Ensiksi voidaan kysyä, miten SM-liigaseurojen toimitusjohtajat voivat lähteä kesken kauden Espanjaan, kun samaan aikaan pelataan maajoukkuepelejä Suomessa. Helsingissä olisi nähnyt tukuittain hyviä pelaajia, jopa mahdollisia vahvistuksia. Ja ennen kaikkea olisi voinut verkostoitua kansainvälisesti.
Kokonaan toinen kysymys on, miksi lähteä Marbellaan? Samaan aikaan toisaalla, Pohjois-Amerikassa pelataan maailman kovinta kiekkosarjaa, sarjaa jota suomalaiset niin mielellään apinoivat.
Eräät SM-liigaseurojen toimitusjohtajat kehuskelevat mielellään omilla henkilökohtaisilla suhteillaan NHL-seuroihin. Eräs väitti, että hän voi minä päivänä tahansa soittaa kymmenen NHL-seuran toimitusjohtajalle saadakseen pelaajavinkkejä. Pelaajahankinnoissa se ei tosin vielä ole näkynyt.
Ja vaikka iso osa SM-liigaseurojen toimitusjohtajista ei ymmärrä pelaajahankinnoista ja itse jääkiekosta juuri tuon taivaallista, olisi Pohjois-Amerikasta paljon opittavaa.
Otetaan esimerkiksi vaikka Montreal. Pari viikkoa sitten Bell Centressä pelattiin kaikkien jääkiekko-otteluiden klassikko, Montreal Canadiens−Toronto Maple Leafs. Tapahtuma, joka pesee tunnelmassaan jopa Espanjan jalkapallojättien, Barcelonan ja Real Madridin väliset kohtaamiset. Ottelu, jonka tunnelmaa Toronto Sunin Mike Zeisberger hehkutti Air Canada Centerin käytävällä vielä yli viikko tapahtuman jälkeen.
Pelillisesti tapahtuma ei ollut kovin erikoinen. Sen sijaan kaikki, mitä sen ympärille oli rakennettu, oli jotain täysin uskomatonta. Heijastuskuvia kentälle, kilpailuja, videotallenteita, pelin sen hetkisiin asetelmiin ja tapahtumiin täsmällisesti sopiva musiikki. Kaikki oli mietitty valmiiksi.
Ja kaikki olisi ollut vapaasti kopioitavissa. Tuskin kukaan tulisi Kanadasta valittamaan, jos Suomeen kopioitaisiin elementtejä esimerkiksi juuri Montrealin show’sta. Suoraan asioita ei tietenkään voi kopioida satojen miljoonien eurojen viihdekeskuksista hippoksille ja kisapuistoihin, mutta omiin resursseihin muokaten.
Sillä show’tahan jääkiekko nimenomaan on. Suomessa ajatellaan edelleen konservatiivisesti ja jossain muinaisissa tahkopihkalamaisissa kuppikunnissa, että peli ja urheilu itsessään on niin ylevä asia, että sen vuoksi kaikki kaukalon ulkopuoliset asiat voi hoitaa vasemmalla kädellä, tai jättää kokonaan hoitamatta.
Jääkiekko-otteluissa pelin pitää olla keskiössä. Jääkiekko-ottelusta ei voi tehdä ammattilaispainin kaltaista näyteltyä farssia, vaan se on parhaimmillaan edelleen kolmiosainen improvisoitu taisteludraama. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö pelin ympärille voi rakentaa show’ta. Viihdykettä myös niille, jotka eivät suhtaudu jääkiekkoon suurella intohimolla, vaan haluavat viihtyä jäähalleissa. Niille, joille jääkiekko kilpailee illanviettomahdollisuutena elokuvien tai teatterin kanssa.
Ensi syksynä kun toimitusjohtajat jälleen lähtevät matkoille, kannattaisi ehkä pariin kertaan miettiä kohdetta. Marbellassa on varmasti hyviä golfkenttiä, uima-altaita ja kylmiä juomia. Jääkiekkoseuran johtamisen kannalta tällaisella matkailulla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä. Kanadassa on marraskuussa kylmempi ja sieltä ei saa kivaa rusketusta, mutta bisneksen kannalta matka voisi olla paljon hyödyllisempi.
Kirjoittaja on tamperelainen vapaa toimittaja ja Jatkoajan entinen päätoimittaja, joka vietti kaksi viikkoa Kanadassa ja USA:ssa seuraten NHL-kiekkoa ja kanadalaista kiekkokulttuuria. Hän kirjasi ylös kehitysideoita SM-liigaa varten ja jakaa niitä mielellään seurojen käyttöön sopivaa korvausta vastaan.