Mielipide

Pää ja sydän ratkaisee - Jarmo Kekäläisen haastattelu, osa 2

NHL / Kolumni
NHL:n varaustilaisuuden lähestyessä on aika julkaista St. Louis Bluesin apulaistoimitusjohtaja Jarmo Kekäläisen haastattelun toinen osa. Tällä kertaa hän kertoo seuran ruotsalaislupausten näkymistä sekä selvittää toimintatapojaan ja -filosofiaansa varaustilaisuuden aikana.

Vuorossa on alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa tehdyn haastattelun jälkimmäinen osa. Ensimmäisessä osassa käsiteltiin Kekäläisen St. Louis –uran alkuvaiheet ja Bluesin tulevaisuuden näkymiä. Tässä osassa keskitytään seuran kahteen ruotsalaisvaraukseen ja lopuksi Kekäläinen kertoo miten hän varautuu draft-tilaisuuteen.

style="border-top: solid 6px #BBD2E9; border-left: solid 2px #BBD2E9; border-right: solid 2px #BBD2E9; border-bottom: solid 2px #BBD2E9; padding: 3px;">Haastattelun ensimmäinen osa

Jarmo Kekäläinen rakentamassa St. Louis Bluesia
href="http://www.jatkoaika.com/nhl.php?sivu=kolumnit&id=5785">[lue lisää]

Shawn Bellen jälkeen St. Lousin ykkösvaraus on tullut kertaalleen Euroopasta (Marek Schwartz) ja kahdesti Yhdysvaltain koulusarjoista (T.J. Oshie, Erik Johnson). Neljän vuoden aikana kärkivarauksista - kunkin vuoden kolmesta ensimmäisestä - vain Belle ja puolustaja Scott Jackson ovat olleet Kanadan junioriliigan kasvatteja. Ruotsalaisia pelaajia Blues on varannut viisi neljän vuoden aikana, viime vuonna peräti kolme.

- Jotain ruotsalaiset ovat tehneet oikein. Sieltä tulee vaan parempia tyyppejä [kuin Suomesta], tuossakin joukkueessa on vaikka kuinka monta hyvää pelaajatyyppiä, kommentoi Kekäläinen Ruotsin alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa pronssia voittanutta joukkuetta ruotsalaisryhmää.

Seura on ilmeisesti ollut tyytyväinen ruotsalaisvaraustensa kehitykseen, sillä loppukevään ja alkukesän aikana kaikki kolme (Patrik Berglund, Jonas Junland, Alexander Hellstrom) viime kesänä varattua nuorukaista ovat tehneet seuran kanssa sopimuksen.

Söderberg ja Berglund nyt …

Kolmisen vuotta sitten seuraan huudettiin Kekäläisen aikakauden ensimmäinen ruotsalainen, kun haaviin osui draftin toisella kierroksella ruotsalaissentteri Carl Söderbergin. Viime kesänä hän otti jälkimmäisellä avauskierroksen vuorollaan Söderbergin tavoin isokokoisen ruotsalaisen keskushyökkääjän Patrik Berglundin.

Varauksensa jälkeen Söderberg on pelannut Malmön riveisssä Allsvenskanissa ja Elitserienissa. Pisteitä on ropissut pojo per peli vauhtia ja ilmeisesti viime syksynä St. Louis Bluesin harjoitusleirillä käynyt 21-vuotias nuorukainen alkaa olla valmis kokeilemaan rahkeidensa riittävyyttä Pohjois-Amerikan kaukaloissa.

- Söderberg oli tämän kauden Euroopassa ja pelasi Elitserienissä [Malmö IF:ssä] hemmetin hyvän alkukauden, kunnes loukkaisi silmänsä tammikuussa. En vieläkään tiedä pystyykö hän pelaamaan ja harjoittelemaan tulevan kauden [2007-08] alkaessa, koska hänellä on silmässä painetta, kertoo suomalainen vanhemman ruotsalaisprospektin ongelmallisista viime kuukausista.

