Elämäkertoja myydään värikkäillä tarinoilla ja kohuilla. Marko Jantusen sekä Jere Karalahden elämänvaiheisiin keskittyvät kirjat ovat saaneet valtavasti mediahuomiota lätkätähtien sekoilujen vuoksi. Hiljattain ilmestynyt elämäkerta Mika Lartamasta ei tehnyt tässä suhteessa poikkeusta.
"Numeroa 24 kantanut Hämeenlinnan oma poika oli lähes maajoukkuetason voimahyökkääjä"
Kirjassa hämeenlinnalaisen jääkiekkolegendan pelilliset ansiot sivuutetaankin ikään kuin pakollisena pahana ja muisteluissa keskitytään lähinnä vedonlyöntiin ja päihteisiin. Näistä asioista "Laru" myös pääsääntöisesti Hämeenlinnassa muistetaan.
On selvää, että värikkäät paljastustarinat myyvät, mutta on sääli kuinka vähän Lartaman kohdalla puhutaan hänen taidoistaan jääkiekkoilijana. Numeroa 24 kantanut Hämeenlinnan oma poika oli lähes maajoukkuetason voimahyökkääjä, jollaisia ei HPK:ssa juuri ole pelannut. Leijonapaitaakin mies olisi päässyt kantamaan ilman ikävää loukkaantumista 1990-luvun alussa.
Lyhyestä TuTo-visiitistään huolimatta Lartama oli henkeen ja vereen Kerhon mies, joka oli luontainen johtajatyyppi. Tämän vuoksi hänen rintaansa koristi suuren osan uraa joko kapteenin C tai varakapteenin A. "Laru" oli joukkueen kapteeni, kun HPK nousi toisen kerran liigaan vuonna 1988. Viimeisellä divarikaudella mies teki 69 pistettä 43 pelissä.
Kun HPK juhli organisaation ensimmäistä mitaliaan keväällä 1991 Jyväskylässä, oli Lartama edelleen kapteenistossa ja kakkosketjun tehomies. Tahti jatkui erinomaisena vielä seuraavat pari vuotta huipentuen sensaatiohopeaan keväällä 1993.
Vaikka kapteenin tehtävät olivat tuolloin siirtyneet jo nuorelle Janne Laukkaselle, voidaan sanoa, että 1980-luvun alusta oranssinuttua kantanut Lartama oli tuon joukkueen henkinen johtaja. Hän muodosti oivan ketjun Ilkka Sinisalon ja Pasi Kivilän kanssa. Viimeisen kautensa Lartama olisi voinut jättää pelaamatta, mutta se ei upeaa Kerho-uraa himmennä lainkaan.
Lartaman pelinumero 24 jäädytettiin aikanaan täysin pelillisistä syistä ja ansaitusti. Tehopisteitä Hätilän kasvatti keräsi HPK:n paidassa lähes 300. Lartama oli ensin nostamassa HPK:ta divarista ja sitten vielä SM-liigan huipulle. Vastaavaan tekoon pystyneitä oman kylän poikia ei ihan joka puussa kasva.
Vain harva olisi kiinnostunut Lartaman uran jälkeisistä kriiseistä, ellei tämä olisi luonut pitkää uraa väkevänä voimahyökkääjänä ja hämeenlinnalaisena urheilijana. Sellaisena Lartama tulisi ennen kaikkea muistaa.
HPK:lle hän antoi vuosien saatossa paljon. Numeron 24 nostaminen takaisin Rinkelinmäen kattoon olisi seuralta ensimmäinen askel Lartaman urheilullisten mainetekojen tunnustamisessa.
