Kansainvälisen olympiakomitean nykyinen puheenjohtaja Thomas Bach (vas.) ja edesmennyt entinen puheenjohtaja Juan Antonio Samaranch Vancouverin talvikisoissa 2010.
Kuva © Kevork Djansezian

Olympia-aatteen miehet – kuninkaallista kohtelua ja yksinvaltiasta johtamista muiden kustannuksella

Artikkeli
Kansainvälinen olympiakomitea nojaa hyviltä vaikuttaviin perusperiaatteisiin, joiden lähempi tarkastelu paljastaa tyhjänpäiväistä pöhinää. Tosiasiassa toiminta on KOK:n omien periaatteiden vastaista. Sen toimintaa on käytännössä aina johdettu rautaisella otteella, ylhäältä alaspäin, kritiikkiä sietämättä, urheilu ja urheilijat unohtaen.

Kansainvälisen olympiakomitean (KOK) viimeksi vuonna 2021 päivitetyssä perusasiakirjassa luetellaan seitsemän pääperiaatetta. Pääperiaatteet vaikuttavat hyvältä ensisilmäyksellä: kaikilla on kivaa ja niin edelleen.

KOK:n pääperiaatteet

1) olympismi eli olympia-aate on kokonaisvaltainen elämän filosofia, joka korostaa kehon, tahdon ja mielen tasapainoa. Siinä yhdistyvät urheilu, kulttuuri ja kasvatus. Se on elämäntapa, jossa arvoina ovat vaivannäkö, hyvänä esimerkkinä oleminen ja kunnioitus universaaleja eettisiä periaatteita kohtaan.

 
2) olympia-aatteen on tarkoitus toimia ihmiskunnan harmonisen kehityksen hyväksi ja edistää yhteiskuntarauhaa ja ihmisarvon kunnioitusta.

 
3) olympialiike on kaikkien olympiahengessä toimivien yksilöiden ja yhteisöjen organisoitua, universaalia ja pysyvää yhteistoimintaa, joka toteutetaan KOK:n valvonnan alaisena kaikissa viidessä maanosassa. Se kulminoituu maailman urheilijoille yhteisessä urheilufestivaalissa eli olympialaisissa. Sen symbolina toimii olympiarenkaat.

 
4) Urheilu on ihmisoikeus. Jokaisen yksilön on voitava urheilla, olympiahengessä, ilman minkäänlaista syrjintää, ystävyyden, solidaarisuuden ja reilun pelin hengessä.

 
5) Olympialiikettä osana olevien yhteisöjen tulee olla poliittisesti neutraaleja. Niiden tulee olla autonomisia, jotta ne voivat vapaasti luoda lajien säännöt sekä määrittää niiden rakenteet ja toimintaperiaatteet. Äänestysten tulee olla vapaat ulkopuolisesta vaikuttamisesta ja hyvän hallintotavan toteutua.

 
6) Perustusasiakirjassa määriteltyjen oikeuksien ja vapauksien tulee toteutua ilman minkäänlaista syrjintää, oli sitten kyseessä rotu, ihonväri, sukupuoli, sukupuolinen suuntautuminen, kieli, uskonto, poliittinen tai muu mielipide, kansallisuus tai sosiaalinen tausta, ominaisuus, syntyperä tai muu status.

 
7) Olympialiikkeeseen osallistumisen ehtona on perusasiakirjan sisällön hyväksyminen ja KOK:n ylimmän toimivallan tunnustaminen.

Periaatteiden ongelmana on se, että niissä sanotaan paljon, mutta toisaalta ei oikeastaan mitään. Julistukseen on ripoteltu käsitteitä, kuten keho, tahto, mieli, tasapaino, kulttuuri, kasvatus, universaalisuus, eettisyys, harmonisuus, rauha, ihmisarvo, ihmisoikeus, ystävyys, solidaarisuus, neutraalius ja autonomia, joita ei kuitenkaan määritellä. Sisältö on pelkkää hyvältä vaikuttavaa pöhinää.

Tyhjänpäiväistä pöhinää ongelmallisempaa on se, että KOK asettaa itse itsensä asemaan, jossa sillä on ylin toimivalta kaikkeen sen alaiseen toimintaan.