- Patrik Berglung oli jo viime vuonna Allsvenskanissa pistepörssin vitonen ja minusta hän on valmis ottamaan seuraavan askeleen. Nyt hän jää vielä Västeråsiin [Allsvenskaniin] ja se on hänen päätöksensä. Emme me voi kaikkea päättää näiden jätkien puolesta. Meille olisi ollut parempi, jos hän pelaisi Elitserienissä tai vaikka SM-liigassa, sillä kyllä SM-liiga parempi sarja on kuin Allsvenskan, harmittelee Kekäläinen Berglundin halukkuutta pelata vielä ensi kausi Ruotsin toiseksi ylimmällä sarjatasolla.

- Totta kai vastustajat on iso osa peliä, koska he voivat tehdä sen sinulle helpoksi tai vaikeaksi. Mutta kyllä hyvä pelaaja, joka tekee kovaa töitä, kehittyy missä vaan. Siitä se on kyse mitä sinä itse teet treeneissä, St. Louisin varatoimitusjohtaja painottaa pelaajien oma-aloitteisuuden merkitystä itsensä kehittämisessä.

- Jos teemme Berglundin kanssa sopimuksen, niin ilman muuta hän tulee leirille. [Bergelundin kanssa on siis solmittu sopimus haastattelun tekemisen jälkeen //HK]. Ensin hän tulee heinäkuussa pidettävälle development campille, sitten syyskuun alun rookie campille ja sitten pääleirille. Ja sitten jollei hän mahdu porukkaan, niin lähetämme hänet Västeråsiin.

- AHL:ään me ei voida Patrikia lähettää, koska hän 19-vuotias pelaaja ja vanhan NHL:n ja IIHF:n välisen sopimuksen mukaan meidän pitää lähettää hänet takaisin hänen lähtöseuraansa, jos hänellä on täällä Euroopassa sopimus, eikä hän mahdu meidän NHL-roosteriimme, Kekäläinen muistuttaa.

… ja tulevaisuudessa

St. Louisin näyttäisi olevan tulossa suhteellisen mukavasti hyökkäviä hyökkääjiä, kahden ensimmäisen ketjun pelaajia. Söderbergin ja Berglunin lisäksi samaan kategoriaan voidaan kai määritellä jo aiemmin mainitut Stempniak, Backes ja Oshie? Mutta missä teidän tulevaisuuden duunarinne, raatajanne, jamalmaeyrsinne ovat?

- Tuossa on yksi - Ryan Reeves. 215 paunaa ja vahva kuin perkele ja menee tarvittaessa vaikka seinästä läpi, Kekäläinen naputtaa eteensä asetettua St. Louisin varaamien pelaajien listaa.

- Kyllä meillä duunareita on tarpeeksi ja heitä voi hankkia vaikka waiverseista. Kyllä minä filosofiana ajattelen, että taitoa ja lahjakkuutta ja vaistoja me etsimme, kovaa työmoraalia ja sydäntä on pikkaisen helpompi löytää - niitä pelaajia, joilla on ykkös-kakkosketjun potentiaali on vaikea löytää.

- Ja kun puhutaan potentiaalista, niin se on vasta yksi asia. Näiden kaverien pitää tulla ja näyttää se potentiaali ja lunastaa se paikka. Joskus voi olla, että heistä ei tule ykkös-kakkosketjun pelaajia ja sitten pitää tyytyä hiukan pienempään rooliin. Silloin aletaan katsoa roikkuuko siinä alahuuli vai onko asenne hyvä.

- Ja miksei vaikka Söderberg, jollei hän yllä ykkös-kakkosketjuun, hän voisi olla kolmos-nelosketjun sentteri? Iso, vahva jätkä, jolla on taitoa.

- Samuel Påhlsson oli Ruotsissa ollessaan hyvä kahden suunnan sentteri ja hänestä tuli hän yksi liigan parhaita nelosketjun senttereitä - kyllä hekin ovat hemmetin arvokkaita jätkiä eikä nykyisin huippujoukkueiden nelossentteri ole mitään laput silmillä painajia.

