Kohti tuntematonta!

LIIGA, MESTIS, Muut Sarjat / Haastattelu
Olli Julkunen vaihtoi Kouvolan Itävaltaan.
Kuva © Matti Lindholm
Kolme suomalaista Mestis-pelaajaa ja yksi -valmentaja lähtivät viime kesänä uusien haasteiden perässä Itävaltaan, EHC Lustenaun joukkueeseen. Pelipaikka löytyi vasta vuotta aiemmin perustetusta kolmen maan yhteisprojektista, INL-sarjasta.

Suomalaiskvartetti Olli Julkunen, Timo Keppo, Ville Väkeväinen ja Heikki Tuomisto karisteli viime kesänä tutun ja turvallisen Mestiksen pölyt taakseen. Nelikko suuntasi Itävaltaan, EHC Lustenaun joukkueeseen.

Lustenau pelaa Itävallan kakkosliigan päälle rakennetussa INL-sarjassa, jossa on joukkueita myös Italiasta ja Sloveniasta.

− Olin heti kiinnostunut, kun tällainen tilaisuus tuli pöydälle. Toivoin, että kaikki menee nappiin ja saamme sopimuksen tehtyä, viime vuodet Mestiksen tehokkaimpiin hyökkääjiin lukeutunut Julkunen kertoo.

Jo entuudestaan Lustenaussa pelasi vuosien takaa Liiga-kaukaloista tuttu Toni Saarinen, jolta löytyy tätä nykyä sekä Suomen että Itävallan kansalaisuudet. Saarinen on pelannut Lustenaussa jo kaudesta 2005-06 lähtien.

− Muistan ikuisesti Ollin ensimmäisen soiton! Se alkoi Olli-tyyppisesti, pitkästi jaaritellen, että "no moroo-oo, no mites se homma nyt siellä oikein on?", Saarinen nauraa.

Suomessa Liigaa ja Mestistä jo yli kymmenen vuotta vääntäneelle Julkuselle aika ulkomaille lähtemiseen oli perhetilanteen kannalta nyt suotuisa. Lähtöpäätöstä ei ole tarvinnut katua.

− Oli itsellekin outoa lähteä tutusta ja turvallisesta Kouvolasta, mutta minulla oli ollut jo jonkin aikaa ajatus, että ennen lapsen kouluunmenoa olisi kiva käydä ulkomailla testaamassa, että onko itsestä siihen, Julkunen perustelee.

− Hyvin on mennyt! Suurin kiitos kuuluu sille, että meidän kenttämme on toiminut niin hyvin. Pelien sujuminen totta kai heijastuu siihen, miten loppupeleissä viihtyy. Hokihommista ei voi valittaa, eikä muutenkaan. Kaikki on uutta ja ihmeellistä.

Kouvolan kukkula vaihtui Alppeihin

Itävaltalainen Lustenau on 20 000 asukkaan pienehkö kaupunki maan Sveitsin rajalla, eikä kokoluokassaan vielä hirveästi eroa Heinolasta tai Kouvolasta, mistä suomalaisnelikko Lustenauhun muutti. Muita eroja sitten löytyy; alpit, ilmasto ja läheltä löytyvät aktiviteetit.

Lustenausta ajaa henkilöautolla viidessä tunnissa Venetsiaan, kolmessa Milanoon, kahdessa Müncheniin ja tunnissa Zürichiin. Keski-Euroopan kolmanneksi suurimmalle järvelle ajomatkaa on vartin verran. Myös isommat kaupungit Dornbirn ja Bregenz ovat vieressä.

Kouvolasta pääsee Kajaaniin reilussa viidessä tunnissa. Heinolasta ajoaika on suurin piirtein saman verran.

− Lustenau on perhekeskeinen pieni kaupunki, jossa ei tapahdu hirveästi, mutta lähistöllä tapahtuu paljonkin. Väitän, että on ihmisen heikkoutta, jos ei täällä pysty nauttimaan! Vain taivas on rajana, kaupungissa yhdeksän vuotta asunut Saarinen tunnelmoi.