Toisin sanoen kaikkien tulee voida urheilla ja toteuttaa itseään parhaaksi katsomallaan tavalla, mutta kaiken tulee tapahtua KOK:n määrittämällä tavalla, sen valvonnan alaisena. Tämä on erikoista, sillä kaikkien tulisi olla tasa-arvoisia, mutta tasa-arvon määrittää taho, joka on muita ylempänä.

– KOK hyödyntää sosiaalista valtaansa rajoittaakseen poliittista toimintaa. Kritiikki ja protestointi esitetään usein loukkauksena olympia-aatteen symbolisia arvoja ja KOK:n poliittisesti riippumatonta asemaa kohtaan, huomauttavat valtio-opin professorit Travis Nelson ja M. Patrick Cottrell tutkimuksessaan.

– Perusasiakirjan sisältö ei ole ristiriitaista. Sen sijaan KOK on itse ensimmäinen taho, jonka toiminta on ristiriidassa sen sisällön kanssa, huomauttaa filosofian ja urheilusosiologian professori Gunter Gebauer (Der Spiegel, 1.8.2020).

Autoritääristä johtamista

KOK:n johto on perinteisesti ollut elitistinen ja autoritäärinen. Valta on keskittynyt muutaman päättäjän käsiin vuosikymmeniksi. Toisen maailmansodan jälkeen korkeimmassa asemassa KOK:ssa saatettiin olla peräti kaksi vuosikymmentä.

1930- ja 1940-luvulla, eli KOK:n fasismin aikakautena, valtaan järjestön sisällä nousi natsisympatioistaan tunnettu ja Kansallissosialistisen Saksan järjestämiä vuoden 1936 olympialaisia ylistänyt amerikkalainen Avery Brundage, joka toimi KOK:n puheenjohtajana kaksi vuosikymmentä (1952–1972).

"Olisi rehellistä, jos KOK toteaisi, että heillä on poliittista valtaa ja että he myös käyttävät sitä." – Gunter Gebauer

– Älykäs, hyväntekeväinen diktatuuri on tehokkain mahdollinen hallintomuoto. Katsokaa, mitä Saksassa tapahtui kuudessa, seitsemässä vuodessa 1930-luvulla, Brundagen tiedetään kirjanneen muistiinpanoihinsa 1950-luvulla.

Brundagen kyseenalaisiin meriitteihin lukeutuu myös mustien amerikkalaisurheilijoiden, John Carlosin ja Tommie Smithin, protestoinnin tuomitseminen vuoden 1968 olympialaisissa, Etelä-Afrikan ja Rhodesian kisaboikotoinnin vastustaminen, sekä vuoden 1972 olympialaisiin kohdistuneen terrori-iskun vähättely. Rasististen ja kolonialististen asenteidensa takia häntä alettiin kutsua jo aikaisessa vaiheessa muun muassa Slavery Averyksi.

– Värilliset amerikkalaisurheilijat muodostivat vain pienen osan olympialaisissa kilpailevista. Olen varma, että joidenkin heistä käytös loukkasi kaikkia, totesi Brundage epäsuoraan Carlosin ja Smithin toimista palkintojen jaon aikana (The Washington Post, 28.10.1968).

– Meillä on vain suuren ideaalin vahvuus. Olen varma, että suuri yleisö on kanssani samaa mieltä siitä, että emme voi antaa muutaman terroristin tuhota olympialiikkeen kansainvälisen yhteistyön ydintä ja hyvää tahtoa. Kilpailujen pitää jatkua ja meidän pitää jatkaa ponnistelujamme pitääksemme ne siisteinä, puhtaina ja rehellisinä, sekä yrittää ulottaa urheilullisuus urheilukentiltä muille elämän alueille, julisti Brundage Münchenin olympiastadionilla terrori-iskun jälkeen (The New York Times, 8.9.1972).

Brundage ei välittänyt kyseenalaisesta maineestaan. Hä ohitti kritiikin olankohautuksella.

– Kyllä minä olen tästä tietoinen, mutta ei se minua ole erityisen paljon vaivannut, totesi Brundage julkisuuskuvastaan (Sports Illustrated, 30.1.1956).

