Alkukaudesta esiin nostettu Red Wingsin leveä hyökkäyskalusto tuli tarpeeseen hyvin nopeasti. Vaikka korvaajia löytyikin loukkaantumisten sattuessa helposti, nosti myös kärjen kapeus päätään. Joukkueen kahden taitavimman sankarin, Pavel Datsjukin ja kapteeni Henrik Zetterbergin, joutuessa peleistä sivuun, oli joukkueen ratkaisuvoima vähintäänkin kyseenalainen.
Esimerkiksi ennen joulutaukoa kakkossentterinä luisteli Joakim Andersson, joka on NHL-uransa 82 runkosarjapelissä iskenyt 20 tehopistettä. Vierellä kiekkoili Drew Miller, joka on kertaalleen lähes 400 ottelun NHL-urallaan iskenyt kauden aikana vastaavat lukemat. On siis sanomattakin selvää, että autokaupungissa on toivottu maalikarkeloita pelaajilta, joiden onnistumisten kuuluisi perustua aivan toisentyyppisiin suorituksiin.
Hyvin käytetyt näyttöpaikat
Kesän puhuttavin hankinta Detroitissa osoittautui vaikeuksien keskellä oikeaksi. Daniel Alfredsson oli juuri sopiva mies ottamaan yhä nuorennusleikkauksen alla pyristelevät punasiivet selkäänsä hädän hetkellä.
Toinen ehdottomasti onnistunut palanen joukkueessa oli nuorisokaarti. Monien kummastukseksi Gustav Nyquist joutui aloittamaan farmijoukkue Griffinsissä, kun runkosarjan kynnyksellä uusitut sopimukset tekivät palkkakaton alle jäävästä tilasta tukalan. Nyquist sai kuitenkin mahdollisuutensa, ja käytti sen aivan, kuten kevään näyttöjen jälkeen saattoi odottaakin.
Tehomiesten loukkaantumiset avasivat paikan myös toiselle mielenkiintoiselle mailataiturille. Slovakialainen Tomaš Jurco teki debyyttinsä joulukuun puolivälissä. Ensimmäinen maali syntyi toisessa ottelussa, ensimmäinen kahden pisteen ilta neljännessä. Vaikka Jurčon lopullinen läpilyönti saisikin odottaa itseään vielä tuleville kausille, osoittaa nuorukainen hyviä merkkejä tulevaisuuden kannalta.
Lisäksi monien yllätykseksi joukkueen kakkosmaalivahti Jonas Gustavsson karisteli läjän ennakkoluuloja Joe Louis Arenan pihamaalle. Jimmy Howardin kausi ei lähtenyt käyntiin odotetulla tavalla, ja miehen otteissa oli paljon ailahtelua. Lopulta yhdysvaltalaisen loukkaantuminen oli viimeinen pisara. Gustavsson iskettiin menestysseuran maalille ja tuloksena olivat vähintäänkin hyvät mahdollisuudet voittoon ilta toisensa jälkeen.
Stephen Weiss – rutiköyhän miehen Filppula
Red Wingsin vaikea alkukausi ei kulminoitunut kuitenkaan yksinomaan kahden kärkisentterin loukkaantumiseen. Mieleenpainuvaa oli myös äärimmäisen huono saldo voittolaukauskilpailuissa, kun joukkue jäi kuudesti ilman ylimääräistä pistettä, ennen kuin ratkaisumaaliapina pudotettiin 21. joulukuuta Maple Leafsia vastaan. Lisäksi jatkoajalla tuli tukkaan kolmesti.
Tällaisista marginaalierojen vuoksi kärsityistä pistemenetyksistä on helppo syyttää erityisesti yhtä kesän muutosratkaisuista. Tampa Bayhin muuttaneelle Valtteri Filppulalle annettiin uudessa joukkueessa vihdoin keskushyökkääjän rooli, jossa suomalainen nousi heti huimaan vireeseen.
Red Wingsissä Vallen saappaat ojennettiin Stephen Weissille, mutta alkukauden perusteella ex-pantterin jalka on niihin aivan liian pieni. 26 ottelussa 4 pistettä on aikaisemmin ykköskentässä tehoja hyvään tahtiin mättäneelle hyökkääjälle säälittävä suoritus. Ei ihme, että Weiss sai katsella pelejä useaan otteeseen katsomon puolelta. Paikka on vain melko kallis lähes 5 miljoonaa dollaria palkkakatosta vievälle pelaajalle. Myöskään pitkin syksyä tulleet loukkaantumiset eivät helpota kanadalaisen palaamista tasolleen.
Myös Justin Abdelkaderiin kohdistuneet odotukset ykköskentän maalikanuunaksi jäivät torsoiksi. Verkot eivät lähteneet heilumaan riittävän tiukkaan tahtiin, ja Abdelkader siirrettiinkin nopeasti alempiin kenttiin suorittamaan miehelle aiemmilta kausilta tuttua fyysistä pelitapaa. Pisteitä on syntynyt jo saman verran kuin edelliskaudella 48 ottelussa, mutta tällä kertaa lähinnä syöttöpisteiden muodossa.
Kotietu kateissa
Yksi alkukauden oudoimmista ongelmista harmittaa erityisesti joukkueen kannattajia Detroitissa. Vielä toissakaudella punasiivet laittoivat käsittämättömällä kotivoittoputkella ennätyksiä uusiksi, mutta tänä syksynä Joe Louis Arena ei ole ollut lähellekään vastustajille hankalimpia hornankattiloita pisteidenmetsästykseen. Joukkue on ollut koko liigan kuudenneksi heikoin joukkue kotijäällä. Mikäli punasiivet eivät onnistu löytämään itäisestä Michiganista etulyöntiasemaa vierailijoihin verrattuna, tulee kevään tosipeleistä raskaita.
Vaikka joukkue porskuttaa heikossa idässä todennäköisesti hyville sijoille myös ontuvalla jalalla, tulee viimeistään pudotuspeleissä hankalaa, jos kärkikentissä peliä ohjaa Andersson tai Luke Glendening. Alempien kenttien runsasta kalustoa on todennäköisesti hankala myöskään vaihtaa kovin teräviin pistenikkareihin; muun muassa Jordin Tootoo ja Patrick Eaves eivät ole kelvanneet edes waivers-listan kautta ilmaiseksi kenellekään.
