Maalivahdit
Atte Engren
– Pelasi kuten muu joukkue. Alkukaudella pahaa haparointia, menetti itseluottamuksensa täysin surkean pakiston takana ja pelasi todella ailahtelevasti. Talven koittaessa piristyi silmiin nähden ja torjui yksinään elintärkeitä pisteitä joukkueelle. Varsinkin viimeisten kierrosten voitot olivat suurilta osin Engrenin ansiota.
Joni Ortio
– Pääsi pelaamaan Engrenin haparoidessa. Näytti lupauksia tulevaisuudesta kypsällä pelillään, vaikka joukkoon mahtui muutama lapsuskin. Näytti osaamistaan parhaiten TuTo-lainoillaan. Tulevaisuuden nimi.
Puolustajat
Markus Nordlund
– Joukkueen paras pistemies 36:lla pisteellään (16+20), ylivoimalla tehokas. Teki paljon maaleja ja pisteitä. Oli vaarallinen hyökkäyspäässä ja sai myös onnistumisia, mm. maajoukkuekutsun myötä. Arvosanaa tiputtaa reilusti hirveä puolustuspelaaminen. Alituisia virheitä, niin merkkauksessa kuin peruspelaamisessakin. Kliseisesti sanottuna vaarallinen molemmissa päissä.
Garrett Raboin
– Hankittiin hyökkääväksi puolustajaksi. Niin hyökkääväksi, että peluutettiin runkosarjan lopulla laitahyökkääjänä. Ei valmis pelaaja, ajoittaiset onnistumiset jäivät lukuisten virheiden varjoon.
Joonas Järvinen
– Tulevaisuuden nimi ja mestaruuskevään suuryllättäjä. Koki "toisen kauden kirouksen" ja vajosi massaan muun joukkueen mukana. Ensi kaudella paljon näytettävää, potentiaalia riittää.
Veli-Matti Vittasmäki
– Samat sanat kuin Järvisen kanssa. Potentiaalia riittää, mutta kärsi joukkueen surkeudesta. Yritti liikaa eikä onnistunut siinä. Ensi kaudella myös paljon näytettävää.
Tomas Kudelka
– Jälleen kerran, hankittiin hyökkääväksi puolustajaksi, mutta ei kyennyt siihen. Vähemmän virhealtis kuin muut, mutta seitsemän tehopistettä ei ole hyökkäävän puolustajan lukema. Jatkoi kauden ala-arvoisia ulkomaalaishankintoja.
Markus Palmroth
– Puolustuksen nuorta kaartia, joka kärsi surkeasta peluuttamisesta ja joukkueesta. Pelasi pienellä roolilla näkymättömästi, mikä on jo paljon tämän kauden TPS:ssa.
Aki-Petteri Berg
– Tuttu ase joukkueelleen. Kun kentällä, surkea. Kun ei, palkkataakka. Jälleen suurimman osan kaudesta loukkaantuneena.
Jean-Luc Grand-Pierre
– Hankittiin tuomaan kovuutta joukkueeseen. Sääli vain, että oli niin kankea ja huono, ettei ehtinyt näyttämään sitä. Kausi huipentui uudelleen palkkaamiseen kevätkaudella. Kaikin puolin surkea ostos.
Jens Skålberg
– Virhealtis, hidas, kädetön. Pienoiskuva TPS:n puolustuksesta kaikkine virheineen. Tämän kauden näyttöjen perusteella ei lähelläkään SM-liigatasoa.
Steve McCarthy
– Onko tutun kuuloista? Hankittiin hyökkääväksi
puolustajaksi, 32 ottelua ja 0+0. Siinä kaikki olennainen.
Hyökkääjät
Antti Erkinjuntti
– Potentiaalia piti löytyä, kuten käsiäkin. Suli kovassa paikassa, kuten niin moni muukin TPS-pelaaja. Olisi voinut omalla panostuksellaan johtaa, mutta ei. Tasaisen harmaata suorittamista.
