NHL-uransa viime kauteen lopettanut Shawn Thornton kertoo Players' Tribune -verkkojulkaisuun kirjoittamassaan tarinassa osanneensa aina tapella ja oppineensa isoäidiltään, että heikompia pitää puolustaa.
Thornton muistelee tappelujaan juniorisarjassa 20 vuotta sitten, kun yleisön huokailut kantautuivat koko halliin. Jos Thorntonin isoäiti oli katsomossa, niin silloin kuului:
− Anna mennä, Shawn! Tapa se!
Thorntonin isoäiti oli kotoisin Irlannista eikä irlantilaisuus hänestä koskaan karissut pois. Thorntonin mukaan hänen isoäitinsä kutsuminen persoonaksi oli vähättelyä. Thornton muistelee saaneensa isoäidiltään viskiä Pyhän Patrikin päivänä, vaikka oli alaikäinen ja rahaa hauskanpitoon kavereiden kanssa.
Kovaotteinen hyökkääjä voitti Stanley Cupin Anaheim Ducksissa vuonna 2007 ja saadessaan palkintomaljan itselleen päiväksi hän näytti sitä isoäidilleen, joka tuolloin asui palvelutalossa Parkinsonin taudin vuoksi.
Thorntonin tavoite on yksinkertainen: tukea tahoja, jotka yrittävät parantaa Parkinson-potilaiden ja heidän omaistensa elämänlaatua.
Nähtyään Stanley Cupin isoäiti halusi ensimmäiseksi ottaa siitä ryypyn estelyistä huolimatta. Niinpä Thornton nosti pokaalin isoäitinsä pään yläpuolelle, jotta tämä sai juotua.
Jälkeenpäin Thornton muistelee kyseistä päivää yhtenä elämänsä parhaista, mutta myös raskaimmista. Isoäidin tilaa oli vaikea katsella, koska Thornton piti häntä sankarinaan. Eikä sankareille pitäisi käydä mitään pahaa.
Hyväntekeväisyysaate kylvettiin jo nuorena
Ensimmäisellä AHL-kaudellaan St. John's Maple Leafsissa 1997-98 Thorntonin ja muiden nuorten pelaajien piti vierailla paikallisessa lastensairaalassa. Thorntonia ei tuolloin kiinnostanut muu kuin jääkiekko ja ajanvietto kavereiden kanssa. Ensimmäinen sairaalavierailu jopa pelotti.
Päästyään sairaalan potilashuoneeseen Thornton huomasi, että lapset syttyivät hehkuun nähdessään pelaajat. Lapset kyselivät innokkaasti jääkiekosta ja olivat täynnä elämää. Thornton oivalsi, ettei hänen tarvinnut esittää rohkeaa piristääkseen lapsia, vaan homma toimi toisinpäin.
Thorntonin omat ongelmat tuntuivat mitättömiltä, kun hän katsoi nauravia lapsia, jotka samaan aikaan kamppailivat elämästään.
Tuona päivänä Thornton päätti pitää yhteyttä tapaamiinsa lapsiin ja kävi sairaalassa parin viikon välein. Thornton koki saavansa lasten tapaamisista yhtä paljon apua kuin antavansa.
Thornton pelasi yli 600 ottelua AHL:ssä ja sai tarpeekseen bussilla matkustamisesta. Lisäksi pitkä jakso ilman varmuutta NHL-unelman toteutumisesta ottaa koville. Niinpä Thornton koki sairaalavierailut pelastuksekseen.
Nyt Thornton näkee sairaat lapset oman tyttärensä kasvoilla ja ymmärtää, kuinka vahvoja sairaiden lasten on oltava joka päivä. Hän muistaa vieraillessaan ajatelleensa, että vaikka hänelläkin on elämässä ongelmansa, niin näiden lasten tilanne on pahempi. Niinpä Thornton halusi siirtää ikävät asiat syrjään, ystävystyä ja pitää hauskaa lasten kanssa.
Lukuisista sairaalavierailuista ja kuolemansairaiden lasten näkemisestä huolimatta Thornton ei osannut varautua isoäitinsä Parkinsonin taudin kohtaamiseen.
Isoäiti ei ollut innokas lapsi tapaamassa jääkiekkoilijaa, vaan ylpeä nainen, joka oli poissa tolaltaan omasta tilanteestaan. Puhekyvyn menetyksestä ja voimakkaasta vapinasta huolimatta isoäiti yritti suhtautua positiivisesti.