− Mikäli on vapaapäivänä tekemisen puutetta, niin tunnissa pääsee jo käytännössä ihan minkälaiseen paikkaan tahansa. Jos ei täällä viihdy, niin voi katsoa peiliin, säestää päävalmentaja Keppo.

Keski-Euroopan maastot noin yleensäkin ovat hivenen erilaiset kuin vaikkapa Kaakkois-Suomessa.

− Täällä on vain itsestä kiinni, mihin haluaa mennä ja mitä haluaa tehdä. Aamulla kahvia keitellessä vieläkin vain ihmettelee ihan vierestä alkavia vuoria. On se suomipojalle vähän erikoista. Kouvolassa oli yksi nyppylä hallin vieressä, muistelee Julkunen.

− Pelireissuilla "Toke" katselee edelleen maisemia, vaikka on pelannut täällä jo yhdeksän vuotta. Reissuja on vähän erilaista painaa menemään aurinkoisessa kelissä Alppien välissä kuin räntäsateessa Kajaaniin, Keppo virnuilee.

Timo Keppo toimii ensimmäistä kauttaan päävalmentajana.
Timo Keppo toimii ensimmäistä kauttaan päävalmentajana.
Kuva © Matti Lindholm

Slovenia kuin Lempäälä

Lustenaussa on ulkoisten olosuhteiden lisäksi puitteet kunnossa myös jäähallin sisäpuolella ja pelireissuilla, mikäli suomalaisvahvistuksia on uskominen.

− Seuran puolelta kaikki on hoidettu viimeisen päälle. Meillä on matkustamiseen pitkille pelireissuille kaksikerroksinen bussi, jossa on jokaiselle makuupaikat. Ruokahommatkaan eivät ole mitään huoltoasemasafkaa, Keppo hymyilee.

INL:n suurin jäähalli löytyy slovenialaiselta Team Jeseniceltä, jonka vastikään laajennettu kotiareena vetää lähes 6000 henkeä. Hallien skaala on laaja, sillä sarjan pienimpään kiekkopyhättöön, niin ikään slovenialaisen, HK Celjen kotihalliin mahtuu vain 500 henkeä.

Vertailukohdaksi Mestiksen suurin näyttämö on 6000 ihmistä vetävä Kouvolan jäähalli ja pienin puolestaan Lempäälän jäähalli, jonne mahtuu 900 katsojaa.

Lustenaun kotiluola vetää kelvollisesti rapiat 2000 silmäparia. Sisäpuolen yleisilme on hivenen jo menettänyt parasta loistoaan, mutta esimerkiksi ravintolat on uusittu "viimeisen päälle" –kuntoon, eikä pukukoppiakaan tarvitse hävetä.

− Meillä on pukukopissa saunatilatkin, mikä on erittäin harvinaista täällä. Täällä on infrapunasauna sekä tavallinen sauna, ja pukukopin yhteydessä punttisali, Julkunen kehuu kotihalliaan.

− Sloveniassa on muutama porukka, joilla kaikki ei ole ihan yhtä hyvin, mutta ei kaikkialla Suomessakaan ole, hyökkääjä jatkaa.

Yksinäinen pääkäskijä

Kuluva sesonki on Timo Kepolle vasta ensimmäinen päävalmentajana. Kymenlaaksolainen lopetti pelaajauransa Suomi-sarjassa kauteen 2009-10 ja siirtyi saman tien Mestikseen HeKin apuvalmentajaksi. Joukkueen nimihän vaihtui sittemmin Peliitoiksi, mutta Keppo pysyi organisaatiossa viime kesään saakka.

