Kesällä 2012 elettiin keskieurooppalaisessa jääkiekkoilussa kovia aikoja. Sekä Sloveniassa että Itävallassa oltiin kirkkaimman kärjen takana kuilun partaalla ja koko puoliammattilaiskiekkoilu uhkasi luhistua.
Slovenian kiekkoliitto ja Slohokej-pääsarjaa hallinnoinut yhtiö ajautuivat erimielisyyksiin, ja maan koko seurakiekkoilupakka räjähti käsiin. Itävallan kakkostason yhdestätoista joukkueesta peräti seitsemän jätti sarjan: HC Innsbruck ja EC Dornbirn nousivat pääsarjaan, pari joukkuetta taantui alueellisiin sarjoihin ja pääsarjajoukkueiden farmiporukat kuihtuivat pois.
Ratkaisuksi ongelmiin nippu molempien maiden joukkueita löi hynttyyt yhteen, ja Itävallan kakkossarjan tilalle perustettiin uusi puoliammattilaissarja, Inter-National-League.
INL:n ensimmäiselle kaudelle osallistui lopulta neljä itävaltalais- ja kaksi slovenialaisjoukkuetta. Täksi kaudeksi "superdivari" paisui peräti 15 joukkueen kokoiseksi, kun mukaan liittyi neljä uutta joukkuetta Sloveniasta ja viisi Italian I-divisioonasta.
− Italian avautuminen tänne päin oli todella tärkeää sarjan tulevaisuudelle, arvioi pitkään Itävallassa pelannut Toni Saarinen Jatkoajalle.
− Saimme Italiasta hyviä joukkueita mukaan, kuten näkee sarjataulukostakin. Sarjan taso nousi ja mielenkiinto lisääntyi aivan älyttömästi, minkä huomaa yleisömääristä. Meillä oli laskusuhdannetta pari viimeistä vuotta, mutta nyt ihmiset ovat taas tosi innoissaan.
Monikansalliset sarjat ovat Keski-Euroopassa tuttu juttu. Itävallan pääsarjassa pelaa joukkueita myös Sloveniasta, Italiasta, Tšekistä ja Unkarista. Yhteensä 12 pääsarjajoukkueessa on pohjoisamerikkalaisia pelaajia karvan verran alle sata kappaletta, eli noin neljän joukkueellisen verran.
− Paikallisten pelaajien osalta INL ja ykkössarja eivät juuri eroa. Pääsarjassa on todella paljon ulkomaalaisia, mikä on johtanut siihen, ettei paikallisille pelaajille jää montaa paikkaa. Sen takia meilläkin pelaa erittäin hyviä itävaltalaisia, Toni Saarinen sanoo.
− Sarjojen ero tulee ulkomaalaispelaajista. Jos joukkueessa on 12 ulkomaalaista, niin kyllä taso nousee, vaikka kaikki eivät olisikaan paikan arvoisia.
Vahva suomalaisedustus
INL:n kuluvan kauden sarjataulukko alleviivaa Saarisen näkemystä Italiaan levittäytymisen tärkeydestä. Italialaisjoukkueet veivät runkosarjassa kolmoisvoiton ja neljää seuraavaa sijaa miehittivät itävaltalaiset. Paras slovenialaisjoukkue oli kahdeksanneksi sijoittunut Team Jesenice.
− Sanoisin, että sarjassa on tiukat kymmenen kovaa joukkuetta. Itseäni yllätti, miten kova taso täällä on, kun ei ollut etukäteen mitään hajua. Nämäkin pojat osaavat kiekkoa pelata, kommentoi täksi kaudeksi Itävaltaan muuttanut Olli Julkunen.
Julkunen on yksi seitsemästä tämän kauden INL-suomalaisesta. Hyökkääjä pelaa itävaltalaisessa EHC Lustenaussa yhdessä Saarisen, Heikki Tuomiston ja Ville Väkeväisen kanssa. Itävallassa pelaa myös Bregenzerwaldin Antti Kauppila ja Italian puolella operoivat Neumarkt Egnan Tomi Wilenius sekä Kalternin Riku Väkiparta.
Suomalaiset ovat INL:n toiseksi vahvin ulkomaalaislegioona. Enemmän on vain tšekkiläisiä, joita sarjassa pelaa kahdeksan.
