Piippuhyllyn vakituiset kuluttajat Lassi Seppä Lempäälästä ja Jesse Eskelinen hopeakaupunki Kajaanista saivat vieraakseen Savonlinnan ylpeyden Markus Suhosen. Kova kolmikko nitoi yhteen Mestis-kauden 2015-16, joka päättyi Mikkelin Jukureiden mestaruuteen.
1. erä: Jukurit ja Hokki kohtasivat toisensa Mestiksen finaaleissa. Jukurit tyrmäsi Hokin voitoin 4-0. Mitä tästä sarjasta jäi käteen? Entä mitä muistamme Jokipoikien ja KeuPan välisestä pronssiottelusta?
Lassi Seppä: Jukurit oli, kuten päävalmentaja Antti Pennanen totesi, joka osa-alueella Hokkia pikkuisen edellä. Materiaaliylivoima oli jo tiedossa, mutta finaaleissa myös pelilliset valtit kääntyivät mikkeliläisten eduksi. Uumoilin jo finaalien alkaessa, että Jukurit tulee voittamaan mestaruuden, mutta en sentään uskonut sarjan menevät poikki suoraan neljässä ottelussa. Toki Hokilla oli mahdollisuutensa ottaa voittoja, mutta joukkue ei niitä onnistunut käyttämään.
Pronssiottelun lopputulos ei yllätä ainakaan itseäni. KeuPan välieräpaikka oli jo niin kova sensaatio, että jokainen voittokin siitä eteenpäin olisi pieni ihme. Ville Niemisen porukka voi olla neljänteen sijaansa enemmän kuin tyytyväinen, vaikka mitali olisi ollut varmasti KeuPalle ja Keuruulle giganttinen juttu tulevaisuuden kannalta.
Jesse Eskelinen: Sarja oli ehkä hieman odotettua lyhyempi, mutta voittaja oli ennakko-odotusten mukainen. Finaaleissa yksikään Jukurit-pelaaja ei löysää ottanut, vaan kaikki puhalsivat yhteen hiileen, ja jälki oli tuhoisaa. Itselleni jäi sarjasta se kuva, että Hokki saattoi pelata kuinka hyvin tahansa, mutta Jukurien pelaajamateriaali ja rutiini olivat silti liikaa. Mikkelin pelit olivat melko selviä, mutta Kajaanissa pelatut ottelut olivat finaalien arvoista tiukkaa kiekkoa, ja erityisesti kolmannessa jatkoerässä Mestiksen parhaan pelaajan, Oula Palven ratkaisema neljäs ottelu oli todella upea huipennus Mestis-keväälle.
Tiukan välieräsarjan jälkeen uskalsin odottaakin Jokipoikien pronssia. Tänä keväänä pronssipelissäkin riitti menoa ja meininkiä, kun molemmat joukkueet selkeästi halusivat himmeintä mitalia. Koko mitalikolmikolta, ja myös neljänneksi tulleelta KeuPalta hatun noston arvoinen suoritus!
Markus Suhonen: Loppuottelusarja meni pelillisesti odotusten mukaan: Jukurit määräsi tahdin ja Hokki yritti parhaansa mukaan reagoida mahdollisiin muutoksiin. Samalla oli kuitenkin yllättävää nähdä, miten iso ero Mestiksen runkosarjassa ykköseksi ja kakkoseksi tulleiden välillä oli paras seitsemästä -sarjassa.
Mitalikolmikkoa täydensi Jokipojat, joka tapaansa mukaan oli ratkaisuhetkillä lyömätön. Runkosarjassa joukkue ei joutunut paineen alla ongelmiin, vaan se toteutti rauhallisesti omaa suunnitelmaansa. Niin se teki myös pronssiottelun päätöserässä, jossa KeuPa vyörytti tasoitusaikeet mielessään. Voittoon riittäneet maalivat juonivat Jesse Paukku, Janne Väyrynen ja Samu Pitkänen, jotka olivat usein kauden aikana ratkaisun asemassa.
2. erä: Kulunut kausi oli pääasiallisesti Jukurien näytöstä. Mikkeliläiset voittivat runkosarjan näytöstyyliin. Ainoa kiusan paikka oli K-Vantaata vastaan käyty puolivälieräsarja. Mikä selittää Jukurien ylivoiman?
LS: Jukurit oli koko kauden täysin ylivoimainen joukkue. Hetkittäin yksittäiset joukkueet saattoivat haastaa mikkeliläiset yksittäisissä peleissä, mutta yliotetta Jukureista ei kukaan onnistunut ottamaan. K-Vantaa oli kauden aikana Jukureille hankala vastus, eikä Jukurit liiemmin juhlinut Vantaan hallissa. Puolivälieräsarja venyi jopa seitsemänteen peliin asti, mutta tulevat mestarit onnistuivat kampeamaan itsensä eteenpäin.