Kokemusta ykkösvastuusta kertyi viimeisellä Peliitat-kaudella jonkin verran, kun joukkueen päävalmentaja Petri Karjalainen oli vuodenvaihteen alle 20-vuotiaiden maajoukkueen matkassa. Muutoinkin vastuuta tuli enemmän, mutta...

− Kyllähän tänne tultaessa silti aika tuntemattomaan lähdettiin! Homma on vastannut odotuksia, ja ylittänytkin ne reilusti, Keppo arvioi.

EHC Lustenaulla ei ole käytössä valmentaja-armeijaa, vaan vastuu päivittäisestä tekemisestä on yksin Kepon harteilla. Apuvalmentaja joukkueessa on, mutta hänen vastuualue käsittää enemmän junioripuolta.

− Enimmäkseen yksin vedän treenit sun muut. Pirunmoinen vastuuhan tässä on, mutta olen vain tykännyt siitä. Esimerkiksi pelien purkuja tehtiin Heinolassa kimpassa, mutta täällä ne jää itselle. Toisaalta se on hyväkin, koska jos joku menee päin reisiä, ei tarvitse kuin katsoa peiliin!

− Täällä pääkoutsin vastuu ja toimenkuva on aika paljon laajempaa kuin Suomessa. Apureita rinnalla ei ole niin paljoa. Väittäisin, että se kehittää hirveästi, konkarihyökkääjä Toni Saarinen pohtii.

Kepon intohimo päivittäiseen tekemiseen saa pelaajistolta kiitosta.

− En tuntenut "Keisaa" aiemmin, vaikka yhteisiä tuttuja on hirveästi. Selkeästi isoin asia, mistä tykkään, on intohimo tekemiseen. Tekemisen ilo ja intohimo on tarttunut myös joukkueeseen, Saarinen luonnehtii.

− Olen koettanutkin ajaa sitä, että ei tänne tarvita kokenutta palkkasoturivalmentajaa. "Keisa" ei ole missään vaiheessa asettanut itseään sellaiseen asemaan, että hän tietäisi jo kaiken tai olisi valmis. Se herättää pelaajissa kunnioitusta.

Ohuella mennään

Inter-National-Leaguen joukkueet eroavat vaikkapa Mestiksestä paitsi valmentajien, myös pelaajien lukumäärässä. Joukkueilla ei suinkaan ole käytössä 40 pelaajan rinkejä. Materiaali on ohut.

− On vedetty sellaisiakin treenejä, että on ollut vain pari kenttää jätkiä, Saarinen kertoo.

Kapeat pelaajaringit pakottavat laajentamaan myös ikäskaalaa. Esimerkiksi Lustenau on kuluvalla kaudella peluuttanut vasta 15-vuotiasta Timo Demuthia. Joukkueen ikänestori on Demuthia 22 vuotta vanhempi Saarinen, 37, ja hyvinä kakkosina tulevat 32-vuotiaat Olli Julkunen ja Christoph Harand.

− Seuran puolelta tuli jo kesällä selkeä viesti, että omia poikia halutaan viedä eteenpäin. Hieman yllätti, miten hyvin nuoriso-osasto on pelannut, vaikka he eivät ole aiempina vuosina hirveästi pelanneet, päävalmentaja Keppo kehuu.

Neljän suomalaispelurin ja yhden päävalmentajan lisäksi Lustenaun ulkomaalaisarsenaalin täydentää ruotsalainen Emil Lahti. Hyökkääjällä on ikää vasta 21 vuotta, mutta Lahti on ehtinyt piipahtaa ennen Itävaltaa pelaamassa myös Norjassa, Sveitsissä ja Saksassa.

− Ulkomaalaisvahvistukset ovat olleet juuri niin hyviä kuin odotin, eivätkä vain pelillisesti, vaan myös kopissa. Vaikka ikähaarukka on pelaavassakin kokoonpanossa leveä, niin porukka on todella yhtenäinen. Henki on hyvä, vaikka jotkut ovat jo rimaa hipoen yli kolmekymppisiä!

