jäälle mentäessä ei usein käykään niin, kuin oli suunniteltu. Nykyään teen kotona vain rungon ja kun joka maalivahti vaatii erilaisen harjoitteen, niitä pystytään muuttamaan sitten jäällä tarpeen mukaan. Treeni pitää aina sisällään helppoja harjoitteita, jotka maalivahti osaa ja sitten opetellaan uutta ja ne pitää soveltaa sinne väliin, jottei maalivahti huomaa harjoittelevansa itselleen vaikeampia asioita. Norre huomasi asian ja löi laimin niitä treenejä. Hänen kanssaan piti käyttää paljon viekkautta ja kyllä se onnistui.
-Nyt on helppoa, sillä meillä on kanadalainen maalivahti. Minua ei ole koskaan ennen treenien jälkeen kiitetty, mutta Jason kiittää joka kerta kädestä pitäen ja se tuntuu vanhastakin valmentajasta hyvältä. Kaikki, mitä täällä tehdään, on hänelle uutta. Täällä kommunikointi on henkilökohtaista ja hän kokee sen erittäin hyvänä asiana. Tulosta olemme saaneet aikaan, mutta paljon töitä on vielä tehtävä, jotta hän oppii eurooppalaiseen tyyliin. Hän on mukana kymmenettä viikkoa ja on parantanut paljon suoritustaan. Hän on joutunut muuttamaan kanadalaista tyyliään, koska se ei sopinut tänne. Vielä kun hän saa muutamat asiat korjattua, hänestä tulee maailmanluokan maalivahti.
Käytätkö paljonkin videota apunasi?
-Kyllä. Rosenbergistä alkaen olen kuvannut maalivahtimme treeneissä ja peleissä. Nykyään enää peleissä. Yksi peli ei vielä anna mitään kuvaa, mutta viisi, kuusi peliä kertoo jo paljon. Kuvaan pelkästään, kun pelataan siniviivan alapuolella meidän päässämme ja ainoastaan maalivahtia. Silloin nähdään, mitä maalivahti osaa ja mitä hän jättää tekemättä. Kun tulee paljon toistoa, asiat selvenevät ja niihin voidaan puuttua ja maalivahdin kanssa voidaan keskutella. Jos olemme eri mieltä, niin katsotaan homma filmiltä. Näin maalivahti itsekin huomaa, missä hän tekee virheen ja näkee, miten hän voisi korjata asian. Videota apuna käyttäen meidän on helpompi tehdä treeniohjelmia ja saada paras tulos ja hyöty.
Useimmat valmennettavasi ovat hyvin nuoria. Kuinka paljon kiinnität huomiota henkiseen valmennukseen?
-Maalivahti on ainoa pelaaja jääkiekkojoukkueessa, joka joutuu käymään paljon henkistä puolta läpi. Jo sikäli, että on kaksi maalivahtia, joista toinen pelaa ja toinen ei. Miksi tuo pelaa, kun minä en, kysyy toinen samalla kun mahdolliseti nuori pelaava maalivahti vaatii rohkaisua ja isällistä kättä. Tuki, jonka maalivahti kentällä tarvitsee, tulee antaa ennen peliä ja taas pelin jälkeen. Ne ovat tärkeitä asioita. Kun maalivahdeilta kysytään jälkeenpäin, mikä oli tärkeää, niin moni muistaa mainita henkisen tuen. Olen itse päässyt nuorena maajoukkueeseen ja minun on helppo puhua asiasta, jonka itse tunnen.
-Kun pelasin ensimmäisen maaottelun 18-vuotiaana niin pelkäsin mennä kentälle. Olin aina kunnioittanut kaikkia maajoukkuepelaajia, Kilpiötä ja kumppaneita ja nyt pääsin pelaamaan heidän kanssaan. Minusta tuntui, että en kehtaa mennä kentälle. Sain äidiltäni ohjeen, jota olen vieläkin käyttänyt; kun maalivahti menee peliin, niin hän ei ole itse sinne menossa, vaan hänet on valittu sinne. Mene ja tee parhaasi, se riittää tässä pelissä. Tämä on ollut minulle iso ohje. Nykyään nuoret ovat paljon aktiivisempia ja menvät peliin voittamaan ja ovat tavallaan voimakkaampia kuin me silloin aikanamme. Minun aikanani oli junnupelejä erittäin vähän ja niin kuin kontaktejakin. Nykyisin junioritkin pelaavat eri maissa ja kisat näkyvät kaikille. Kun omien pärjäämisen huomaa, me-henki nousee ja itseluottamus kasvaa. Kuitenkin tiukassa paikassa tuntee oman pienuutensa ja on yksin. Se pitää malivahtina pystyä unohtamaan.