– Ehei, en syytä lehtimiehiä siitä, että he kirjoittavat, mitä kirjoittavatkaan. Ei se minua vaivaa. Jos omatuntosi on puhdas, ei sinun tarvitse murehtia, mitä ihmiset sanovat sinusta, virkkoi Brundage suhteestaan mediaan (Sports Illustrated, 30.1.1956).

Natsisympatioistaan ja antisemitismistään tunnettu Avery Brundage johti KOK:ta yksinvaltiaan ottein kahden vuosikymmenen ajan.
Kuva © Bettmann

Kiekkomiehet saavat osansa

Brundagella oli lusikkansa monessa sopassa. Hän sekaantui myös jääkiekkomaailmaan.

Vuoden 1936 talvikisoissa hän toimi Yhdysvaltain olympiakomitean edustajana ja asettui Kanadan puolelle Iso-Britannian ja Kanadan välisessä kiistassa koskien brittipasseilla pelanneiden kanadalaisten edustuskelpoisuutta, koska siitä oli etua Yhdysvaltain joukkueelle.

Brundage vaali ajatusta puhtoisesta amatööriurheilusta eikä jääkiekon jatkuva kehitys kohti ammattimaisempaa suuntaa miellyttänyt häntä. KOK:n puheenjohtajana Brundage uhkasi sulkea jääkiekon olympialaisten ulkopuolelle, mutta näin ei koskaan tapahtunut.

– Emme vastusta ammattiurheilua. Sillä on paikkansa, varsinkin jos se on rehtiä. Tässä onkin kysymys siitä, mihin raja vedetään, kommentoi Brundage asiaa. (AP / The New York Times, 2.5.1.1948)

Vuoden 1948 talviolympialaisiin lähti Yhdysvaltoja edustamaan kaksi joukkuetta. Toinen oli Yhdysvaltain olympiakomitean tuen saanut Amateur Athletic Unionin yliopistopelaajista koostunut joukkue ja toinen kansainvälisen jääkiekkoliiton ja kisajärjestäjän tukema Amateur Hockey Association of United Statesin eli Yhdysvaltain jääkiekkoliiton (nyk. USA Hockey) joukkue.

"Meillä on vain suuren ideaalin vahvuus." – Avery Brundage

– IIHF:n jäseneksi hyvin poikkeuksellisin kriteerein hyväksytty liitto on omillaan toimiva organisaatio, jota sponsoroivat kaupalliset tahot, joiden aikeena on tehdä rahaa. Yhdysvaltain olympiakomitea, eikä mikään muukaan amatööriorganisaatio hyväksy eikä ikinä tule hyväksymään tällaista toimintaa, jyrähti Yhdysvaltain olympiakomitean johtajana toiminut Brundage kisoja edeltäneenä syksynä. (The New York Times, 4.9.1947)

IIHF piti pintansa ja tuki Yhdysvaltain jääkiekkoliittoa asiassa. Yhdysvaltain olympiakomitea joutui taipumaan, koska muut maat olisivat muuten vetäneet joukkueensa pois kisoista ja järjestäneet omat kisat olympiakisojen sijaan. KOK reagoi riitaan hylkäämällä jääkiekon olympialajina, kunnes se pyörsi päätöksensä ja hylkäsi ainoastaan Yhdysvaltojen suoritukset jääkiekossa.

Kanadalaiset olivat katkeria Brundagelle ja IIHF:n puheenjohtajalle Bunny Ahearnelle vuoden 1964 talvikisoissa, kun kaksikko päätti omin päin, että kolmen joukkueen tasatilanne ratkaistaisiin maalierolla. Neljänneksi jääneet kanadalaiset saapuivat mitaliseremoniaan hölmistyäkseen, kun hopeamitalit pujotettiin ruotsalaisten ja pronssimitalit tšekkoslovakialaisten kauloihin.

Francon diktatuurissa meritoitunut Juan Antonio Samaranch toimi yli 20 vuotta KOK:n puheenjohtajana. Hänen merkittävin oivalluksensa oli muuntaa olympialiike olympiateollisuudeksi.
Kuva © Alexander Hassenstein

Natsismista falangismiin

Brundagen seuraajaksi nousi brittiläis-irlantilainen Michael Morris, Killanin paroni. Tämän puheenjohtajuus oli kuitenkin vain kahdeksan vuoden mittainen (1972−1980). Häntä on pidetty liian hyväntahtoisena ja pehmeäotteisena päättämään KOK:n asioista.

