Mielipide

Maple Leafs Areenalla, osa I

NHL / Kolumni
Mitä juttelivat Toronto Maple Leafsin organisaation jäsenet Areenalla? Mitä kaikkea kopissa häärättiin? Kaksiosainen reportaasi vastaa kaikkeen mitä olet aina halunnut tietää Toronto Maple Leafsista. Tai moneen kysymykseen joka tapauksessa. Osa I.

Päivä on 16. 9. ja kello 9.15. Ensimmäiset Maple
Leafs-pelaajat saapuvat aamujäälle. Kaukalossa
pyörivät jo valmentajat Rick Ley ja Keith Acton.
Puolelta koko porukka on koolla ja päävalmentaja Pat
Quinn aloittaa harjoitukset. Nikolai Antropov näyttää
valtavalta, mutta miten toimivat loukkaantuneet polvet? Kankealta näyttää. Carlo Colaiacovoa ei näy jäällä. Uusi
Toronto-vahvistus Bryan Marchment seuraa Quinnia joka
puolelle kaukaloa, ja on aina käskynjaossa valmentajan
vieressä. Myös Tie Domi ja Robert Reichel ovat erottamattomat.

Jarkko Immonen näyttää jo aamujäiden
perusteella pelaavan Nieuwendykin ja Robertsin kanssa.
Treenikuviot ovat lyhyitä. Travis Green käy välillä
kopissa. Kun hän palaa, häipyy Sundin. Häntä seuraavat järjestyksessä Nolan, Belfour, Domi ja Mogilny. Lopulta jäällä on vain illalla huilaavat. Kun Quinnkin lähtee koppiin, on pelaavan joukkueen aamujää
ohi.

Kovat pojat ovat mukavia

Wade Belak suuntaa koppia kohti. Huikkaan hänelle ja
Wade kurvaa kohdalleni. Toimin tässä tapauksessa
viestintuojana ja esitän asiani. Belak vaikuttaa
mukavalta veikolta. Sähköpostiosoite tulee pyytämättä.
Iso Vaalea pahoittelee sitä, ettei ehdi jutustella
tänään sen enempää, koska pelaa(!). Varmistan että
mies pelaa pakkina ja Akin parina illalla.

Kiirehdin Maple Leafsin pukuhuonetta kohti. Siellä media jo
odottaa kopin avautumista. Maple Leafsin edustajat
kertovat huonot uutiset innokkaille toimittajille.
Illalla pelaavat kurvaavat jo 15 minuutin päästä
hotellille. Koppihaastatteluilla on kiire, ja lopulta
vain Tie Domi, Aki Berg ja Joe Nieuwendyk antavat
kunnolla aikaa toimittajien käyttöön.

Tie Domin ympärille syntyy nopeasti toimittajien
rinki. Domi puhuu hiljaa. Jos ei pääse ihan viereen,
jäävät lausunnot saamatta. Suomalaistoimittajat kysyvät
viime kerrasta Suomessa. Sen jälkeenhän Domi on
kehittynyt pelaajna.

-Kun olin täällä viimeksi keskityin suojelemaan
Teemua. En minä vieläkään usko Art Ross Trophya
voittavani, mutta olen kyllä kokonaisvaltaisempi
pelaaja.

-Hyväntekeväisyys ja fanien huomioiminen kuuluu tässä
roolissa mielestäni asiaan. Isäni opetti minulle
aikoinan, että mitään ei saa pitää itsestään selvänä.

-On erittäin hienoa että saan pelata juuri Torontossa.
Lapset viihtyvät. Torontossa on myös äiti ja
bisnekset. Pelaan vielä jonkin aikaa, mutta jos
Stanley Cup tulee tänä keväänä, niin eihän sitä tiedä.
Ainakin olen tyytyväinen siitä, että minulla on uran
jälkeinen elämä jo suunniteltuna. Olen ympäröinyt
itseni hyvillä ihmisillä, ja bisnekset sujuvat.

-Minua ei häiritse maineeni, en tarvitse huomiota
siitä että osaan pelata. Minulle riittää, että olen itse
ylpeä siitä miten olen pelannut pudotuspeleissä.

Minäkin pommitan Domia muutamalla utelulla. Oletko
tietoisesti ottanut viime vuosina matalamman profiilin
median suhteen?

-No, en ole halunnut muuttaa persoonaani, mutta olen
kyllä entistä varovaisempi. En anna mitä tahansa
lausuntoja. Mutta typerään kysymykseen annan typerän
vastauksen.

Olikohan tuo sellainen?