Oula Palve on nostettava esiin puhuttaessa Jukurien ylivoimasta. Palve oli tämän kauden Mestiksen dominoivin pelaaja, eikä ihme, että mies siirtyy ensi kaudeksi Liigaan. Oli tietyllä tapaa nostalgista ja kaunista, että juuri Palve niittasi neljännen finaalin jatkoerissä ratkaisevan osuman Hokki-maaliin.
JE: Kuten päävalmentaja Antti Pennanen Jatkoajan haastattelussa lauantaina summasi, Jukurien joukkueesta löytyi todella paljon hyökkäysvoimaa ja erittäin taitavia pelaajia. Kausi alkoi hieman kangerrellen, ja joukkueen suurin haaste olikin saada nämä hyökkäysorientoituneet taiturit pelaamaan yhteen myös puolustussuuntaan. Kun yhteinen sävel löyty, ei mikkeliläisille löytynyt enää pysäyttäjää.
Jukurien työkalupakista löytyi tälle kaudelle sopivissa määrin kokemusta, nuoruuden intoa ja taitoa. Pelaajanippu on Mestis-tasolle jo paperillakin todella kova, ja se yhdistettynä hyvään pelisysteemiin, jota kaikki sitoutuneesti noudattavat, ei kauden parhaasta joukkueesta jäänyt epäselvyyttä.
MS: Jukureiden ylivoimaa selittää nimenomaan yllämainitut seikat: ylivertainen pelaajamateriaali ja voittava pelitapa. Jokainen voi miettiä, minkälaista tulosta syntyy, kun yhdistää tällaisen materiaalin vaativaan ja sitovaan mutta äärimmäisen tuotteliaaseen pelitapaan. Jukurit laittoi näytöt pöytään ja voitti runkosarjan kymmenen pisteen turvin sekä möyhensi loppuottelusarjassa Hokin.
Antti Pennasella oli käytössään murhaava hyökkäysvoima, jonka hän jakoi neljään ketjuun. Kaikki ratkaisupelaajat olivat jo valmiiksi todistaneet tasonsa Liiga- tai Mestis-tasolla. Lisäksi alakertaa täydensi Samuli Piipposen, Ilkka Vaarasuon ja Joonas Valkosen kaltaiset isokokoiset, puolustussuuntaan suoritusvarmat pelaajat.
3. erä: Lyhyesti ja ytimekkäästi; mitä jäi käteen Mestis-kaudesta 2015-16?
LS: Tietysti Jukurien ylivoimaisuus. Mutta myös KeuPan kevätkauden huikea kirivaihde, jonka ansiosta joukkue väänsi itsensä hyviin asemiin pudotuspelejä ajatellen. Nieminen teki KeuPassa loistavaa työtä ja hän pääsee kehittymään myös valmentajana ensi kaudella, kun hän siirtyy Risto Dufvan apuvalmentajaksi juurikin Liigaan nousevaan Jukureihin.
Mestis ei tällä kaudella ollut järin tasainen sarja. Oli pitkään selvää, ketkä kamppailevat paikasta auringosta ja ketkä taistelevat pudotuskurimusta vastaan. Jukka Ahvenjärven valmentaman JYP-Akatemian romahtaminen tällä kaudella oli itselleni melkoinen yllätys, vaikkakin jyväskylässä operoitiin erittäin nuorella joukkueella. Useana iltana JYP-Akatemia pelasi pelkästään 90-luvulla syntyneiden pelaajien voimin.
Itse seurasin tarkimmin kotikuntani joukkuetta LeKiä. Lempäälän jäähallissa nähtiin Jesse Niinimäen, Juho Mielosen ja Antti Kangasniemen kaltaisten liigajyrien piipahduksia, mutta isossa kuvassa juurikin pelaajaliikenne koitui LeKin kohtaloksi. Juha Juujärvi ei saanut vaihtuvaa porukkaa näppeihinsä riittävän hyvin. Päälimmäisenä LeKin kaudesta jäi mieleen kiekkokiertolainen Miikka Männikön upean uran päätös. Männikön ura huipentui runkosarjan viimeisen pelin jatkoajalla ottelun voittomaaliin.
JE: Mestis-kausi jätti mieleen paljon hyviä muistoja, mutta herätti myös huolta tulevaisuudesta. Itse pelin taso on edelleen erinomaista, ja mielestäni isossa kuvassa myös tuomaritoiminnassa otettiin tällä kaudella askel eteenpäin. Positiivista oli myös Mestis-karsintojen paluu, vaikka niissä Mestis-joukkueet melko ylivoimaisesti olivatkin parempia. Esiin nousi jälleen monia, uusia, pääosin nuoria pelaajia. Tällaisia ovat esimerkiksi Hokin Mikael Seppälä, Jokipoikien Janne Väyrynen, Samel Jukuri ja Mikael Edelmann, sekä KeuPan Eetu Koivistoinen. Lisäksi uusi Fanseat-palvelu ja Mestis Weekly-makasiiniohjelma olivat hienoja satsauksia sarjan medianäkyvyyteen.