– Paras todiste tästä oli perääntyminen Lord Killanista, joka edusti vanhaa koulukuntaa ja oli mielestäni hieman kykenemätön ymmärtämään tilannetta, ja vaihto espanjalaiseen Juan Antonio Samaranchiin, joka oli kokenut diplomaatti, kommentoi CIA:n entinen analyytikko, nykyinen tutkija David Kanin asiaa Woodrow Wilson Centerin podcastissa.

Samaranch palautti KOK:n johtoon Brundagen kaltaisen itsevaltiaan. Myöhemmin markiisin arvonimen saavuttanut espanjalainen toimi KOK:n puheenjohtajana yli kaksi vuosikymmentä (1980–2001). Hänet oli hyväksytty KOK:n jäseneksi jo vuonna 1966, joten hän ehti vaikuttaa sen sisällä peräti 35 vuotta.

Erikoista puheenjohtajavalinnassa oli kuitenkin se, että Samaranch kuului aiemmin Espanjan diktaattori Francisco Francon falangistipuolueeseen ja palveli diktaattoria eri poliittisissa tehtävissä vuosikymmenien ajan.

Hänen taustansa nousi julkiseksi puheenaiheeksi 1990-luvun alussa, kun Vyv Simonin ja Andrew Jenningsin paljastuskirja The Lords of the Rings: Power, Money and Drugs in the Modern Olympics julkaistiin. Tilanne oli kiusallinen Samaranchille ja KOK:lle, mutta hänen asemaansa se ei vaikuttanut.

– Aikamoinen ristiriita, että Samaranch pyörittää KOK:ta ja samalla puhuu ihmisoikeuksien kunnioituksesta urheilussa, vaikka itse tukahdutti niitä vuosien ajan Espanjassa, huomautti Jennings asiasta lehdistölle (The Wall Street Journal, 21.1.1999).

"En häpeä sitä, mitä tein Espanjassa." – Juan Antonio Samaranch

Muun muassa rullakiekkoa pelannut Samaranch ei ollut innokas puhumaan menneisyydestään, muttei lopulta pyrkinyt peittelemään asiaa.

– Olen sataprosenttisesti francolainen, tiedetään Samaranchin sanoneen (The Baltimore Sun, 25.7.1992)

– En häpeä sitä, mitä tein Espanjassa. Franco teki hyviä asioita maalleni. Hän piti meidät toisen maailmansodan ulkopuolella. Hän loi keskiluokan. Hän valitsi hyvän seuraajaan, kuninkaan, totesi Samaranch menneisyydestään (The New York Times, 7.2.1999).

Samaranchia voi kuvailla myös ovelaksi opportunistiksi, joka aisti aikansa aatteelliset suuntaukset ja navigoi seurapiiristä toiseen parantaakseen omaa asemaansa. Francon diktatuurin luhistuttua vuonna 1975, hän luovi tiensä ulkopolitiikkaan, toimien Neuvostoliiton ja Mongolian suurlähettiläänä.

Boris Gulko, Vladimir Popov (ent. KGB), tutkija Juri Felstinski ja shakin suurmestari Viktor Kortšnoi väittävät kirjassaan The KGB Plays Chess: The Soviet Secret Police and the Fight for the World Chess Crown Samaranchin toimineen Neuvostoliiton turvallisuuspalvelu KGB:n hyväksi tuona aikana, mikä puolestaan olisi taannut hänelle tarvittavat itäblokin äänet KOK:n puheenjohtajakilvassa.

Popov on myöhemmin kertonut tarkemmin Samaranchin kytköksestä KGB:hen. KOK:n linja on ollut kiistää asia perättömänä väitteenä vailla todisteita.

Autonomiasta itsevaltiuuteen

KOK:n mukaan se ja sen alaiset organisaatiot ovat poliittisesti sitoutumattomia eli neutraaleja. Sen näkemyksen mukaan ulkoiset toimijat, kuten valtiot, eivät saa puuttua tai vaikuttaa sen toimintaan, vaan toiminnan tulee olla autonomista. Vaikka KOK korostaa asiaa, ei se kestä lähempää tarkastelua.

