Ranskassa on jälleen tapahtunut merkittäviä asioita. Iiro istahtaa skypen äärelle, ja miehessä on jotakin uutta. Hänessä on tällä kertaa jotakin erityistä, mikä tuntuu kumpuavan ja loistavan sielusta asti. Onko tapahtunut jotain erikoista? Mitä Ranskassa pelaaminen on tällä kertaa hänelle tarjonnut?
Hetki on niin jännittävä, että voisi vannoa kuulevan rumpujen pärinän, vaikka trillerimusiikki on täysin mielikuvituksen tuotosta. Kerro jo!
− Mä uskalsin käydä ensimmäistä kertaa Ranskassa parturissa!
Tosiaan − sitähän se olikin. Käynti hiuslääkärillä on selvästi ollut merkittävä kohta pelaajan harjoitusten täyteisessä arjessa. Haastatteluhetkelläkin hänellä on takanaan traktorinrenkaan hakkaamisen täyteinen päivä.
Lauantait ovat ottelupäiviä Ranskan pääsarjassa, joten alkuviikko treenataan Iiron sanoin hullun lailla.
− Uusi viikko alkaa sillä, että keskitytään siihen, että oltaisiin saakelin hyvässä kunnossa. Oheiset ovat ihan älyttömän raskaita, ja kyllä siinä välillä ollaan aivan kieli vyön alla.
Ovatko punttisalitulokset siis nousseet?
Eihän me käydä punttisalilla lainkaan, koska meillä ei sellaista hallilla ole.
− Eihän me käydä punttisalilla lainkaan, koska meillä ei sellaista hallilla ole. Fysiikkavalmentaja vetää meille sellaista kuntopiirityyppistä harjoittelua. Omaa painoa käytetään paljon treeneissä, keskitytään keskivartaloon ja juostaan ihan tolkuttomasti.
Niin kutsuttu oheisharjoittelu poikkeaa siis joissakin määrin suomalaisesta treenikulttuurista. Pelillisten asioiden harjoittelussa ranskalaiset ovat myös pienoisen valovuoden päässä.
− Suomessa on sillä tavalla, kun mennään tauon jälkeen jäälle elokuussa, niin aletaan parin päivän sisään harjoittelemaan viisikkona. Täällä tuollaiset asiat ovat ihan lapsen kengissä.
Ranskassa ei katsota, että lasten kengät olisivat keskenään samalla tavalla sidotut - se ei ole pelillinen ydin. Töppösten toivotaan toimivan ensisovituksella. Jottei analyysi menisi liian abstraktiksi, Iiro selventää harjoitusten hidasta kehitystä patonkimaassa.
− Maanantaisin ja tiistaisin on täällä treenit, eikä viisikkoharjoituksia kamalasti ole. Harjoitusten loppuun saatetaan pelata kymmenen minuuttia. Torstaina on käytännössä ensimmäiset viisikkotreenit, ja sitten lähdetäänkin muuttamaan jotakin seuraavan vastustajan mukaan. Sitä on sitten aikaa harjoitella vielä muutaman kerran perjantaina, ja sen jälkeen pitäisi uusien kuvioiden toimia kuin rasvattu.
Hänkin toteaa monen muun jääkiekosta yhtään tietävän ihmisen tavoin, että siihen on syynsä miksi esimerkiksi Suomi menestyy vuodesta toiseen arvokisoissa. Ei tarvita maailman parhaita yksilöitä, jos peli kulkee viisikkona mallikkaasti. Omassa sarjassaan menestyneellä Angletilla voisi Iiron mukaan riittää rahkeita vielä enemmänkin.
− Meillä on niin hyvä joukkue, että jos treenaisimme viisikkopelin kuntoon, emme häviäisi yhtään peliä.
Meillä on niin hyvä joukkue, että jos treenaisimme viisikkopelin kuntoon, emme häviäisi yhtään peliä.
Aiemmassa haastattelussaan Iiro kertoi kuinka pelit koostuvat jatkuvista erikoistilanteista. Miten paljon näiden asioiden hiomiseen keskitytään harjoittelussa?
− Tosi vähän. Käytännössä kerran viikkoon harjoittelemme noita asioita. Meillä on kaksi ylivoimakentällistä, jotka harjoittelevat viikon yhdessä jäätreenissä noin 10 minuuttia.
Puolustajaparin Thomas Baubriaun kanssa yhteispeli kuitenkin synkkaa. Kanadassa pari vuotta viettänyt pakki puhuu sujuvasti englantia, joten kommunikointikin parivaljakon välillä toimii. Pelaajat jakavat saman ideologian siitä, että hyvä peli rakennetaan toimivan puolustuksen kautta.
Läpiajoa ja lasereita
Angletin pelit ovat menneet edelleen hyvin, joten kenties puolustus siis toimii ja traktorinrenkaat pitävät miehet voimissaan.
Sama salaperäinen hehku palaa Iiron kasvoille. Parturiasiahan on jo käsitelty, mutta toki muutaman kerran vuoteen hiuksiaan siistivä porilainen voi haluta jatkaa aiheesta. Teema ei kuitenkaan jatku tästä.
− Sellainen sattui viime pelissä, että pääsin yksin läpi. En edes muista milloin olisin päässyt läpiajoon. Varmaan joskus silloin, kun pelattiin poikkikentällä.
Vettä on siis virrannut edellisestä läpiajotilanteesta, mutta mikä oli tällä kertaa lopputulema?
− Ylärimaanhan se kilahti sitten.
Voihan kurjuus.
− Yksi toinen asiakin harmitti pelissä Toulousea vastaan. Ensimmäinen erätauko kesti tunnin, kun jää oli niin huonossa kunnossa ilmeisesti yleisöluistelun jäljiltä. Ihmiset ovat kukin omalla luistelutaidollaan survoneet jään ihan pilalle. Se oli oikeasti jo aika vaarallista touhua meille.
On vaikeaa kuvitella, että jää täyttyisi innokkaista ranskalaisista luistelijoista, mutta intuitio on täysin väärä.
− Se halli myydään aina ihan täyteen. Koko kaukalo täynnä porukkaa. Välillä lyödään halli täysin pimeäksi, pistetään diskovalot ja laserit päälle ja alkaa kauhea jumputus.
Paikallinen limudisko siis! Mutta luistimilla, ja aikuisillekin tarkoitettu. Tosin pimeä ympäristö yhdistettynä tupaten täyteen olevaan kaukaloon ja teräviin luistimiin kuulostaa kohtalokkaalta.
- Sinne tulee ihmisiä, jotka eivät osaa pätkääkään luistella. Sitten se halli on täynnä sellaisia sinisiä, varmaan vuosikymmeniä vanhoja muoviluistimia, joita siellä vuokrataan. Luistelijat iskevät sellaiset jalkaan ja alkavat painaa aivan täysiä t-paidat päällä. Ei kypäriä, ei mitään. Sanotaan, että noin joka kolmas kerta ambulanssilla sieltä joku haetaan.
Ei voi muuta todeta kuin ranskalaisten itsesuojeluvaiston vajaavaisuuden. Luistelu musiikin pauhatessa tunnelmallisessa valaistuksessa kuulostaa hauskalta, mutta Ranskassa se kuulostaa eloonjäämistaistelulta.
Suomalaiselle tuollaisessa yleisöjäätapahtumassa olisikin muutenkin aivan liikaa porukkaa. Ei oikein tiedä tulisiko olla enemmän huolissaan luistelutaidottomista luistelijoista vai paniikkikohtauksista.