Joukkueen arkikieli on englanti, mutta myös saksaa, suomea ja ruotsia kuulee säännöllisesti.

− Meillä on tämä oma porukka, joka välillä jauhaa ruotsia, välillä suomea ja saksaakin yrittää aina muutaman sanan johonkin väliin tunkea. Muutama itävaltalainen pelaaja on käynyt Ruotsissa ja osaa kieltä sitä kautta, Keppo kertoo.

− Niin, ja pari suomalaista ei osaa ruotsia! Hockey language on onneksi kansainvälinen. Sillä tulee aina toimeen, vaikka olisi eri kansalaisuuksia joukossa, Saarinen näkee. 

Julkunen vaihtoi KooKoon mustaoranssin Lustenaun keltavihreään.
Julkunen vaihtoi KooKoon mustaoranssin Lustenaun keltavihreään.
Kuva © EHC Lustenau

Lustenaulainen painekattila 

Mestiksessä jo useita kausia kovia tehoja takoneen ja hyvässä peli-iässä olevan Julkusen siirtymistä keskieurooppalaiseen divarisarjaan kummasteltiin, mutta mies vakuuttaa, ettei kyse ole jäähdyttelystä. INL:ssä ulkomaalaisiin lyötävä mieletön paine motivoi eteenpäin.

− Totta kai KooKoossakin oli isot odotukset, mutta täällä lyödään henkisesti vielä vähän enemmän painetta, eli sinun pitää onnistua illasta toiseen. Raa'asti sanottuna jos häviämme, niin ulkomaalaiset häviävät, Julkunen luonnehtii.

− Se potkii eteenpäin. Tuolla sitten tehdään off-icenä enemmän hommia, jotta on illasta toiseen niin hyvä, kuin vain olla voi. Joka peliä ei tietenkään voi voittaa, mutta melkein kaikki - niin ainakin ajatellaan.

Pitkään Itävallassa pelannut Saarinen allekirjoittaa Julkusen näkemyksen.

− Ulkomaalaisten pitää olla illasta toiseen parhaita, mutta se kasvattaa pelaajia. Tänne ei todellakaan tulla viettämään holidayta, vaan tulosvastuu on ihan älytön ja paine on hirveä, Saarinen avaa.

− Jos ei tässä lajissa paineista tykkää, niin melkeinpä voi lopettaa saman tien. Painetilan käsittely on ratkaisevaa. Sen kautta onnistuminen tuo parhaat elämykset, pohtii puolestaan Keppo.

Päävalmentaja Keppo sai itse valita Lustenaun ulkomaalaispelaajat. INL-joukkueissa saa olla neljä ulkomaalaista, joista kahden on oltava alle 22-vuotiaita.

− Minulle ilmoitettiin selkeästi, että saan itse päättää ulkomaalaiset. Perään sanottiin vain, että "jos ulkomaalaiset ovat huonoja, niin Timo, sinä olet huono." Vastasin, että asia kunnossa, Keppo muistelee.

− Pelaajien houkuttelu ei ollut vaikeaa, vaan lähtijöitä olisi ollut enemmänkin. Halusin tuntea tulijat edes jollain tasolla etukäteen, enkä vain katsoa tilastoista, että tuo kuulostaa hyvälle. Iso kriteeri oli, että tulijoilla pitää olla niin sanotusti motti kasassa.

Lustenaussa seurataan edelleen arvatenkin myös Suomi-kiekkoa... Tai ainakin jotkut seuraavat.

− Kopissa on kaksi Euroopan huonointa veikkaajaa, "Toke" Saarinen ja "Väksy" Väkeväinen, jotka eivät saa ikinä mitään oikein! Heiltä saa aina tilitystä kuunnella, että miten pelit ovat menneet, vaikka aina ei haluaiskaan, Julkunen nauraa.

» Lähetä palautetta toimitukselle