Miten ihmeessä kykenet jatkuvasti kehittämään nuorista pojista miehiä, joiden henkinen selkäranka ei kovassakaan paikassa murru? Äsken puhuimme itseluottamuksesta ja sen tärkeydestä, mutta mikä oikein on salaisuutesi?
-Ei tässä ole mitään poppakonsteja eikä kikkaa, vaan se on se kova työnteko. Turku on ollut edelläkävijä ja meillä on hyvät olosuhteet. Ruissalo on erittäin hyvä harjoittelupaikka kesällä, loistavat jäähallit, loistavat harjoitteluajat, hyvä seuraorganisaatio, siitä se lähtee. Kun pojille luodaan hyvät olosuhteet ja rauhallinen harjoitusilmapiiri sekä annetaan mahdollisuuksia, se poikii tulosta. Nöyrä työnteko ja usko siihen, mitä teet sekä usko siihen, että teet asiat oikein.
Muuallakin tehdään paljon töitä, tehdään oikeita asioita ja olosuhteet ovat hyvät. Jotakin muutakin täytyy asiassa olla takana. Hyvän ja mestarin välillä on kuitenkin aina ero. Eivät jatkuvat onnistumiset voi olla sattumaa. Maalivahdit ovat olleet Tepsille vuosikaudet kullan arvoisia ja he ovat tulleet lähes tyhjästä suoraan huipulle kannua kantamaan.
-Ei siinä muuta ole, kuin esimerkki. Kyllä hyvää työtä tehdään Tampereella, erittäin hyvää työtä tehdään Kuopiossa ja Helsingissä ja joka puolella Suomea. Meillä on maalivahti Kokkolan Hermeksessä, jossa tehdään erittäin hyvää maalivahtityötä, on tehty jo monta vuotta. Systeemit ovat samat, kuin meilläkin. Siellä videoidaan maalivahdit ja tehdään aivan samat asiat kuin täälläkin. Me olemme olleet tavallaan edelläkävijöitä Turussa siksi, että meillä on ollut täällä vapaat jäävuorot. Meillä on ollut esimerkkejä, kun nuori kaveri on noussut tuntemattomuudesta liigaan hyväksi maalivahdiksi, niin sama homma jatkuu. Toiset matkivat jo onnistuneita ajattelevat, että minustakin voi tulla jotakin ja se taas poikii työn tekoa.
Olosuhteet Turussa ovat kuten todettua hyvät. Jos kuitenkin saisit toivoa jotakin, mitä se olisi?
-En osaa oikein sanoa. Meillä on riittävästi jää-aikaa. Ainoa asia olisi saada päivä, jolloin maalivahdit voisivat kokoontua yhteisiin treeneihin. Pelit ovat aina viikonloppuisin ja maanantaina on Impivaarassa oma vuoro, mutta sekin on suppea. Sinne saa vähän maalivahteja kerrallaan. Jos minulla olisi valta, niin katsoisin päivän, jolloin kaikki maalivahdit saisi yhtä aikaa jäälle yhteiseen harjoitukseen. Norrella oli laukaisukone, jota saimme lainata. Meillä ei sellaista ole. Rutiineja harjoiteltaessa sellainen olisi junnujen kanssa hyödyllinen. Vanhemmille ei niinkään.
Pidätkö yhteyttä muihin maalivahtivalmentajiin Suomessa ja onko teillä yhteistyötä?
-Meillä piti olla yhteistyötä aikaisemmin ja niin oli sovittu, mutta se pikku hiljaa jäänyt. Kaikki haluavat uskoa omaan sysyteemiinsä. Tapaamme ja olemme kavereita mutta ei sen enenpää. Ulkomaisten kollegojen kanssa tilanne on sama. Tapaamme kisojen yhteydessä, ei juuri muuta.
Parempi niukka voitto, kuin reilu häviö
Vähämaalisia otteluita on pidetty ongelmana ja jopa maalien suurentamista on väläytelty. Olisiko peli enää sama tuollaisen uudistuksen jälkeen?
