Urheilijan tärkeimmät tehtävät ovat kamppailu ja sen voittaminen, itsensä ylittäminen sekä viihteen tarjoaminen kuluttajalle.
Arvostamme voittajia, jotka antavat kaikkensa joukkueelleen tai sille asialle, jonka puolesta he ovat valmiita kamppailemaan.
Hurraamme, kun NHL-puolustaja horjuu blokatun laukauksen jälkeen takaisin vaihtoaitioon ilman hampaita. Emme kuitenkaan hyväksy, että tämä sama pelaaja söisi omiin nimiinsä palautusta edistäviä aineita.
Se ei ole edes sallittua.
Urheilijan odotetaan tekevän kaikkensa voiton eteen. Jopa murtavan jalkansa, menettävän hampaansa, jätettävä puolisonsa yksin lapsien kanssa satojen kilometrien päähän tai syövän unilääkkeitä pelien jälkeen, jotta aamulla jaksaa taas harjoitella.
Mutta "hänen ei ole hyvä" syödä piristeitä. Siinä kulkee raja, jonka yli kuljettuaan urheilijan mielletään yrittäneen liikaa.
Urheilija ei kuitenkaan ajattele yrittäneensä liikaa. Kyseessä ei ole mikään petos katsojia kohtaan, koska kaiken lähtökohta on voittaminen. Täytyy myös muistaa, että ihmisen mielen ja hänen kehonsa välinen suhde on henkilökohtaisempi kuin mikään muu asia maailmassa.
Urheilijan odotetaan tekevän kaikkensa voiton eteen.
Minä en esimerkiksi ole valmis syömään steroideja. Mutta sen ei pitäisi olla minun asiani, jos joku sillä asiaansa edistävä niin haluaa tehdä. Se ei kuulu minulle, vaikka kuluttaja olisinkin.
Doping ei ole kuitenkaan missään nimessä hyvä asia. Se tuhoaa elämiä.
Kysykää vaikka itäsaksalaisilta naisilta, joiden kuulat ovat siirtyneet käsistä haarojenväliin. Heillä ei ollut vapautta päättää asiasta. Myös muut terveyshaitat ovat ilmeisiä.
Tiedän ammattijääkiekkoilijan, joka on tuhonnut haimansa unilääkkeillä. Se on ollut täysin sallittua ja hänen oma päätöksensä. Eräs kiekkoileva ystäväni syö kipulääkkeitä levyllisen päivässä, koska ei osaa leikkauksen jälkeen enää olla ilmankaan. Se on ollut täysin sallittua ja hänen oma päätöksensä.
Näistä vaaroista tulisi valistaa kaikkia nuoria. Ihmisen ei ole normaalia pelätä itseään ja huomata, että oma keho tottelee jonkun aineen käskyjä.
Mutta ihmisellä on oltava täysi oikeus omaan kehoonsa. Sen pitäisi olla jokaisen oma asia, kuinka sitä käsittelee – kunhan ei vahingoita muita ihmisiä.
Esitän hypoteesin. Oletetaan, että Nicklas Bäckström oli olympialaisten välierässä ainoa piristeitä käyttänyt kiekkoilija. Hänhän oli ainoa, joka tästä kamppailusta myöhemmin jäi doping-rikkomuksesta kiinni, ja vain se tieto on relevanttia.
Eikö tämä loogisesti ajateltuna johda siihen, että hän oli ainoa Suomi-Ruotsi-kamppailun pelaaja, joka teki oikeasti kaikkensa voittaakseen?