– Vaikka on täysin ymmärrettävää, että organisaatio kuten KOK haluaa säilyttää kontrollin ja toimia sen omien intressien mukaisesti, tämä ei ole oikeaa läpinäkyvyyttä ja tämä lume on ainoastaan mahdollista KOK:n sosiaalisen aseman ja vallan takia, kommentoivat Nelson ja Cottrell.

"Aikamoinen ristiriita, että Samaranch pyörittää KOK:ta ja samalla puhuu ihmisoikeuksien kunnioituksesta urheilussa, vaikka itse tukahdutti niitä vuosien ajan Espanjassa." – Andrew Jennings

– [Samaranch] ymmärsi geopolitiikkaa. Hän tiesi, että olympialaiset ja politiikka liittyivät toinen toisiinsa. Hän tiesi, että hän ja kaikki muut olympialiikkeessä voisivat lyödä rahoiksi tällä ja saada paljon huomiota ja vaikutusvaltaa hyväksymällä asian, tekemällä politiikasta keskeisen osan toimintaa, vaikka tämä väite torjutaankin julkisesti, toteaa Kanin.

Toisin sanoen KOK:lta unohtuu se, että ylintä valtaa käyttävänä tahona se päättää, mistä saa puhua ja mistä ei saa puhua, mitä saa tehdä. Se hyväksyy tietyt asiat, muttei muita. Koska sen toiminta ei ole läpinäkyvää, ei väitetystä neutraaliudesta ole takeita.

– Vaikka valtiot tunnustavat KOK:n auktoriteetin ja yksinoikeuden olympialaisten hallinnointiin, sen muodollinen asema kansalaisjärjestönä suojaa sitä johdon, talouden ja vertaisten vastuumekanismeilta, joita tyypillisesti odotetaan tällaisessa asemassa toimivalta tahoilta, huomauttavat Nelson ja Cottrell.

Klientelismiä

KOK:n jäsenistö

Korkeintaan 115 jäsentä:

– 70 yleisjäsentä

– 15 kansallisten komiteoiden jäsentä

– 15 urheilijajäsentä

– 15 kansainvälisten liittojen jäsentä

Avoin miehille ja naisille:

– Ensimmäiset naisjäsenet 1981.

Nykyjäsenistö:

– 102 jäsentä

– 63 miestä (62 %), 39 naista (38 %)

Nykyinen alaikäraja: 18 vuotta.

Nykyinen yläikäraja: 70 vuotta.

– Poikkeustapauksissa korkeintaan 74 vuotta

Jäsenten rekrytoinnista vastaa jäsenten valinnasta vastaava komissio.

KOK:n toiminta vaikuttaa ensisilmäykseltä alhaalta ylöspäin demokraattisesti jäsentyväksi, mutta lähempi tarkastelu paljastaa, että toiminta määrittyy ylhäältä alaspäin. Ongelmallista tällaisessa järjestelyssä on se, että edetäkseen järjestelmässä alempien tulee palvella ylempiään. Alempi on täten kiitollisuudenvelassa ylemmälleen, jolloin ylemmän tason väärinkäytöksiin ei synny halua puuttua.

KOK:n toimintamalli ei yksinkertaisesti ole avoimen demokraattinen, sillä jäseneksi pääsee vain KOK:n jäsenistön valitsemana. Sen jäsenistöön on sen alkuajoista saakka kuulunut pääasiassa toisiinsa tavalla tai toisella kytkeytyvää valtaeliittiä.

Yksi jäsenistä oli kansainvälisen jääkiekkoliiton (IIHF) pitkäaikainen puheenjohtaja René Fasel. Myös korruptiosyytösten takia toimistaan sivuun siirretty kansainvälisen jalkapalloliiton (FIFA) entinen pitkäaikainen puheenjohtaja (1998–2015) Sepp Blatter oli pitkään yksi KOK:n jäsenistä.

– KOK:n eettinen toimikunta nuhteli Faselia erikoisena pidetystä sopimuksesta, jossa 1,9 miljoonan Sveitsin frangia maksettiin [Blatterin veljenpojan Philippe Blatterin johtaman] sveitsiläisen markkinointifirman kautta tämän entiselle koulukaverille "neuvonannosta" talviurheilusopimusten saamiseksi. Fasel kielsi jyrkästi saaneensa siivun tästä, mutta myönsi arviontikykynsä pettäneen pahasti, muistutti Jennings ennen Sotšin talvikisoja (The Nation, 22.1.2014).