-Kyllä pelissä on muutakin, kuin vain maalit. Peli joka päättyy 2-1 voi olla hyvä siinä kun sellainenkin, joka päättyy 8-7. Jälkimmäisestä valmentajat saavat harmaita hiuksia, koska silloin omassa päässä on tullut liikaa virheitä ja maaleja. Vanha pelaaja sanoo, että parempi niukka voitto, kuin reilu häviö! Peli ei olisi enää sama, jos maalia suurennettaisi. Nykyinen on hyvä. Peli alkaisi muituttaa jääpalloa eikä olisi enää mielekästä. Kiekko menee pienestä reijästä, kun on mennäkseen. Ainoa muutos voisi olla yhden miehen jättäminen pois jatkoajalla. Jos pelataan kolme vastaan kolme, jompi kumpi tekee varmasti maalin. Samalla tasapelit häviäisivät pois. Minusta se olisi kisoissakin nykyistä parempi ratkaisu, sillä homma kaatuu liikaa maalivahdin ja yhden pelaajan päälle.
Maalivahdin koskemattomuus on ollut tabu. Onko se sitä tänäänkin?
-Kyllä se on. Pelaajat kunnioittavat maalivahtia. Joskus joku vahingossa lyö sormille, mutta kun kiekko on nykyisin niin nopeaa peliä. Ei kukaan oikein aja päin maalivahtia ja omien puolustajien tehtävänä on lakaista ne viholliset pois maalilta.
Leijonapaidasta
Aktiiviaikanasi maajoukkueessa pelaaminen oli kunnia-asia. Niin on toki vieläkin, mutta Leijonapaidasta on myös kieltäydytty. Onko maajoukkue ensisijaisesti ikkuna NHL:n?
-Se on ikkuna NHL:n, mutta kyllä se on kunniakysymys vieläkin. Näitä pelejä on niin paljon kaudessa, että ymmärrrän jonkun pelaajan kieltäytymisen. Voi olla loukkaantumisiakin. Jos pelejä on 70 vuodessa niin väkisin alkaa tuntua, että ei jaksa enää. Jos menee mukaan, menee väkisin ja sitten tavallaan pettää joukkueen. Maajoukkueeseen mennään pelaamaan aina sitä parasta peliä. Sinne pitää valita ne, jotka haluavat sen kertaisia pelejä pelata. Kyllä minä ymmärrän kieltäytymiset näissä tapauksissa.
Miten tärkeänä pidät talven turnauksissa saatavaa kokemusta?
-Nuorelle pelaajalle ne ovat hyvä apu kun he saavat kansainvälistä pelikokemusta, mutta valmiin maalivahdin tai valmiiden pelaajien osalta se enemmän sotkee tätä hommaa. Pitäisi saada olla seuran kanssa ja tehdä ryhmä vasta kisoihin ja sitten ruveta leireilemään. Tämä on yksi tapa karsia tavallaan pelaajia ja katsoa kuka sopii kenenkin kanssa. Sillä tavalla ymmärrän sen homman.
Onko maajoukkueesta seurajoukkueelle hyötyä, vai onko se pelkästään ottava osapuoli?
-Se on sellainen kaksipiippuinen asia. Seurat maksavat pelaajien palkan ja maajoukkue vaan määrää, että tulette tänne. Sen voi tulkita niin monella tavalla. Aina on olemassa loukkaantumisriski. Mielestäni olisi järkevämpää pitää syksyllä joku turnaus ja mahdollisesti jouluna kun sarja seisoo muutamia pelejä ja taas keväällä vasta kerätä kisaryhmä. Se olisi minusta oikeudenmukaisempaa. Tämä on tällainen kansainvälinen systeemi, josta tulee rahaa kansainväliselle liitolle niin tällaista pidetään toiminnassa.
Osa III
NHL:ssä pitää olla "jätkä" päästäkseen esille
Omista valmennettavistasi pelipaikkaa maalin suulla tavoittelevat Kiprusoff, Hurme ja Niittymäki. Kuinka paljon olet heihin yhteydessä?
-Aika vähän. Sanotaan, että kerran kuukaudessa. He elävät siellä omaa elämäänsä.
Saatko heiltä tietoa uusista harjoitusmetodeista tai varusteiden kehityksestä?
-En, oikeastaan päin vastoin. Täällä ne asiat ovat paremmin, kuin siellä. Eurooppa on vielä edellä maalivahtiharjoitteissa.
Nykyisin monilla NHL-joukkueilla on eurooppalainen ykkösmaalivahti. Miksi hyväkään eurooppalainen veräjänvartija ei ole päässyt aikaisemmin parrasvaloihin?
