Jokerit lähti syksyllä 2009 jälleen kerran liigakauteen suurin odotuksin. Hannu Aravirta lupasi joukkueen pelityylin muuttuvan viihdyttävämpään suuntaan ja pelaajistokin vaikutti tasapainoisemmin kasatulta kuin aikoihin. Kaikki meni kuitenkin alusta lähtien pieleen.
Kun liigan suurimmilla voimavaroilla pyörivä seura jää lopullisessa kunniataulukossa sijalle kymmenen, voi kauden sanoa menneen penkin alle. Kun vielä lisäksi joukkuetta tekohengitettiin kauden aikana useilla nimekkäillä ja kalliilla hankinnoilla, voi kautta pitää jo katastrofaalisen huonona.
Jokereille katastrofi oli viiden vuoden sisään jo toinen. Edellisellä kerralla tekosyitä epäonnistumiselle oli ainakin kaksi: kokematon päävalmentaja ja juuri ennen kauden alkua tapahtuneet pelaajamenetykset. Tällä kertaa valmentajan piti olla idioottivarma kortti, eikä pelaajiakaan menetetty kuin sairastuvalle.
Etukäteen joukkueen koostumuksessa oli vain kaksi heikkoutta: keskushyökkääjistön kapeus ja puolustuksen epätasapainoisuus. Molemmat heikkoudet realisoituivat jo syksyllä. Riittävän kamppailu- ja luisteluvoimaisten puolustajaparien kasaaminen osoittautui ylivoimaiseksi tehtäväksi. Esa Pirneksen yksinäisyys peliätekevänä keskushyökkääjänä aiheutti jatkuvan käymistilan hyökkäysketjuihin.
Lisäksi Jokerit kärsi sellaisistakin ongelmista, joita kukaan ei voinut nimilistasta nähdä. Joukkue hävisi luistelussa jokaiselle vastustajalleen. Kokeneet puolustajat tekivät alokasmaisia virheitä. Edelliskauden paras liigamaalivahti Juuso Riksman oli korkeintaan keskinkertainen.
Näiden osasten summana joukkue ajautui tappiokierteeseen, joka oikeni vasta marraskuussa. Seurajohdon luottamus päävalmentaja Hannu Aravirtaan oli kuitenkin jo mennyttä, joten tämä sai lähteä nöyryyttävän kotitappion jälkeen, vaikka joukkue olikin voittanut kolme edellisestä neljästä ottelustaan.
Aravirran tilalle Jokerit maanitteli toisen kokeneen ja kotimaisen valmentajan, Hannu Jortikan. Jortikan johdolla joukkue jatkoi nousukiitoaan jonkin aikaa, mutta runkosarjan lopussa virta näytti olevan lopussa. Lopulta Jokerit linkutti viimeisenä joukkueena niin sanotulle villi kortti -kierrokselle, mutta hävisi Tapparalle otteluvoitoin 2–1.
Katse tulevaan
Vaikka menneitä voisi muistella moneltakin kantilta ja pohtia syitä ja syypäitä menestymättömyyteen, mielenkiintoisempaa on tarkastella tulevaisuutta. Jokerit teki ensimmäisen suuren muutoksen huhtikuun lopussa, kun Matti Virmanen sai väistyä urheilutoimenjohtajan pallilta. Hänelle haetaan korvaajaa – seurajohdon mukaan kaikessa rauhassa.
Urheilujohtamiselle Jokereissa todella on tilausta, sillä viime vuoden seura on hyppinyt kulloisenkin päävalmentajan pillin mukaan. Hannu Jortikan edellinen kaksivuotiskausi loi hyvän pohjan pidempijänteiselle rakentamiselle, mutta heti seuraavana syksynä nuo perustukset murenivat. Nyt Jortikka puhuu jälleen maltin puolesta, mutta kuka pitää siitä huolen, kun hän poistuu maisemista mitä todennäköisimmin kauden 2010–11 jälkeen.
Virmasen laaja tehtäväkenttä piti sisällään myös junioripäällikkyyden. Tuon paikan häneltä peri pitkäaikainen juniorivalmentaja Kim Borgström. Haasteita Jokereilla riittää myös nuorten puolella, sillä viime vuosina seura on menettänyt jatkuvasti ikäkausimaajoukkueissakin esiintyneitä lupauksia naapureilleen.
Pitkäjänteisyyden ja jääkiekko-osaamisen puuttumiseen sekä juniorimyllyn sakkaamiseen verrattuna epäonnistuneet pelaajahankinnat ovat pieniä ongelmia. Toisaalta pelaajatarkkailun ja kykyjenetsinnän korjaaminen on huomattavasti nopeampaa kuin näiden rakenteellisten ongelmien. Erillisen pelaajakoordinaattorin tai kykyjenetsijän pestaaminen sitä paitsi auttaisi myös niiden korjaamisessa.
Kuten Virmasenkin, myös tulevan urheilupomon työn laatua on vaikea arvioida ilman tarkkaa tietoa siitä, kuinka pahasti hallituksen puheenjohtaja Harry Harkimo operatiivisiin asioihin sekaantuu. Toisaalta, malttaako Jortikka keskittyä vain valmentamiseen, etenkään jos tuleva esimies on häntä selvästi kokemattomampi.
Valtavien odotusten kasaaminen tulevan urheilupomon niskaan on siis helppoa, mutta tuskin kohtuullista. Asioiden toki on Jokereissa muututtava, sillä seura tuskin tahtoo jatkaa taloudellisen tappion tuottamista ilman mainittavaa urheilullistakaan menestystä.