IIHF:n tilaaman ulkopuolisen selvityksen mukaan Fasel ei tehnyt mitään väärää, eikä hyötynyt taloudellisesti. Selvityksen tehneet tutkijat totesivat kuitenkin, että heidän käytössään oli hyvin rajallisesti tarvittavaa aineistoa, kuten KOK:n raportista käy ilmi. KOK ei kuitenkaan tehnyt muuta kuin muodollisesti nuhdellut Faselia, vaikka raportista käy ilmi tämän käyttäneen asemaansa väärin ystävänsä eduksi.

Faselin ja Blatterin kaltaisten pitkäaikaisten lajivaikuttajien asema KOK:ssa ei yllätä, sillä merkittävillä kansainvälisillä lajiliitoilla on omat mandaattipaikkansa ja näiden ehdokkuuksista vastaa ensisijaisesti KOK:n puheenjohtaja. KOK:n historiasta löytyy kuitenkin monia urheiluvaikuttajia, joiden asemaa saattoi pitää kyseenalaisena jo heidän toimikaudellaan.

IIHF:n entistä puheenjohtaja ja KOK:n entinen jäsen René Fasel jäi kiinni asemansa väärinkäyttämisestä, mutta rangaistus oli ainoastaan muodollinen.
Kuva © Bruce Bennett

Jotta pääsee edes ehdolle KOK:n jäsenäänestykseen, tulee ehdokkaalla olla suositus kolmelta sen jäsenistöön kuuluvalta, sekä jäsenistön valintakomission puheenjohtajan ja KOK:n hallituksen hyväksyntä.

Prosessissa on myös yksi oleellinen porsaanreikä. Perusasiakirjan mukaan jäsenistö ei saa antaa minkään KOK:n ulkopuolisen tahon vaikuttaa heidän toimintaansa tai äänestyksiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö jäsen saa toimia näiden tahojen palveluksessa.

Tämä selittää, miksi sen jäsenistöön ja sen hallitukseen on päässyt jopa diktatuurien palveluksessa olleita tai niissä meritoituneita vaikuttajia. Valintaprosessissa on oleellista olla KOK:n nykyisten jäsenten ja varsinkin sen hallituksen suosiossa.

Toinen reitti on päästä kansallisen olympiakomitean johtoon. Kansainvälisten lajiliittojen tapaan ehdokkuuksista vastaa ensisijaisesti KOK:n puheenjohtaja. Toisin sanoen KOK:n jäseneksi haluavan lajiliiton tai kansallisen olympiakomitean päättäjän tulee olla hyvissä väleissä KOK:n puheenjohtajan kanssa, jos mielii KOK:n jäseneksi.

On myös syytä ottaa huomioon, ettei jäsenyys kansallisessa olympiakomiteassa ole kaikille avoin, vaan myös sitä säädellään. Lisäksi, kuten yleisjäsenten ja lajiliittojen jäsenten kohdalla, myös tätä reittiä kulkevien tulee hyväksyä KOK:n säännöt, sekä sen perusasiakirjaan kuuluvat määräykset ja päätökset.

Äänestyksessä vaaditaan yleiskokoukseen osallistuvien jäsenten äänienemmistö. Hyväksytyt ehdokkaat ovat tyypillisesti sen jäseniä myös jatkossa. Ehdokkaan asema KOK:ssa on tämän jälkeen vahvasti sementoitu.

– Tämä eliittiklubi toisintaa itsensä tarkkaan varjelemalla jäsenistöään. Vanhat jäsenet nimeävät uudet ehdokkaat ja äänestävät heidän jäsenyydestään seuraavan kahdeksan vuoden ajaksi, jonka jälkeen heidän asemansa tyypillisesti uusiutuu toistuvasti heidän elinaikanaan. Myös puheenjohtajan ja muiden hallitusten jäsenten paikoista päättävät KOK:n jäsenet, huomauttaa toimittaja Gus Lubin (Business Insider, 17.2.2010)

"Belgialainen Christophe De Kepper toimii Bachin henkivartijana, kontrolloiden kaikkea ja puuttuen kaikkeen poikkeavaan käytökseen." – Jens Weinreich

Tämä myös jääkiekko-organisaatioista tuttu tapa toimia ylhäältä alas on ollut voimassa aina KOK:n alkuajoista saakka, kuten Dikaia Chatziefstathiou ja Ian Henry huomauttavat tutkimuksessaan.