-Aikaisemmin syy on ollut siinä, että eurooppalaisen on katsottu ottavan heidän paikkansa. Suurin osa pelaajista on ollut kanadalaisia ja amerikkalaisia, he ovat olleet yhtä. Käytös eurooppalaista maalivahtia kohtaan on aika tylyä. Heitä ammutaan selän takaa ja tehdään kaikkia koiruuksia. Paikalliset kokevat, että tämä kaveri ottaa heiltä työpaikan pois. Siellä pitää todella olla hyvä maalivahti. Hasek oli monta vuotta takana juuri tämän kynnyksen takia. Toinen asia on, että meidän pelityylimme on poikkeava heihin verrattuna. Täällä on totuttu liikkumaan enemmän poikittain ja nopeasti, koska täällä kentät ovat leveämpiä. Siellä liikutaan enemmän syvyyssuunnassa. Pienessä kaukalossa tullaan vain vastaan ja takaisin.Tämän lisäksi mailapeli on ollut ratkaisevaa. Nykyisin täällä harjoitellaan mailapeliä ja näitä aisoita niin paljon, että olemme valmiinpia niihin kaukaloihin. Salo on jo näyttänyt mallia, että eurooppalainen maalivahtikin voi pärjätä, hän on antanut hyvän esimerkin. Eurooppalaiset maalivahdit ovat olleet vähän hiljaisia, eikä heitä oikein ole huomattu. Siellä pitää olla koko ajan tyrkyllä. Siellä pitää olla "jätkä" päästäkseen esille. Nyt kun pää on saatu auki, uskon eurooppalaisten määrän lisääntyvän.
Kari Lehtonen on melkoinen sensaatio. Tulevaisuus lienee NHL:ssä?
-Todennäköisesti. Hänellä on kaikki edellytykset menestyä siellä. Isokokoinen, rauhallinen ja vielä nuori kaveri oppii nopeasti kuviot siellä. Kaikki merkit viittaavat hyvään suuntaan.
Kärsivällisyyttä vaaditaan alasarjarumban läpikäymisessä, eikä työ ole mitenkään mukavaa.
-Kyllä ja hänkin joutuu menemään sinne. Antero on alasarjoissa nyt opettelemassa ja siellä on aika tylyä. Pelimatkat ovat pitkät eivätkä pukukopit ja systeemit ole Suomessa totutun tasoisia. Se vaatii oman rutiininsa ja on opettavaista. Nuorempana sen kestää kyllä, mutta vanhempana se on vaikeampaa. Glamouri puuttuu, vaikka täältä lähtee tavallaan valmiina. Sitten joutuu sellaisiin surkeisiin olosuhteisiin, kuin täällä jossakin neljännessä divisioonassa. Siinä kysytään viitsiikö tätä työtä täällä tehdä? Kontrastit ovat suuret verrattaessa NHL:ään. Siellä mennään koneella ja ollaan pikkutakit päällä kravatti kaulassa. Kun mennään alasarjoihin, niin pelin päätyttyä hypätään bussiin tai junaan ja lähdetään seuraavaan paikkaan. Ei harjoituksia, vaan taas on peli jossain pienessä hallissa pitkän matkan päässä. Ne ovat pitkiä ja rasittavia reissuja. Nuoremmat kestävät paremmin, mutta vanhemmat ajattelevat, onko tämä kaiken arvoista. Kyllä se menee ensimmäiset vuodet kun saa hyvän sopimuksen ja kirjoittaa sen alle. Myöhemmin raha ei tunnukaan enää niin hyvältä, kun homma ei ole mielekästä.
Mistä johtuu, että vaikka yrittäjiä on ollut ei kukaan suomalainen maalivahti ole onnistunut vakiinnuttamaan paikkaansa ykköstorjujana?
-Se on oikeastaan sama asia. Sinne ei ole oikein päässyt näyttämään, mitä osaa. Meillä on ollut siellä hyviä ja kokeneitakin maalivahteja, mutta he eivät ole koskaan saaneet sellaisia mahdollisuuksia siellä.
Pelaajan toiveitten täyttymys on hyvä sopimus ja pelipaikka NHL-joukkuessa. Mikä on sinulle paras palkinto hyvin tehdystä työstä?
-Hyvän olo ja rauha. Nyt valmentajana on maalivahdin onnistuminen pelissä paras palkka, mitä voi tulla. Samoin mukavia uutisia NHL:stä on kiva kuulla. Tämä on ollut harrastus ja nyt kun se on ammatti, tietää tehneensä oikeita asioita ja pystyy nauttimaan niistä.