- Minä näen hyvän nelosketjun sentterin sellaisena, että hänellä on kiekko paljon. Ei tarvitse ihan niin paljon puolustaa ja karvata ja juosta kiekon perässä, kun se on välillä sinulla itselläsi, Kekäläinen arvioi Anaheimissa pelaavaa MoDo-kasvattia huhtikuussa, puolitoista kuukautta ennen Påhlssonin vahvoja esityksiä Stanley Cupin pudotuspeleissä.

Söderbergin ja Berglundin pelipaikaksi kuitenkin kaavaillaan Pohjois-Amerikassa keskushyökkääjää, sentteriä?

- Kyllä he laidassakin voivat pelata, jos meillä on liikaa senttereitä. Mutta sellaisia jätkiä, jotka ovat yli 190 senttiä, hyvät taidot ja kaikin puolin hyvän keskushyökkääjän ominaisuudet, ei kovinkaan paljoa ole. Heitä ei ole mitään syytä laittaa laitaan, ennen kuin näyttää siltä, etteivät pärjää esim. puolustuspelissä.

- Se voi olla joskus eurooppalaiselle jätkälle paljon helpompi tulla vaikka vasemmasta laidasta hakemaan kiekkoa niin kuin sentteri, mutta antaa sitten puolustuspelitehtävän pikkuisen helpompana. Heittää siellä sitten laidalle, niin saa pitää pakkia, sen sijaan kun joutuisi pelaamaan alhaalta. Sehän siellä on kaikkein vaativinta - sentterin puolustuspeli - kun joudut mies miestä vastaan vääntämään kulmissa. Intensiteetti on eri kuin täällä Euroopassa. Tietenkin uusilla säännöillä tilanne on hiukan eri kuin ennen – tai siis vanhoilla säännöillä jotka tulivat uudestaan voimaan, selvittää entinen NHL-pelaaja ja nykyinen kykyjenetsijä pohjoisamerikkalaisen pelitavan pelaajalle asettamia vaatimuksia.

Varaustilaisuus – pää ja sydän ratkaisee?

St. Louisin kotisivuilla olevassa Larry Wiggen haastattelussa kerrot haluavasi varattavalta pelaajalta ”character and drive and desire and hockey sense”. Henkistä kovuutta pidetään usein kanadalaisena ja nimenomaan CHL:n läpikäyneiden pelaajien ominaispiirteenä. Kuitenkin teidän valintanne ovat kohdistuneet voittopuolisesti Kanadan junioriliigojen ulkopuolelle.

- Aina kun on drafti ja kun minulta kysytään varausfilosofiasta ja tykkäänkö minä enemmän eurooppalaisista ja tykkäänkö minä enemmän ruotsalaisista, niin se on minulle yksi ja hailee mistä jätkä tulee, kunhan hän on hyvä pelaaja.

- Totta kai jossain kohden pitää katsoa sitä, ettei ihan koko joukkue eurooppalaisia voi olla, koska pelataan kuitenkin Pohjois-Amerikassa pohjoisamerikkalaista kiekkoa. Kyllä pohjoisamerikkalaiset pelaajat sen pelityylin kuitenkin parhaiten omaksuvat, koska ovat pienestä pitäen siihen kasvaneet.

- Mutta aina siinä pohjimmiltaan on kuitenkin kyse siitä mitä pelaaja jäällä esittää, mikä sen sydän on ja mikä sen pää on ja mitkä sen taidot on eikä siitä minkä värinen passin kansi on, Kekäläinen kommentoi arvioita vanhan mantereen pelaajien suosimisesta.

Varausfilosofia - tiukasti listassa pysyen vai tilanteeseen reagoiden?

Samassa haastattelussa kerrot strategiastasi varaustilaisuutta varten. En ole lainkaan varma ymmärsinkö taktiikkaasi ja kysynkin tarkennusta.

Teillä on tänä kesänä käytössä kolme ensimmäisen kierroksen varausta. Jos te saatte ensimmäisellä varauksellanne esim. isokokoisen sentterin, niin muuttaako se teidän alustavan rankinginne järjestystä? Vai onko se niin, että kun tiedätte teillä olevan ensimmäisellä kierroksella varausvuorot 9, 24 ja 26, niin näiden vuorojen perusteella on laadittu etukäteislista, jossa pysytään varaustilaisuuden ajan?

