1. Vieraspelaaminen kuntoon
Jukureiden alkukausi on ollut melkoista vuoristorataa. Mukaan on mahtunut muutamia vahvoja otteluita, mutta myös vastapainoksi täydellisiä romahduksia, kuten 7−2-tappio Peliitoille ja 6−0-kylvetys Sportia vastaan.
Näille kahdelle murskatappiolle yhteinen nimittäjä on vierasottelu. Vierasotteluiden pistekeskiarvo on melkolailla surkea, 1,29 pistettä ottelua kohden, kun taas kotona vastaava luku on 2,06. Voidaan siis sanoa, että Jukurit on pysynyt jollain tasolla kärjen vauhdissa vahvojen kotipeliensä vuoksi.
Joukkue on kauden 17 vieraspelistään pelannut kahdeksan sarjan top-5-joukkueita vastaan, joista tuloksena on kaksi jatkoaikavoittoa ja kuusi suoraa tappiota. Tämän vuoksi kärjessä oleva Sport on jo 11 pisteen karkumatkalla, ja TUTOkin on venyttänyt eron seitsemään pisteeseen.
Viime kierroksella joukkue onnistui kuitenkin katkaisemaan kolmen ottelun mittaisen vierastappioputkensa, kun se kaatoi Jokipojat vahvalla esityksellä maalein 0−4.
Toivottavaa olisikin, että tämä vierasvoitto ei jäänyt aikaiseksi joululahjaksi, vaan siitä tulee Jukureiden uudenvuodenlupaus tulevaksi vuodeksi.
2. Ylivoimalle tehoja
Jukureiden ylivoima on läpi kauden ollut suurimmaksi osaksi tehotonta. Muutamissa otteluissa joukkue on intoutunut pelaamaan hyvääkin ylivoimaa, mutta yleisesti ottaen taso on ollut heikko.
Silmiinpistävin ongelma ylivoimassa on ollut laukauksien puute. Jukureilla on useita hyvän laukauksen omaavia pelaajia, kuten Mikko Laine, Pasi Järvinen, Ilkka Vaarasuo ja Jani Savolainen, mutta he eivät niitä vain käytä.
Kiekkoa ja vastuuta siirrellään mieheltä toiselle, eikä omia, rohkeita ratkaisuja juurikaan nähdä ja silloin kun niitä nähdään, niin ylivoima on ollut huomattavasti vaarallisempaa.
Ylivoiman toimivuus olisi tärkeää myös yleisen tehokkuuden kannalta, sillä erikoistilanteet nousevat tiukoissa peleissä arvoon arvaamattomaan. Jos käytät erikoistilanteesi tehokkaasti hyväksi, niin voitonmahdollisuutesi parantuvat.
Tähän ongelmaan ratkaisuja saattaa tuoda seuraavan toiveen toteutuminen.
3. Täsmävahvistuksia jokaiselle osa-alueelle
Jukureiden hyökkäyspeliä on läpi kauden vaivannut tehottomuus maalintekotilanteissa. Alkukaudesta Toni Jalon johtama ykkösketju vastasi pitkälti yksinään joukkueen tehoista, mutta kauden edetessä muun muassa Iivo Hokkanen, Niko Laakkonen ja Jesse Juntheikki ovat nousseet ratkaisijoiden rooliin. Kukaan heistä ei kuitenkaan ole noussut viime kaudella joukkueessa pelanneiden Turo Asplundin tai Mika Partasen tasoisiksi yksilöiksi, jotka pystyvät omalla panoksellaan kääntämään tiukkoja kamppailuja voitoksi.
Joonas Kalliola väläytti jo alkukauden tehoilullaan merkkejä siitä, että hän voisi olla tämän kauden Partanen. Loukkaantuminen kuitenkin katkaisi miehen hyvin alkaneen syksyn ja vei sekä ison palan taklausvoimaa että suoraviivaisuutta mikkeliläisten hyökkäyspelistä. Positiivista on kuitenkin se, että miehen paluuta on syytä odotella jo vuodenvaiheen jälkeen.
Toisen voimalaiturin, Toni Hyvärisen, tilanne vastaavasti ei ole niin hyvä, sillä miehen kausi on ohi. Tämän vuoksi hyökkäyspeliin olisikin syytä löytää ainakin yksi niin suoraviivaiseen peliin kuin maalintekoon pystyvä kärkiketjun laituri.
Viime aikojen loukkaantumissuma on osoittanut mikkeliläisjoukkueen puolustuspään haavoittuvaisuuden ja kapeuden.
Jani Forsströmin ja Juha-Petteri Purolinnan poissa ollessa muun muassa kapteeni Järvinen joutui ottamaan nykytasoonsa nähden liian suuren roolin, joka näkyi miehen pelissä suurina virhemäärinä.
Purolinna palasi jo ja toikin jonkin verran kiekollista osaamista lisää pakistoon, mutta siltikin kiekollinen peli jää liiaksi Järvisen ja Purolinnan harteille. Forsströmin paluu olisi joukkueelle tärkeä asia, mutta hänen vahvuutensa ovat omassa päässä, eikä niinkään kiekollisessa osaamisessa.
Niklas Tikkinen otettiin paikkaamaan tätä pakiston kapeutta ja hän onkin ollut onnistunut vahvistus. Kiekollisesti vahva ja hyvin likkuva Tikkinen olisikin sitä, mitä Jukurit puolustukseen tarvitsee, joten hän olisi enemmän kuin mieluinen joululahja jukuripakiston vahvistukseksi.
Maalivahtiosastolla nuori tšekkivahti Tadeas Galansky on pelannut huikeaa tulokaskautta Mestiksessä ja kantanut torjunnoillaan koko joukkuetta. Galanskyn kokemus miesten sarjoissa on kuitenkin pyöreä nolla, eikä luukkua aukovan Petteri Similän kuluvan kauden esitykset ole antaneet kuvaa luotettavasta kakkosmaalivahdista.
Siksi olisikin tärkeää löytää kevään peleihin Galanskyn rinnalle kokeneempi maalivahti mentoroimaan ja tarvittaessa nousemaan ykkösveskarin ruutuun, jos Galansky ei saa pudotuspeleissä oveakaan kiinni tai loukkaantuu.
Urheilujohtaja Tommi Kerttulan mukaan Jukurit katsoo rauhassa tilannetta pelaajamarkkinoilla ja etsii vahvistuksia kaikille pelipaikoille, joten mahdollisesti ennen siirtorajaa vahvistuksia myös nähdään.
