Päättyneen liigaviikon isoin tapahtuma nähtiin Kuopiossa, kun Kimmo Timosen pelinumero jäädytettiin.
HIFK puolestaan teki jatkosopimuksen päävalmentaja Antti Törmäsen kanssa ja hankki lainasopimuksella ruotsalaispuolustajan. Kärpät sen sijaan luopui Niklas Hagmanista ja Tommi Välimaasta.
Vaasassa järjestettin vanhan liiton kurinpalautus luisteluttamalla pelaajia tappio-ottelun jälkeen. Liiga jakoi kurinpalautusta pelikieltojen muodossa Ilvekselle ja JYPille.
Jatkosopimuksia kirjoitettiin Lappeenrannassa ja Mikkelissä niin Keni Karalahdelle kuin Henrik Koivistolle.
Loukkaantumisuutisia kuului Hämeenlinnasta ja Turusta.
Maanantaijään valtasivat tamperelaiset Juha Oinonen ja Leo Runsas.
Videotarkistukset ja tarkistamatta jättämiset puhuttavat ja herättävät tunteita, samoin epäselvät maalit. NHL:ssä on käytössä Coach's challenge -malli, jossa valmentaja voi haastaa maalin syntyneen esimerkiksi paitsion seurauksena. Toivotko Liigaan samanlaista käytäntöä?
Runsas: Vaikka olen sekä koulutukseltani että ajatusmaailmaltani teknologiaihmisiä, en lähtisi mielelläni tähän NHL-tyyliseen säätämiseen. En seuraa pahemmin kyseistä sarjaa, mutta uskon, että sielläkin on sekä puolustajia että vastustajia tälle käytännölle.
Jääkiekkotuomaritkin ovat ihmisiä ja mielestäni jääkiekossa täytyy säilyttää tietty inhimillinen aspekti. Tuomareiden määräämät maalitarkistukset ovat esimerkki hyvästä yhteisymmärryksessä toteutettavasta käytännöstä, mutta jos valmennusjohdoille annetaan mahdollisuus samaan, voi touhu mennä naurettavaksi.
Jos ottelutapahtumaa halutaan nopeuttaa, niin mainoskatkot ovat parempi leikkauskohde kuin oikeudenmukaisuus.
Uskon, että Coach's challenge tuodaan Suomeenkin ennemmin tai myöhemmin varsinkin, jos IIHF:ssä innostutaan siitä. Se on kuitenkin siinä kohtaa sen verran isojen tahojen päätäntävallan alainen juttu, että he myös kantavat vastuunsa kävi siinä miten kävi.
Oinonen: Itse taas kannatan vahvasti tätä käytäntöä ja odotan malttamattomana tämänkin uudistuksen rantautumista NHL:stä Liigaan. Tuomarit eivät voi onnistua kaikissa ratkaisussa, mikä pitää hyväksyä, mutta ei kaikkia ratkaisuja ole myöskään tarkoitus haastaa ja tarkistaa.
Viime kevään finaalisarjassa herättivät keskustelua ensin HIFK:n mahdollisesti paitsiosta tekemä maali ja pari peliä myöhemmin Tapparan voittomaali, joka syntyi, kun jäällä oli yksi kenttäpelaaja liikaa. Coach's challenge mahdollistaa tilanteen tarkistamisen ja sitä myötä myös oikeuden toteutumisen.
Olen kuullut haastoista paljon protestointia, koska ne hidastavat peliä. Joukkue pystyy kuitenkin tekemään maksimissaan yhden haaston ottelua kohti ja sekin edellyttää, että joukkue ei ole käyttänyt aikalisäänsä. Jos ottelutapahtumaa halutaan nopeuttaa, niin mainoskatkot ovat parempi leikkauskohde kuin oikeudenmukaisuus.
Liigassa on tällä kaudella pelannut jo yli 50 ulkomaalaispelaajaa. Ketkä ovat olleet vahvistuksia ja ketkä pettymyksiä?