- Meillä on yksi lista, normaali lista, jossa on kaikki pelaajat ykkösestä alaspäin. Sitten meillä on toinen lista, ns. priority ranking, joka käytetään kahden ensimmäisen kierroksen aikana. Siinä on pelaajat jaettu neljään sarakkeeseen: prefer, desireable, acceptable, consider.

- Esimerkiksi jos meillä olisi vain yksi ensimmäisen kierroksen varaus, tänä vuonna yhdeksäs vuoro. Kun meillä on pelaajat järjestyksessä, niin pitäisi laittaa sivulle yhdeksän jätkää, jotta meillä on varmasti yksi jäljellä kun päästään tähän vuoroon.

- Sellaiset kaverit, jotka tällä vuorolla saadessani tuulettaisin että YES! laitan Prefer-sarakkeeseen. Tällaisia olisi pari kaveria.

- Desirableen menisi ne kaverit, jotka olisi hemmetin hyviä saada, mutta joiden varaaminen ei kuitenkaan aiheuttaisi mitään aaltoja. Niitä olisi vaikka kolme.

- Acceptable - eli ihan hyväksyttävissä - kohtaan menisi kolme jätkää. Eli nyt on koossa kahdeksan nimeä kolmessa ensimmäisessä sarakkeessa.

- Mutta jos meidän vuoron tullessa jäljellä olisi vain neljännen sarakkeen, consider-sarakkeen kaveri, niin silloin mietitään, että yrittäisikö vaihtaa tätä vuoroa esim. ensimmäisen kierroksen vuoroon numero 16. ja toisen kierroksen varaukseen.

- Sitten me tehdään priority kakkonen toisen kierroksen varauksille, jolloin vuoro olisi 39. Silloin listalle jouduttaisiin laittamaan sellaiset 25 nimeä, jotta varmasti saadaan tuolla varauksella sellainen kaveri, että se on meidän listalla.

- Sitten kun mennään kolmannelle kierrokselle ja siitä eteenpäin, niin meillä on listalla eriteltynä pelaajat myös pelaajapaikoittain; molarit, voimapuolustajat (size’n’strenght d-man), taitopuolustajat, voimahyökkääjät, taitohyökkääjät (skill/finesse f-ward), special -sarake (pienet, taffit, sellaiset, jotka pystyy pelaamaan molempia paikkoja, jne.).

- Esimerkiksi taitopuolustaja voi olla numeroilla 41, taitohyökkääjä 42 ja 43, voimapuolustaja 44, voimahyökkääjä 46, molari 45, jne.

- Jos me ollaan kahdella ensimmäisellä kierroksella varattu kaksi tai kolme taitopuolustajaa, niin voi olla ettei me otetakkaan omalla vuorollamme listamme pienintä numeroa, joka olisi taitopuolustaja, vaan hypätään listan seuraavaksi pienimpään numeroon, joka olisi taitohyökkääjä. Kaverit olisi arvioitu suhteellisen lähelle, mutta täyttäisi meillä eri tarvetta.

- Mitään isoja hyppäyksiä me ei tehdä. Eli jos seuraava kaveri olisikin meidän listan numero 55, niin ei me niin montaa sijaa hypätä, vaan kyllä sitten silti otettaisiin taitopuolustaja.

- Sarakkeen sisällä ei tietenkään hypitä, koska eihän siinä olisi mitään järkeä. Mitä me muuten oltaisiin koko vuosi laitettu esim. taitohyökkääjiä keskinäiseen järjestykseen?

- Ja lisäksi on vielä tuo special -sarake, joka antaa mahdollisuus käyttää vuoroa erikoispelaajiin. Jos nykyään haluat spesiaali-pelaajan, niin sinun täytyy ottaa se ajoissa, sillä kyllä ne kaverit sieltä lähtee. Jos haluat tarpeeksi hyviä ja kovia jätkiä, niin heidät pitää ottaa niitä ajoissa, selvittää Kekäläinen toimintaansa varaustilaisuudessa.