Huippulupaus ja huippujätkä

Domi ja muut lähtevät bussilla lepäämään. Jäällä on
vielä ylimääräiset pelaajat. Keith Acton vetää
harjoituksia. Minulle luvataan hetki Carlo Colaiacovon
kanssa. Carlo luistelee jäällä yksinään. Kontaktiin
mies ei vielä pysty. Lopuksi lahjakas puolustaja kerää
kiekot ja tulee koppiin.

Huoltaja kysyy Carlolta miltä tuntui.

-Hyvältä. Mutta en ole vielä valmis. Nivunen ei ole
enää kipeä, mutta heikko.

Kopissa on nyt vain Jatkoajan toimitus, sillä isompia
medioita eivät lahjakkuudet näytä kiinnostavan. Kysyn
Carlolta miten Toronton ympärillä pyörivä hälinä
vaikuttaa nuoren pelaajan keskittymiseen.

-En ajattele free agent-hankintoja ja muita. Keskityn
pelaamaan niin hyvin kuin voin. Seuranjohto tekee
vaikeat päätökset.

-Olen tietenkin pettynyt että olen loukkaantunut,
mutta parempi nyt kuin myöhemmin tärkeiden pelien
aikaan. Lähden tosissani hakemaan paikkaa joukkueesta.
En ole vielä varma milloin kuntoudun, mutta sen eteen
tehdään töitä. AHL on mahdollisuus, mutta en ajattele
sitä, en edes mahdollisuutena saada pelejä alle.
Paljon on kiinni siitä, miten onnistun tällä leirillä
hoitamaan vammaani.

-Kesäni sujui kuntoutuessa. Minulle tehtiin
olkapääleikkaus kesällä ja parantelin sitä. Treenasin
muutaman muun pelaajan kanssa. En käynyt jäällä, vaan
keskityin vahvistamaan itseäni ja keskityin kuntoutumiseen.

Colaiacovon kovimmat näytöt ovat Nuorten MM-kisoista,
joista hänellä on kaksi hopeaa. Nyt hän on jälleen
kansainvälisillä jäillä. Mitä luulet, miten nämä
kansainväliset kokemukset vaikuttavat uraasi?

-Ulkomailla pelaaminen ja nuorten MM-kisat tuovat
tietenkin hyvää kokemusta. Harjoittelun eroista en
juuri tiedä. En ole nähnyt joukkueiden harjoituksia
Ruotsissa ja Suomessa. En osaa sanoa tulisiko Kanadan
ottaa mallia Euroopan harjoitusmääristä tai Euroopan
Kanadan pelimääristä.

Tämän jälkeen ammattimainen asenne Carloa kohtaan
häviää fanin innolle. Käymme läpi Toronton kokoonpanoa
ja Carlo puhuu vapaasti. Hän kehuu Gary Robertsin
asennetta, ja harmittelee Toronton median huhumyllyä, viimeksi kauppahuhuissa on ollut Matt Stajan.

-Miksi ihmeessä Stajan, hän on niin hyvä pelaajakin.

Kopissa hääräävä huoltajakin heittää vitsejä Carlolle ja faniksi muuttuneelle haastattelijalle. Colaiacovo vaikuttaa asialliselta tyypiltä, jonka pää on kunnossa. Hän on mukava kaveri, mutta päättäväinen. Yritän selittää hänelle mikä Jatkoaika on, ja mies vaikuttaa kiinnostuneelta.

Illalla näen Carlon puku päällä ja hän moikkaa. Nyt on
kamerakin mukana ja Jatkoaika saa potretin.

Kysyn Aki Bergiltä mitä mieltä tämä on Carlosta. Aki kehuu lupauksen kaverina ja pelaajana. Lopullinen läpimurto on hänen mielestään lähellä. Aki ei kuitenkaan halunnut rankata Toronton pakiston nuoria lupauksia.

Keith Acton varoo sanojaan

Carlon poistuttua salille näen valmentaja Keith Actonin luuhaavan hallin käytävillä. Arvostettu NHL-veteraani suostuu haastatteluun, mutta on ylivarovainen sanoissaan.

-En osaa sanoa miltä joukkueemme tulee näyttämään. Alla on vain harjoituksia, joiden perusteella ei voi kertoa mitään. Pohjois-Amerikassa pelattavat kahdeksan peliä ratkaisevat paikat.

Kehun Toronton lupauksia, mutta Acton jatkaa linjallaan.

-Lupauksia pitää kasvattaa varoen. He ovat lahjakkaita, mutta kehityksestä on vaikea sanoa mitäään.

Vaikuttaako Toronton median huhujen levittäminen valmentajien työhön?

-En tiedä mistä huhuista puhut. En lue lehtiä.

Toisessa osassa Pat Quinn yksinoikeudella ja Joe Nieuwendyk.

» Lähetä palautetta toimitukselle