Oinonen: 80-luvulla jääkiekon seuraamisen aloittaneena kauhistelen jo tätä ulkomaalaisten määrää. Varsinkin kun laatu ei kasva samassa suhteessa, ja kehnoja ulkomaalaisia on jo potkittu useampi pois. Mutta onneksi on määrän lisäksi sitä laatuakin ollut tarjolla.
TPS:n ulkomaalaishyökkääjät Erik Thorell ja Dave Spina ovat pistepörssissä ainoat(!) 20 parhaan joukossa. Viime kaudella oli kymmenen parhaan joukossa neljä ulkomaalaista. Puolustajien pistepörssiä johtava Shaun Heshka on myös yksi onnistuneista hankinnoista.
Lukko on saanut peliään toimimaan hankittuaan maalille Jakub Stepanekin. KooKoon puolustusta johtavat Ryan O'Connor ja Robin Jacobsson. Ennen loukkaantumisia myös SaiPan Curtis Hamilton ja Kärppien Niklas Olausson osoittivat pelimiehen merkkejä.
Sitten näihin heikompiin lenkkeihin. Suurin pettymys − jota itsekin ennakkoon hehkutin − pelaa Kärpissä. Kolme syöttöpistettä 11 ottelussa on Jiri Tlustylta hävettävän heikko suoritus. Vammojakin tšekkihyökkääjällä toki on taustalla, mutta tällaiseen saldoon ei olisi tarvinnut hankkia NHL-pelaajaa.
Charles Bertrandia kritisoin jo edellisellä Maanantaijäällä, mutta parempia otteita on totuttu näkemään myös Aaron Gagnonilta, Corey Elkinsiltä ja Josh Greeniltä, vaikkei näitä joukkueidensa runkopelaajia varsinaisesti pettymyksiksi voikaan laskea.
Runsas: Olen Juha kanssasi samaa mieltä siitä, että ulkomaalaisten määrä on jo tässä vaiheessa kautta noussut aika messeviin lukemiin. Tätä kehitystrendiä nyt on jatkunut jo iät ja ajat ja kovin tuttu on myös tämä kymmenen peliä, tehot 0+1 ja lentolippu kourassa pihalle joukkueesta -kuvio. Laatu saisi todellakin korvata määrän tässäkin tapauksessa.
Vaikka tehopisteillä eivät ehkä vanhaan tuttuun malliin ole mässäilleetkään, ovat vanhat tutut ulkomaalaisvahvistukset muun muassa Henrik Tallinderin ja Eric Perrinin johdolla sementoineet paikkansa Liigassa. Mielestäni jatkuvuus on ulkomaalaistenkin kohdalla hyve, sillä tutun miehen kanssa tietää, mitä saa. Myös esimerkiksi Zack Budish on ollut positiivinen yllätys itselleni.
Vaikkei nyt suoranaisesta pettymyksestä voidakaan ihan puhua, itseäni harmittaa monien ulkomaalaisten tämänkautiset lukuisat loukkaantumiset. Moni heistä ehti ottaa jo vähän paikkaansa liigakartalla ja loukkaantuminen tuli pahaan paikkaan. Tämä on sarjan kannalta sääli.
Sitten kun puhutaan suorista pettymyksistä, mieleeni tulee parikin esimerkkiä. Ilveksen voimahyökkääjäksi hankkima Brett Bulmer on osoittanut isoksi mutta pehmeäksi, eivätkä miehen pelilliset avutkaan nyt liikoja hurrauksia nostata. Kuten Jatkoaikakin ehti jo uutisoida, miehelle ollaan todennäköisesti näyttämässä ovea.
Toinenkin hyvä esimerkki löytyy Tampereelta, toisesta päästä pukukoppikäytävää. Alexander Bonsaksen on kuulunut aiemmin Tapparan runkopuolustajiin, mutta nyt miehen kausi on alkanut valua alamäkeen. Norjalaisella on eväitä parempaan, mutta ne saisivat pikkuhiljaa alkaa nousta taas pintaan.
Tappara menetti viime viikolla runkosarjan kärkipaikkansa ja joukkuetta vastaan tehtiin viikon molemmissa peleissä kaksi ylivoimamaalia, mutta kirvesrinnat eivät itse pystyneet ylivoimiaan hyödyntämään. Pitääkö Tapparan tilanteesta huolestua?