Sami Venäläinen
– Joukkueensa parhaimmistoa. Kun muut vaipuivat surkeuden suohon niin Venäläinen jatkoi sentään yrittämistä. Kauden harvoja onnistujia.
Ville Vahalahti
– Kauden paras pelaaja. Yritti loppuun saakka. Johti omalla esimerkillään illasta toiseen, mutta muu joukkue ei jaksanut kuunnella. Teki pisteitä, taisteli ja raatoi. Paha loukkaantuminen lopetti kauden liian aikaisin.
Tomas Plihal
– Suuret odotukset rikkonaisen viime kauden jälkeen. Nyt piti olla kunnossa ja joukkueen johtava tähti. Mitä vielä, tuloksena oli maalihanojen totaalinen tukkeutuminen, loukkaantumisten riivaama kausi ja kaiken kaikkiaan keskinkertainen esitys. Potentiaalia olisi ollut nousta johtavaksi pelaajaksi, mutta ei kyennyt siihen.
Jussi Makkonen
– Hankittiin JYPistä maalintekijäksi. Ei onnistunut. Vajosi välillä vilttiketjuunkin. Ura todella pahassa laskusuunnassa.
Mario Valery-Trabucco
– Ensimmäinen kausi ammattilaisena olisi voinut osua helpompaankin paikkaan. Väläytteli välillä, mutta kaiken kaikkiaan todella mitäänsanomaton kausi. Pitää parantaa, paljon.
Jarkko Hattunen
– Sitä samaa, sitä samaa. Ei onnistumisia ja vajoaminen kaikkien muiden mukana siihen jo monesti mainittuun massaan. Kymmenen maalia ainoa positiivinen asia kaudesta.
Tuomas Suominen
– Piti olla jälleen "se kausi". Tuloksena 18 pistettä ja mitäänsanomaton panos joukkueelleen. Käsiä löytyy, milloin asennetta?
Janne Hauhtonen
– Ei odotettu mitään, ei saatu mitään. Hiihteli muiden mukana aneemisena kaukalossa ja pelasi kaiken kaikkiaan täysin surkean kauden. Piti olla "vain kolmossentteri", mutta ei onnistunut siinäkään.
Michal Birner
– Hyvin sujuneen viime kauden jälkeen odotettiin paljon. Vaikka kaava kuulostaa tutulta, niin mitään ei saatu. Pelasi alkukaudella pitkään puolikuntoisena ja tehottomana. Ei saanut itsestään kaikkea irti.
Marko Virtala
– Viime kevään sankareita. Virtalassa kuvastui pahiten se, mikä koko joukkueessa oli vikana. Haluttomuus, ylimielisyys ja kurittomuus paistoi pitkälle. Jos ainoa mistä jäi mieleen oli kännääminen, se kertoo kaiken olennaisen.
Jussi Tapio
– Nuori pelaaja oli harvinainen ilmestys joukkueessa. Yritti, taisteli ja kykeni välillä jopa ratkaisuihin. Ei vajonnut muiden tasolle, vaan yritti ja käytti mahdollisuutensa. Tulevaisuuden nimiä.
Marko Kivenmäki
– Pelasi osan kaudesta loukkaantuneena, kuten moni muukin. Ei pystynyt täyttämään rooliaan, eikä tuntunut edes haluavan. Tiedettiin mielialapelaajaksi ja pelasikin joukkueen mielialan mukaisesti.
Max Kolu
– Kulttipelaaja. Rikkonainen kausi, ei oikein päässyt vauhtiin koskaan. Joukkueen haluttomuus tuntui tarttuvan välillä. Kokeili puolustajan tonttiakin. Lopetti uransa tähän kauteen.
Juuso Rajala
– Tuli vuokralle Lukosta, pelasi kymmenen ottelua. Se siitä. Täysin näkymätön.
Mikko Laine
– Pelasi pienessä roolissa neljätoista ottelua. Ei saanut juurikaan mitään aikaan, mutta ei myöskään jäänyt mieleen negatiivisessa mielessä, mikä on plussaa tämän kauden TPS-joukkueessa.