Tulevaisuudesta on vaikea sanoa mitään. Viimeinenkin Mestiksen "suurista" lähtee, kun Jukurit nousee Liigaan. Mistään on vaikea päätellä, että pääsarjaa oltaisi avaamassa lähitulevaisuudessa, ja Mestiksen näkyvyys valtakunnallisesti on pohjalukemissa. Onkin mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan sarja kehittyy. Mestiksessä pelaa useita perinteikkäitä seuroja, ja ensi kaudella paikat sarjan kärjessä ovatkin jälleen jaossa. Oma korttinsa on myös case-Espoo Blues. Saako Mestis lisää pääkaupunkiseudun väriä Bluesin, tai millä nimellä ikinä seura lähteekään toimimaan, muodossa, ja miten liitto ja Liiga reagoi mahdollisiin nousupyrkimyksiin.
MS: Lyhyesti sanottuna kuluneesta Mestis-kaudesta jäivät mieleen Jukureiden alun taaperrus, nousijajoukkueiden Jokipoikien ja Hermeksen ennakkoluulottomuus, TUTOa ympäröineet vaikeudet sekä SaPKon paluu kärkikahinoihin. Kaudessa oli kuitenkin myös lukuisia yksittäisiä yksityiskohtia, jotka säväyttivät: Oula Palveen jahti Mestiksen piste-ennätyksestä, K-Vantaan nousu puolivälierissä Jukureiden rinnalle ja Sameli Ventelän jopa ilmiömäinen läpimurto Mestis-tasolle.
Kokonaisuudessaan voisi sanoa, että kausi osoitti Mestiksen olevan pohjimmiltaan viihdyttävä sarja. Etenkin taistelua kärkikaksikon takana tähdittivät parhaimmillaan kuusi joukkuetta, jotka napsivat vuorotellen toisiltaan kullanarvoisia pisteitä tuoden samalla jännitystä.
Jatkoaika: Viikon toppi ja floppi:
LS: Totta kai topiksi on nostettava Jukurit. Mestari on aina mestari, eikä se kaipaa sen kummempia lisäperusteluita. Floppini on tällä viikolla se, että finaalit ratkesivat jo neljässä ottelussa. Vaikka en halua ottaa mitään keneltäkään pois, ei mielestäni ole finaaleiden arvolle sopivaa, että toinen joukkue on näin ylivoimainen. Se syö mielenkiintoa katsojilta.
JE: Jukurit on tottakai selkeä nosto viikon topiksi, mutta nostan tässä esiin myös joukkueiden kannattajajoukot. Kaikkien välieräkaupunkien välillä nähtiin kannattajien reissausta vieraspaikkakunnille, ja myös finaaleissa katsojia oli löytänyt tiensä halleihin myös vastustajapaikkakunnalta. Erityispeukun ansaitsevat Jukurien kannattajat, jotka matkasivat ratkaisufinaaliin Kajaaniin peräti kahden fanibussin voimin. Joukkio tuki omiaan äänekkäästi läpi ottelun, ja osoitti myös erittäin tyylikästä urheiluhenkeä kiittämällä hopeaa saavuttanutta vastustajajoukkuetta finaalisarjasta ja menneistä Mestis-vuosista.
Flopiksi nostan ehkä finaalisarjan tuomaritoiminnan. Hokin päävalmentaja Jari Laukkanen sai yhden ottelun toimitsijakiellon arvosteltuaan tuomarien puolueellisuutta toisen finaalin jälkeen. Itse en allekirjoita tuomareiden suosineen kumpaakaan osapuolta, mutta kaiken kaikkiaan viheltäminen ei ollut mielestäni joukkueiden ja finaalien tasolla. Erikoisia ratkaisuja nähtiin puolin ja toisin useammassa ottelussa.
MS: Jukureiden ylistyksestä huolimatta viikon toppini löytyy Hokin maalin suulta. Neljännessä finaaliottelussa kajaanilaisten tolppien väliin palannut Tuukka Smura piti joukkuettaan hengissä torjumalla yli 108 minuuttia kestäneessä trillerissä 60 kertaa. Huomion arvoista on se, että torjunnoista 31 tulivat jo varsinaisen peliajan toisessa ja kolmannessa erässä. Sarjan katastrofaalisen avausottelun jälkeen luukkua avannut Smura kokosi itsensä erinomaisesti.
Hokki-luotsi Jari Laukkasen kommentit toisen ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa ansaitsevat flopin leiman. Oli jopa hieman häpeällistä kuunnella meritoituneen päävalmentajan tilitystä tuomaritoiminnasta. Hän kyseenalaisti tuomareiden puolueellisuuden vedoten perinteiseen argumenttiin isomman joukkueen suosimisesta.
Mestiksen Piippuhylly kiittää lukijoitaan kuluneesta kaudesta ja kaikesta saamastaan palautteesta. Onnittelut Mikkelin Jukureille ansaitusta mestaruudesta. Palataan Mestis-kiekon pariin jälleen ensi syksynä!