Lisäksi sinivalkoisia värejä sarjaan tuovat Lustenaun päävalmentaja Timo Keppo sekä Neumarkt Egnaa käskyttävä Teppo Kivelä.
− Kaikki seurat olivat itselle uusia, mutta sarja on yllättävän hyvätasoinen. Kymmenellä joukkueella on huikeat ykköskentät, joista joka jätkä pystyisi pelaamaan Mestiksessäkin aivan täysin. Monet vieläpä isossa roolissa, Timo Keppo arvioi.
Itävalta on kiekkokartalla kehitysmaan maineessa, onhan maajoukkue on hisseillyt viime vuodet MM-kisojen ja I-divisioonan väliä. Lustenaun suomalaislegioona on kuitenkin vakuuttunut Itävallan ja INL:n kiekkoilun tasosta.
− Kuulostaa ehkä näin monta vuotta täällä pelanneelta puolueelliselta, mutta mielestäni suomalaisilla on väärä kuva siitä, että Itävalta on ihan kehitysmaa monen muun maan kanssa, Toni Saarinen pohtii.
− Tässä vieressä on kaksi hyvää esimerkkiä (Keppo ja Julkunen), jotka ovat tulleet Mestiksestä ja tuntevat sen hyvin – nyt molemmat kehuvat tätä sarjaa, eivätkä he tee sitä omaksi hyväkseen tai lämpimikseen. Missään nimessä paikalliset eivät ole kuraa, vaan monet pärjäisivät vaikkapa Mestiksessä. Hokin Clemens Unterweger on siitä hyvä esimerkki.
Ulkomaalaisten johdolla
Uudistunut joukkuekenttä on nostanut INL:n profiilia reippaasti myös pelaajien keskuudessa. Vaikka Itävallan pääsarjan ulkomaalaissääntöjen takia kakkostasollekin riittää hyviä paikallisia pelureita, ovat sarjan tähtipelaajat edelleen ulkomaalaisia.
Italialaisen HC Eppanin David Hale oli kesällä 2000 NHL:n ykköskierroksen varaus ja myös niin ikään saapasmaalaisen HC Meranin David Lalibertén vyöltä löytyy NHL-kokemusta.
− Oli jengi mikä tahansa, niin ulkomaalaiset ovat kovia. Ihan sama mihin sarjaan laittaisi, Mestikseen tai muihin vastaaviin, niin varmasti pärjäisivät. Ammattimiehiä on vastassa, kehuu Julkunen.
Sarjan tasonnostosta kertoo myös Julkusen siirto. Viime kaudella hyökkääjä oli KooKoon väreissä Mestiksen runkosarjan maalipörssin kakkonen ja pudotuspelien pistepörssin kolmonen.
− Ei tarvitse mennä kauaa ajassa taaksepäin, kun tänne tultiin vielä Suomi-sarjasta sun muualta. Nyt pitää olla Mestiksessä pätevä pelaaja, että pääsee tänne johtavaan rooliin, Saarinen taustoittaa.
− Minuunkin on ottanut yhteyttä moni alempien sarjojen pelaaja, mutta ei tänne enää pääsekään kävelemällä, että "okei, tulen Itävallan kakkoseen, kun ei oikein muutakaan ole."
Ulkomaalaisten vaatimustaso ja tulosvastuu on tänä päivänä ihan hirveä. Ulkomaalaisvahvistusten täytyy heilutella reppuja illasta toiseen, mutta ansiosta saa toki myös asianmukaista korvausta. Vaikka profiilipelaajien korvaukset ovat kohdillaan, ei ulkomaalaisiakaan tarvitse enää houkutella vain tuhdilla tilipussilla.
− Palkkataso on parempi kuin Mestiksessä, ainakin näin ulkomaalaisella. Ei välttämättä rahana isompi, mutta etuina hoidetaan auto ja asunto. Ei näilläkään kivitaloja ostella, vaan kesällä lähden telinehommiin kuten aiemminkin, Julkunen naurahtaa.
− Palkat ovat tippunut pari viimeistä vuotta. Minäkin sain täältä aluksi parempaa palkkaa kuin Liigassa ikinä, mutta nyt on tultu alaspäin. Tulotaso on realisoitunut mielestäni ihan hyvään suuntaan. Täältä ei tulla vain hakemaan rahoja pois, vaan sarja on kehityskelpoinen kenelle vaan, Saarinen näkee.