Esimerkkitaulukko ensimmäinen ja toinen kierros:

Prefer Desirable Accetable Consider
1. XX 3. CC 6. GG 9. NN
2. ZZ 4. VV 7. MM
5. BB 8. DD

Esimerkkitaulukko kolmannesta kierroksesta eteenpäin:

Molarit Taitopuol. Voimapuol. Taitohyök. Voimahyök. Special
- 41. XX - - - -
- - - 42. YY - -
- - - 43. ZZ - -
- - 44. CC - - -
45. BB - - - - -
- - - - 46. KK -

Jotenkin tähän tapaan allekirjoittanut käsitti St. Louisin taulukoiden menevän. Numero on pelaajan sijoitus seuran omalla kokonaislistalla. Taulukothan elää koko ajan sen mukaan miten muut seurat varaavat pelaajia. Sen takia esim. taitopuolustajan #41. XX jälkeen Bluesin listan seuraavaksi paras vapaa (varattavissa oleva) pelaaja voikin tilanteessa olla esim. voimahyökkääjä #46. KK, kun muut seurat ovat varanneet välissä olleet pelaajat.

Yksitoista miestä, yksi ääni

Katselin NHL Official Guidesta, että seuralla on kykyjen etsintäosastolla (amateur scouting) listoilla 11 miestä. Päätätkö henkilökohtaisesti jokaisesta varauksesta vai vaikuttaako vaikkapa seuran toimitusjohtaja valintoihin?

- Kyllä. Tietenkin GM voi sanoa, että tätä ei oteta vaan otetaan toi, mutta minkä takia hän sitten minulle palkkaa maksaa? Kyllä ne käytännössä aina antaa minun päättää kuka otetaan.

- Minä tietenkin jaan vastuuta, eikä minun aina ole tarvinnut edes nähdä pelaaja, kun me se otetaan. Kyllä luotan siihen kun [St. Louisin Euroopan scoutti] Ville Siren sanoo että tuon minä haluan. Ville laittaa kaverin omalle listalleen ja minä tunnen pelaajat siinä ympärillä, niin tiedän missä mennään. Sen takia meillä on jätkiä töissä, että niihin luotetaan, selvittää osaston päämies.



Monessa lehtijutussa on väitetty, että joukkueilla on yksi lista, jossa pelaajat on laitettu paremmuusjärjestykseen. Eikä poiketa, vaikka se tarkoittaisi että seuraan varataan esim. viisi vasenta laitahyökkääjää peräkkäin.

- Joku voi tehdä niinkin. Kolmekymmentä joukkuetta – kolmekymmentä filosofiaa. Viiden vuoden päästä tarpeet voi olla niin erilaiset kuin nyt. Ei sitä liikaa kannata tuijottaa nykyistä tilannetta. Voi olla niin, että nyt näyttää siltä, että seurassa tarvitaan oikeita laitureita, mutta neljän vuoden päästä niille ei olekaan tarvetta, St. Louisin apulaistoimitusjohtaja Jarmo Kekäläinen toteaa haastattelun päätteeksi.

Vaihtoehtoinen juhannusyö

Tämän vuoden varaustilaisuus pidetään Ohion osavaltiossa Columbuksessa. Tällä kertaa tapahtuma on jaettu paikalliseen aikaan kahdelle päivälle, ensimmäinen kierros illalla 22.6. ja kierrokset kahdesta seitsemään alkaen aamupäivästä 23.6. Suomen aikaan siirrettynä se tarkoittaa, että ensimmäinen kierros alkaa juhannusyönä kello 2.00 ja muut kierrokset pidetään iltapäivällä kello 17.00 eteenpäin.

Jatkoaika seuraa varaustilaisuutta aktiivisesti ja jokainen Jatkoajan lukija voi arvioida kahden - viiden vuoden päästä miten hyvin Kekäläinen ja muut kykyjenetsijät onnistuivat tehtävässään tänä juhannuksena.

» Lähetä palautetta toimitukselle