Thorntonin aiemmilla kokemuksilla ei ollut mitään merkitystä. Oman läheisen kärsimys tuntui erilaiselta. Kaukalossa Thornton tunnettiin kovana pelaajana, ja Thornton oppi ajan kanssa ajattelemaan itsestään samalla tavalla. Ollessaan isoäitinsä huoneessa palvelutalossa hän tunsi itsensä heikommaksi kuin koskaan.
Tavoitteena helpottaa Parkinsonin tautiin sairastuneiden elämää
Isoäiti menehtyi muutamaa kuukautta myöhemmin vuonna 2008, ja tuolloin Thornton pelasi Boston Bruinsissa. Hän haluaa kiittää organisaatiota saamastaan tuesta ja mainitsee erikseen sen, että sai pitää Stanley Cupia kaksi päivää vuonna 2010 kerätessään varoja Parkinson-tutkimuksen hyväksi.
Kaksi vuotta myöhemmin Thornton perusti nimeään kantavan säätiön.
Kesällä 2010 Thornton yritti järjestää golf-turnausta tukeakseen organisaatioita, jotka taistelivat Parkinsonin tautia vastaan. Urakka oli haastava, ja Thornton kiersi ovelta ovelle ja pyysi tuntemiaan ihmisiä osallistumaan turnaukseen tietämättä varmaksi, minkä kokoisia lahjoituksia hän odotti.
Illalla Thornton meni kahvilaan, jonka omistajan hän tunsi ja kertoi tälle tavoitteestaan. Kahvilan omistaja otti esille sekin ja käski Thorntonia kirjoittamaan siihen sen summan, jonka hän tarvitsi.
− Boston tarvitsee enemmän sinunlaisiasi ihmisiä, kahvilan omistaja jatkoi.
Thornton muistuttaa, että jos joku kysyy, niin hänen isoäitinsä opetti hänet tappelemaan.
Thornton ajatteli samoin kahvilan omistajasta, mutta ei kertonut tälle ajatuksiaan.
Ensimmäisenä vuonna 2010 Thorntonin golf-turnaus keräsi 17 000 dollaria. Tänä vuonna potti oli 160 000 dollaria. Paikalliset urheilusuuruudet Bobby Orrin johdolla ovat osallistuneet, ja Thornton kuvaa rahankeräystä yhdeksi palkitsevimmista ponnistuksista urallaan.
Thornton kuvaa saavutusta testamenttina Bostonin asukkaille, jotka ovat onnistuneet keräämään rahaa ja auttamaan tärkeää asiaa. Thornton kuvittelee isoäitinsä seuraamaan golf-turnausta. Naukkailemaan juomaansa. Kertomaan vitsejä ja häiritsemään huonoja puttaajia.
Sen sijaan Thorntonin isoäidin vei sairaus, joka hitaasti ja tuskallisesti tuhoaa uhriensa elämänlaadun. Siksi Thornton pitää säätiötään ja hyväntekeväisyystyötään suuressa arvossa. Siksi hän halusi kertoa oman tarinansa.
Thorntonin tavoite on yksinkertainen: tukea tahoja, jotka yrittävät parantaa Parkinson-potilaiden ja heidän omaistensa elämänlaatua. Thornton tekee palkatonta vapaaehtoistyötä, mutta toivoo voivansa muuttaa tilannetta − edes vähän.
Lopuksi Thornton muistuttaa, että jos joku kysyy, niin hänen isoäitinsä opetti hänet tappelemaan.
Parkinsonin tauti on etenevä neurologinen sairaus, jonka keskeisinä motorisina oireina esiintyy hidasliikkeisyyttä, jäykkyyttä, lepovapinaa ja tasapaino-ongelmia. Motoriset oireet alkavat yleensä epäsymmetrisesti ja etenevät hitaasti. Tavallisin havaittu alkuoire on käden tai sormien lepovapina.
Ei-motorisista oireista tavallisia ovat depressio, kognitiiviset muutokset, harhat, virtsarakon toimintahäiriöt ja muut autonomisen hermoston häiriöt, unihäiriöt sekä hajuaistin heikkeneminen. Lisäksi monilla potilailla esiintyy muun muassa ahdistuneisuutta ja kipuja. Yli 16 000 potilasta saa Suomessa erityiskorvattavia Parkinsonin taudin lääkkeitä.
Lähde: Terveysportti
Juttua muokattu 19.10.2017 klo 11.27. Poistettu ingressistä maininta Thorntonin isoäidin kuolinsyystä.