Sokeaa ylistämistä

KOK:n jäsenenä toimivan suomalaisen Sari Essayahin näkemykset kuvastavat hyvin sitä, miten olympialiikkeeseen kuuluvan tulee ajatella. Kritiikille katsotaan olevan paikkansa, mutta mitään merkittäviä muutoksia ei olla valmiita tekemään. Sen sijaan tyydytään toteamaan, että vaihtoehtoina on nykyinen järjestelmä tai ei mitään.

– KOK:ssa ei koskaan ole ollut merkittäviä vastavirtoja, mutta [KOK:n puheenjohtaja Thomas] Bachin edistämä "yhdellä äänellä puhumisen" käytäntö on tehnyt tehtävänsä: koska viimeksi KOK:n jäsen kieltäytyi toimimasta mallin mukaisesti tärkeiden asioiden kohdalla? Koska viimeksi KOK:n yleiskokouksessa on käyty avointa keskustelua?, pohtii toimittaja Jens Weinreich nyky-KOK:n toimintatapaa (Der Spiegel, 8.3.2021).

Kuvaavaa KOK:n toiminnalle on se, miten sen yleiskokous toimii pelkkänä hallituksen kumileimasimena, kuten diktatuureissa on tapana. Weinreich kuvaakin sen toimintaa kulttimaisena ylistyksenä, jossa keskitytään puheenjohtajan kilpaa mielistelemiseen, sen sijaan, että jäsenistö ottaisi roolinsa vakavasti ylintä valtaa käyttävänä toimielimenä, käsitellen hallituksen toimia ja tekisi korjausliikkeitä.

Ainoa, joka on viime aikoina uskaltanut haastaa johdon linjan on KOK:n urheilijajäsen, entinen Kanadan naisten maajoukkueen tähti, Hayley Wickenheiser. Hän oli myös ainoa KOK:n vuoden 2020 yleiskokoukseen ulkopuolelle jättäytynyt. Mitään erityistä syytä Wickenheiserin toiminnalle ei ollut, varsinkaan koska yleiskokous järjestettiin etäyhteyksin.

Kun KOK:n puheenjohtaja Thomas Bach puhuu, on muiden tehtävä kuunnella.
Kuva © Ezra Shaw

Ylhäältä alaspäin, myös kansallisissa komiteoissa

Kansallisten olympiakomiteoiden toimintatapa mukailee KOK:n toimintatapaa, jossa alemmat ovat ylemmilleen asemansa velkaa, jolloin epäkohtiin ei uskalleta puuttua.

Saksan olympiakomiteaa (DOSB) ravisteli keväällä 2021 skandaali. Mediaan tihkuneiden tietojen perusteella koston pelossa anonyymeina toimineet työntekijät vaativat muutosta sen toimintaan. DOSB:ssä sanottiin vallitsevan pelon ilmapiiri. Työntekijöiden mukaan eriäviä mielipiteitä ei hyväksytty ja niiden esittäjät saatettiin asettaa vastuuseen niistä.

Saksan urheilupiireissä toivottiin, että asia otettaisiin vakavasti, mutta DOSB:n johto reagoi asiaan kieltämällä ongelmat ja pyrkimällä saamaan avoimen kirjeen kirjoittajan oikeudelliseen vastuuseen. DOSB:n jäsenen Karin Fehresin mukaan johto pyrki tekemään hänestä syntipukin.

Kansallisten olympiakomiteoiden tulisi olla myös poliittisesti riippumattomia, mutta käytännössä tämä ei pidä paikkaansa eikä sitä voi sanoa vaalittavan KOK:n taholta. On vaikeaa ymmärtää, miten menneinä vuosikymmeninä diktaattoreja palvelleet ministerit ja diktatuurien kontrollissa olleet urheilujärjestöjen päättäjät hyväksyttiin kansallisten olympiakomiteoiden johtoon.

