Ässien alkukauteen luo vakautta se, että joukkueen puolustus on pysynyt miltei muuttumattomana. Peräpäästä löytyy taitoa, kovuutta ja rutiinia. Keskushyökkääjäosasto vaikuttaa sekin stabiililta. Valmennusjohto on mennyt lähes kokonaan uusiksi, ja laitahyökkääjärintamalla on erilaisia kysymysmerkkejä niin uusissa kuin vanhoissa nimissäkin.
Ässien ykkösmaalivahdin tehtävä ei ole alkavalla kaudella yksinkertaisimmasta päästä. Joukkue voitti viime keväänä mestaruuden, ja kullan takuumies Antti Raanta suuntasi NHL-jäille. Tehtävään tarvitaan kokenut veskari, joka ei vähästä hätkähdä. Ainakin paperilla Juuso Riksman täyttää kriteerit mainiosti. 36-vuotias konkari kuuluu hermottomien maalivahtien kastiin. Ulkopuolella saa kuohua, mutta Riksman hoitaa hommansa. Näin siis silloin, kun kroppa kestää pelaamista. Paljon loukkaantumisista kärsineen Riksmanin pitäisi nyt (taas) olla kunnossa. Mikäli näin todella on, ykkösmaalivahtiinsa Ässät ei kaadu.
Riksmanin aisaparina on 23-vuotias Peliitoista Poriin siirtynyt Rasmus Rinne. Isokokoinen vahti saattaa hyvinkin olla hiomaton timantti, mutta vielä on vaikea sanoa, kumpaa ilmaisun sanaa pitäisi korostaa enemmän. Ässien maalivahtivalmentaja Jaakko Rosendahlilla riittää tekemistä, sillä Rinteen pelityyli vaatii vielä hiomista modernimpaan suuntaan. Jos Riksman loukkaantuu pitkäksi aikaa, Padan on syytä hankkia maalille lisävahvistusta. Rinnettä ei kannata heittää susille antamalla hänelle liikaa vastuuta liian aikaisin.
Muuttumattomuutta ja lievää cohennusta?
Ässien puolustus on viime kauteen verrattuna lähes muuttumaton, ainoastaan Shaun Heshka vaihtui Colby Coheniin. Uudesta tulokkaasta on vielä vaikea sanoa mitään painavaa, niin vähäiseksi harjoituskauden havaintomateriaali jäi. Cohen on toistaiseksi pelannut eurooppalaisessa kaukalossa kaksi ja puoli erää. Kaiken mennessä nappiin Cohenista on paljon iloa, mutta tässä vaiheessa häntä ei vielä kannata sijoittaa kovin korkealle. Tommi Taimikin voisi vallan mainiosti olla lähtöasetelmissa Cohenin edellä, sillä mikäli kolmannen liigakautensa aloittava porilaispakki ottaa kunnon kehitysharppauksen, hänestä voi kehkeytyä ässäpuolustukselle jopa todellinen tukipilari. Taimi liikkuu hyvin, näkee kentän hienosti eikä häviä fysiikassakaan. Tasaisuutta hän tarvitsee lisää.
Tasaisuus on avainsana myös siinä, miksi Jyri Marttinen on Jatkoajan arvioinnissa Ville Uusitalon edellä. Molemmat pelaajat ovat joukkueelleen elintärkeitä. Uusitalo piiskaa energisyydellään itseään ja muita, eikä Marttinenkaan epäröi käyttää äänijänteitään. Uusitalon virheherkkyys on jo osittain myytti menneiltä vuosilta, mutta yhä edelleen konkaripuolustaja sortuu turhaan häseltämiseen eikä malta pitää peliään riittävän yksinkertaisena. Marttinen on tasaisempi. Hän tietää mitä osaa ja pelaa sen mukaisesti. Marttisen paras piirre jääkiekkoilijana on periksiantamattomuus.
Tapio Sammalkankaan kolmossija kuvastaa hyvin Tapio Sammalkangasta. Ylemmäksi häntä ei voi nostaa, alemmaksi sijoittaminen olisi suoranainen loukkaus. Sammalkangas on pelannut jo niin monta kautta omaa perusvarmaa peliään, että siitä on vaikea keksiä mitään uutta sanottavaa. Miko Malkamäki menee sikäli samaan kategoriaan kuin Taimi, että aineksia ylemmäksikin saattaisi olla. Malkamäki on osittain itseluottamuksesta elävä fiilispelaaja, mikä on oikeastaan kummallistakin, että tarinoiden mukaan siviili-Malkamäestä sitä on vaikea uskoa. Patrik Parkkosen ja Valtteri Parikan osaksi jää tuurata loukkaantuneita, tai hypätä laatikkoon, jos jollekin vakiokuusikosta on sattunut katastrofi-ilta.