Kotoiset NHL-tähtemme harjoittelevat kesäisin Turussa ja ovat nuorempien kanssa samoissa kuvioissa. Tästä lienee apua nuorten pelaajien motivoinnissa?
-Kyllä on. Meidän kaverimme ovat fiksuja ja käyttäytyvät fiksusti kopissa. Heillä on aikaa nuorille ja he kertovat kokemuksiaan. Tärkeä asia täällä Turussa on hyvä henki. Omat pojat jotka ovat pelanneet muualla tulevat tänne, Sami Salot ja muut. Se auttaa nuoria, sillä silloin he näkevät, että heidän idolinsakin ovat tavallisia kavereita ja harjoittelevat niin kuin meidänkin pitää harjoitella. Se on kulttuuria.
Mikä on oma suhteesi NHL:än? Onko se pelkkä käenpoika, vai onko siinä seuravalmentajan vinkkelistä jotakin hyvääkin?
-NHL on vähän kaukainen minulle, mutta kaikille valmennettavilleni se on tavoitteena. Yksi osa harjoitusmotivaatiota on tavoite pelata NHL:ssä. Siksi minäkin olen joutunut tekemään heille mailatreenejä. Suomessa ja Euroopan kentillä ei mailaa niin paljon tarvittaisi. Hyöty on siinä, että se motivoi nuoria. Jos minulta kysytään kuka ulkomaista maalivahdeista pelaa missäkin, en välttämättä tiedä. Annan arvoa NHL:lle, mutta en pidä sitä ylivertaisena. Kuitenkin kunnioitan sitä.
Tulevaisuus näyttää Turussa hyvältä
Tepsin maalilla kävi kato ja vastuussa ovat uudet ja liigassa kokemattomat miehet. Elliotilla tosin on kokemusta isoista ympyröistä. Millä mielin suhtaudut alkaneeseen kauteen?
-Tepsillä on kolme maalivahtia ja lisäksi A-junori Reunanen, joka on erittäin hyvä. Teemu Lassila kuuluu vielä samaan ryhmään. Tavoitteeni on pystyä auttamaan heitä kaikkia. Haluan, että mitä pikimmiten Karjalaisesta ja Lassilasta tulee liigamaalivahteja. Silti autan Elliotia kaikesta sydämestäni eteenpäin. Kuitenkin nämä omat tuntuvat minulle rakkaamalta. Minun pitää katsoa koko seuran parasta. Olisin ollut valmis lähtemään tähänkin vuoteen näillä omilla nuorilla, mutta se ei ollut minun päätettävissäni ja meni siksi toisin. Teen silti täydellä sydämellä töitä myös Jasonin suhteen ja koetan auttaa häntä kaikin tavoin.
Millaisella työnjaolla maalivahteja on tarkoitus peluuttaa?
-Minulla on oma unelma siitä, että jos ei kaikkia kolmea, niin ainakin kahta pystytään peluuttamaan jo ehkä tällä viikolla (toim huom. vko 41) ilman loukkaantumisiakin.
Miten analysoisit Jason Elliotia? Mies on uusi tuttavuus kaikille ja hänestä tiedetään aika vähän.
-Hän on sikäli poikkeava kanadalainen, että hän liikkuu hyvin sivuttain. Syvyysliike ei taas olekaan niin hyvä. Se on poikkeavaa. Hänen suuri vahvuutensa on peittäminen. Hän pystyy peittämään paljon ja hänelle on vaikeaa tehdä maalia lähitilanteista. Jason haluaa kehittyä kiekkoilijana ja hänenkin tavoitteensa on NHL:ssä. Hän haluaa harjoitella ja onnistua peleissä. Tämä auttaa minunkin työtäni, sillä hän haluaa tehdä asiat parhaalla mahdollisella tavalla päästäkseen päämääräänsä, joka on meille yhteinen.
Mitä sanot Tuomo Karjalaisesta?
-Karjalaisella oli viime vuonna tavallaan välivuosi meiltä. Hän oli silloin TuTo:ssa Mestiksessä ja haki pelirutiinia sieltä. Edellis vuonna hän oli A-nuorissa paras maalivahti. Hän on oikealla tiellä, mutta vaatisi nyt peliä. Hän on ollut harjoitukissa erittäin hyvä, mutta kokematta on vielä, miten hän onnistuu pelissä. Haluaisin nähdä viipymättä, että hän pääsisi pelaamaan ja onko hän niin hyvä itse pelissä, kuin treeneissä? Siinä on pieni kynnys, mutta se olisi kokeilemisen arvoista.
