Pelicansin pudotuspelirupeamassa eritoten Tyrväisten, Antin ja Juhanin, Ben Bloodin, Taavi Vartiaisen ja vastaavan pelityylin pelaajien on otettava vielä yksi ärsyttävä askel, jotta Pelicans pääsee päävalmentaja Petri Matikaisen toivomaan hienoon kevääseen.
Fyysinen peli taklauksineen, ärsytys, asetelmien haku seuraavaan peliin, nelosketjun pinnalle pulpahtaminen. Seikat, jotka keväällä korostuvat, korostuivat myös runkosarjassa kuudenneksi sijoittuneen Pelicansin tekemisessä. Hyvällä tavalla.
Pitää muistaa, että lahtelaisjoukkue käytti runkosarjassa edellämainittuja osaamisiaan oikein. Läikkymättä ylitse. Menneiden kausien ylilyönteihin on aivan turha viitata tätä lausetta enempää.
Aiemmin mainituista pelaajista etenkin Juhani Tyrväinen pelasi upean runkosarjan pistäen yhden kauden piste-ennätyksen uusiksi lukemin 14+29=43. Hyökkääjässä on pistenikkarin lisäksi myös työmyyrän, ihon alle pääsevan pelaajan piirteitä.
Pelicans on tällä kaudella ollut rikas joukkue juurikin roolitusten suhteen. Tyrväisen lisäksi esimerkiksi kippari Antti Erkinjuntti ja Vili Sopanen tekivät uudet piste-ennätyksensä, heitä puolestaan ovat kompanneet Iikka Kangasniemi ja muut uudet positiiviset yllätykset.
Kun tähän lisätään jykevät jyrät, idioottivarma ja isoja askelia ottanut peruspuolustuskaarti Roni Rukajärven johdolla ja toisaalta kiekkoa hyökkäyspäässä hyvin käsittelevä Juha Leimu, voidaan Pelicansilla todeta olevan rikkaampi, värikkäämpi ja laajempi roolitus kokoonpanossaan kuin vuosiin.
On ymmärrettävä, että menestyksestä taistelee seitsemän muutakin kivenkovaa sakkia. Se ei kuitenkaan vähennä Pelicansin hyvin rakennetun joukkueen arvoa, sillä kevään peleissä se kuuluisa tylsä, oma peli tulee olemaan isossa roolissa.
Pudotuspelit ovat täysin eri maailman runkosarjaan verrattuna, kevään peleissä taistellaan jossain määrin jopa itseään vastaan, oman pelin ja vahvuuksien on toimittava. Jos Pelicansin oma peli roolituksineen pudotuspeleissä onnistuu, on joukkueella kaikki ainekset Matikaisen mainitsemaan hienoon kevääseen.