Maalinteko, halukkaat kättä pystyyn
Ässien sentteritilanne on sikäli mielenkiintoinen, että siltä osastolta ei löydy yhtään takuuvarmaa 40 pisteen miestä. Suomen mestarien tärkeimmän ketjun keskushyökkääjä Mika Niemi on itseoikeutetusti ykkössijalla, mutta hänkin on tasaisuuden näkökulmasta vielä katsomaton kortti. Niemi tuskastuu perusporilaiseen tapaan otteisiinsa ajoittain hyvinkin nopeasti, ja silloin jälki on sen mukaista. Kamil Kreps on nakutellut urallaan tasaisesti noin 30 pistettä, missä sitten on milloinkin pelannutkin. Krepsin tai Aki Uusikartanon luistimiin hyppäävän Henri Heinon on kyettävä säännölliseen pistetehtailuun, sillä Severi Sillanpään on vaikea nähdä ottavan urallaan seuraavaa askelta.
Heino on esittänyt harjoitusotteluissa lupaavia otteita myös hyökkäyssuuntaan, Kreps puolestaan on vielä totutellut länsisuomalaiseen elämänmenoon. Erikoinen piirre Ässien hyökkääjistössä on siinä, että keskushyökkääjät kantavat mitä todennäköisimmin normaalia suurempaa vastuuta alivoimapelistä hyökkääjien osalta.
Niklas Hagman ja Eero Elo on luokiteltu laitahyökkääjien ykkösiksi hyvin yksinkertaisesta syystä. Heiltä odotetaan maaleja. Tässä onkin Padan laituritilanteen mielenkiintoisin tilanne: mistä tulee tulitukea tälle kaksikolle? Hagmanin suhteen odotukset ovat huipussaan, kuten niiden kuuluukin olla. Elo on pelannut liigassa yhden hyvän kevätkauden ja nyt hänen pitäisi ottaa päävastuu hallitsevan mestarin maalinteosta. Ässien kannalta toivottavasti Elo ei ajattele asiaa näin.
Dragan Umicevic on mainio jääkiekkoilija ja hyvä vahvistus Ässille, mutta maalintekijää hänestä ei saa mitenkään. Maalin tehdäkseen kun pitäisi joskus laukoakin. Padan ylivoimapelaamiseen Umicevicista voisi ajatella olevan paljonkin apua. Yksi vaihtoehto maaliverkkojen pöllyttäjäksi on Tuomas Pihlman, mutta viime kauden kolme (3) runkosarjamaalia jättää ainakin yhtä monta kysymysmerkkiä. Pihlman on kyllä esimerkillinen taistelija ja urheilija, mutta tulostakin on tultava.
Sami Lähteenmäki on mielenkiintoinen tapaus. Debyyttikausi Ässissä sujui pääosin duunarin roolissa, vaikka välillä näkyikin välähdyksiä siitä, miksi Lähteenmäki voitti pari kautta sitten Mestiksen maalikuninkuuden. Toinen Sami, Mutanen, ei ainakaan maaliruiskuksi intoudu. Sitä häneltä ei odotetakaan, vaan luotettavaa taistelua ja kovaa luistelua illasta toiseen. Ziga Jeglic on porukan jokerikortti. Slovenialainen on väläytellyt pelisilmäänsä, fyysisissä väännöissä hän ei ole omimmillaan. Jeglickin on luonteeltaan enemmän pelin- kuin maalintekijä.
Tuomas Huhtanen on vastustajalle jäähyjä hankkiva energialaituri. Kaikki sen päälle tuleva on bonusta. Toivottavasti myös Huhtanen itse sisäistää tämän. Nuoriso-osastosta Ville Ahlgren saa luultavasti eniten vastuuta, sillä hän nuorista fyysisesti kypsin ja monipuolisin. Juho Lammikko pääsee myös jossain vaiheessa haistelemaan liigaympyröitä, siksi positiiviseen sävyyn Pekka Virta on hänestä puhunut.