Mitä kuuluu junioripuolelle?
-Tepsissä on C-nuorista alkaen joka ikäluokassa maajoukkuetason maalivahti. Minulle kuuluu juniorivalmennus osittain C-nuoriin asti ja seuraan viikottain heidän edesottamuksiaan. Teen B-junnuihin asti itse harjoitteita, C-junioreilla on oma valmentaja, joka oli kesällä kanssani joka treeneissä mukana. Hän on näkemässä, mitä teemme ja toivon, että joskus sitten lopettaessani olisi niitä, jotka jatkavat. Kun puhutaan, että Turusta tulee maalivahti, niin homma ei ole yksin minusta kiinni. Muitakin valmentajia on, meillä on siinä kulttuuri.
Entä treeneihin?
-Harjoittelemme Tepsissä määrätyllä tavalla ja valmistaudumme harjoituksiin ja peleihin. Lukaisuharjoitukset ja kaikki muu tehdään aina samalla tavalla ja harjoitteet tehdään aina maalivahdin ehdoilla. Täällä on niin pitkät perinteet, että puhutaan vuodesta 1985 jolloin kaksikymppisten maajoukkueessa teimme sapluunan siitä, miten pitää harjoitella ja valmistautua. Tällä samalla systeemillä harjoitteli maajoukkue sekä Tepsi Jortsun ollessa täällä. Jursin aikana homma muuttui vähän, mutta olemme palanneet vanhaan. Jursin aikana jouduin puuttumaan enemmän maalivahtien henkilökohtaisiin suorituksiin. Silloin treenit alkoivat aina yksi kahta vastaan tai kolme kahta vastaan. Siinä maalivahti ei pääse mukaan ollenkaan. Harjoittelimme maalivahtien kanssa jalat ja kädet lävitse ennen treeniä, teimme ihan perusasioita. Nyt niitä ei tarvitse tehdä, sillä meillä on viisi minuuttia joka treenin alussa maalivahtien harjoittamista, vasta sitten alkavat normaalit treenit. Tämä tekee Tepsistä hyvän. C-junioreihin saakka joka joukkueemme valmistaa maalivahdin erittäin hyvin harjoitukseen ja peliin. Se on minusta kaikkein tärkeintä.
Kirjaa ei ole luvassa
Jos saisit koota täydellisen maalivahdin valmennettavistasi, millainen paketti siitä tulisi?
-Siitä tulisi todella hyvä! Lähtisin liikkeelle Jorma Valtosesta. Hänen kokonaisvaltainen asenteensa oli loistava. Kettererin rauhallisuus sopisi myös. Kun vielä saisi Kiprun jalat ja Hurmeen fyysisen voiman. Siitä tulisi aikamoinen soppa!
Ylösen räpylän voisi varmaan ainakin lisätä?
No räpylä voisi minulta siihen mahtua. Taisin olla ainoa pesäpalloa pelannut silloin aikanaan.
Monet entiset tähdet ovat julkaisseet muistelmiaan painetussa muodossa. Onko sinulta joskus tulossa kirjaa kiinnostuneiden luettavaksi? Aiheita ei ainakaan puutu.
-Ei ole tulossa. Ikäluokastani Juuso, Mölli ja Vellu ovat tehneet kirjan. Näitä on tässä riittävästi minun ajaltani.
Kuinka pitkään TPS saa nauttia Urpo Ylösen maalivahtiakatemian toiminnasta?
-Se on niin kuin lopettamisenikin, vuosi kerrallaan. Minulla on voimassa oleva sopimus toukokuuhun saakka. Katsotaan sitten uudestaan. Eikä homma oikeastaan tarvitse minua enää. Sama systeemi jatkuu vielä jälkeenikin. Olen ollut omasta työstäni eläkkeellä neljättä vuotta. Ennen tein tätä amatöörinä aikanaan pelatessani. Se oli minulle silloin henkireikä ja halusin kehittää itseäni samalla tutustuen näihin asioihin. Kävin A-valmentajatutkinnon jo 1969 Vierumäellä ja virikkeet ovat sen peruja. Nyt tämä on minulle henki ja elämä.
Kiitos haastattelusta.
-Kiitos paljon.