Runsas: Aavistelin jo aiemmin, että Tapparalla saattaa olla edessään vaikeat ajat ennemmin tai myöhemmin. Nyt aavistukseni on käynyt osittain toteen. KalPa paineli jo ohi kirvesrinnoista ja TPS:kin kyttää iskuetäisyydellä kuuden pisteen päässä.
Jukureilla ja muilla alempana olevilla joukkueilla on tällä hetkellä turhan pitkä matka kärkinahinoihin.
Kyse ei missään nimessä ole kuitenkaan siitä, ettei Tapparassa olisi laatua tai tahtoa kärkipaikan uudelleensaavuttamiseksi. Joukkueen hyvä ote on vain vähän ollut kirpoamaan päin.
Jussi Tapolan joukoilla on ratkaisun avaimet olemassa, ne on vain kaivettava esiin. Kyseessä on vielä Tapolan viimeinen kausi päävalmentajana toistaiseksi, joten yhteistä halua saavuttaa jotain suurta löytyy varmasti.
Oinonen: Tappara on jo muutaman viikon ajan kaivanut itselleen kuoppaa päästämällä vastustajan toistuvasti johtoon. Useimmiten Tappara on löytänyt keinot hinata itsensä ylös kuopasta, mutta jossain kohtaa pohja mureneekin, jos kirvesrinnat eivät keksi uusia kikkoja.
Ei tilanne toki vielä huolestuttava ole. Voittamalla rästiottelunsa Tappara nousisi pisteen päähän KalPasta ja kasvattaisi eron TPS:ään yhdeksään pisteeseen. Kausikaan ei ole vielä edes puolivälissä, joten aikaa on riittävästi tehdä korjausliikkeitä.
Mutta Tapparan erikoistilanteista vielä pari huomiota. Heikohko suoriutuminen alivoimalla on hämmentävää, kun ottaa huomioon millaisia yksilöitä Tapparalla on laittaa alivoimaa pelaamaan.
Jussi Tapolan joukoilla on ratkaisun avaimet olemassa, ne on vain kaivettava esiin.
Juhani Jasu voittaa lähes laittoman paljon aloituksia ja Jukka Peltolan kyky peittää laukauksia lähentelee yliluonnollista. Keskeisin ongelma Tapparan alivoimissa − ja oman pään pelaamisessa ylipäänsä − on ajoittain suuret vaikeudet saada kiekko purettua. Ratkaisut ovat herkästi liian hitaita ja huolimattomia.
Ylivoima taas voisi kovista tehoistaan huolimatta toimia vieläkin paremmin. Tapparan ylivoimaviisikoissa kun on muutama selvä alisuorittaja. Oivaltavana pelinrakentajana tunnettu Jan-Mikael Järvinen on syöttänyt vain kaksi ylivoimamaalia.
Olli Palolan jälkeen Järviselle ei ole löytynyt samanlaista tutkaparia, ja taitavan keskushyökkääjän ratkaisut ylivoimalla ovat olleet liian vaikeita. Positiivista on kuitenkin Järvisen oma ratkaisuhalukkuus, ylivoimamaaleja on syntynyt jo kolme.
Jere Karjalainen puolestaan iski viime kaudella kahdeksan ylivoimamaalia. Tällä kaudella räväkkä laitahyökkääjä on ylivoimalla osunut vain kahdesti. Tuskin Arttu Ilomäen saldo (kaksi syöttöpistettä) tyydyttää valmennusta.
Viikon pelaaja: Teemu Eronen, HIFK
HIFK-puolustaja pelasi varsin vahvan viikon. Neljässä ottelussa kertyi tehot 2+3. Suorituksen arvoa lisää se, että kauden aiemmassa 15:ssä ottelussa Eronen oli koonnut yhteensä tehot 1+3.
Viikon twitaatti:
Siel ne Riston murot odotti meikän paikal. #liiga #HCTPS #Jukurit pic.twitter.com/eagTld3PvY
— Jonne Virtanen (@monsterimonni) 2. joulukuuta 2016