"KOK on vahvasti kytköksissä valtioihin perustuvaan maailman-järjestykseen ja vaikuttaa merkittävästi poliittisiin asioihin" – Nelson ja Cottrell

On vielä vaikeampaa ymmärtää, miten saman sallitaan edelleen tapahtua. Valko-Venäjän yksinvaltias ja jääkiekon ystävänä profiloitunut Aljaksandr Lukašenka ja hänen poikansa Viktor saivat toimia maan olympiakomitean johdossa vuodesta 1997 vuoteen aina joulukuuhun 2020 saakka, kunnes KOK hyllytti Valko-Venäjän olympiakomitean.

Tässäkin tapauksessa hyllytys tapahtui ainoastaan, koska KOK katsoi Valko-Venäjän olympiakomitean syrjineen urheilijoitaan, ei maan sisäisten tapahtumien vuoksi, kuten julkishallinnon professori Jean-Loup Chappelet huomauttaa tuoreessa tutkimuksessaan.

Diktaattori Saddam Husseinin poika Udai taas johti Irakin olympiakomiteaa vuodesta 1984 vuoteen 2003 saakka, kunnes hän kuoli tulitaistelussa Mosulissa. KOK:ta ei vaivannut se, että maan olympiakomiteaa johti tunnetusti sadistinen, omia ja sukulaistensa palvelijoita ja henkivartijoita tappanut diktaattorin poika. Sitä ei myöskään vaivannut se, että tällä oli tapana vangita, pahoinpidellä ja kiduttaa maata edustaneita urheilijoita, mikäli nämä eivät menestyneet toivotulla tavalla.

Perusasiakirjan sääntö 16.1.5:

KOK:n jäsenet eivät saa hyväksyä valtion, järjestön tai muun tahon minkäänlaisia toimeksiantoja tai ohjeita, mitkä saattavat vaikuttaa heidän vapauteensa toimia ja äänestää.

Neuvostoliiton olympiakomitean puheenjohtajat ja edustajat KOK:ssa olivat kytköksissä valtioon. Konstantin Andrianov, Sergei Pavlov, Marat Gramov ja Vitali Smirnov olivat kaikki kommunistipuolueen miehiä, kuten Henry ja Mansour Al-Tauqi mainitsevat tutkimuksessaan.

Myös Pohjois-Korea on hyvä esimerkki valtiosta, jonka kohdalla on syytä olettaa, ettei sen olympiakomitean jäsenistöön kuulu muita kuin Korean työväenpuolueen käskyjen mukaan toimivia.

Vastaavasti valtioiden, kuten Saudi Arabian, on vuosikymmenten ajan annettu toimia osana olympialiikettä, vaikka ne ovat KOK:n perusasiakirjan vastaisesti kieltäytyneet sallimasta naisia osaksi olympiajoukkuetta.

Perusasiakirjaa tutkailemalla syy toimintatavalle on selkeä. KOK ei salli ulkopuolisten tahojen vaikuttamista, mutta se sallii näiden tahojen vaikuttamisen jäsenistönsä kautta, kuten Henry ja Al-Tauqi huomauttavat.

– KOK on vahvasti kytköksissä valtioihin perustuvaan maailmanjärjestykseen ja vaikuttaa merkittävästi poliittisiin asioihin, joista valtiot ja muut toimijat vaikuttavat olevan hyvin kiinnostuneita, toteavat Nelson ja Cottrell.

– Kisat perustuvat edelleen nationalismiin. Näin tulee olemaan myös jatkossa. Tämän takia olympialaiset ovat niin houkuttelevia autokraateille, tuumii Gebauer (Der Spiegel, 1.8.2020).

Urheilijoiden ääni ei kuulu

KOK:ssa ja kansallisissa olympiakomiteoissa toimii nykyään myös urheilijoiden edustajia, mikä korostaa ruohonjuuritason päättämistä. Heidän vaikutuksensa näiden toiminnassa on kuitenkin vesitetty edellä mainittujen kriteerien lisäksi sillä, että urheilijajäsenten tulee olla osallistunut olympialaisiin.

Käytännössä nämä jäsenet eivät siis edusta kaikkia urheilijoita, vaan pientä etuoikeutettua ryhmää olympiaurheilijoita.

KOK ei ole hyväksynyt urheilijoita osaksi päätöksentekoa hyvää hyvyyttään. Heidät on haluttu mukaan toimintaan, jotta heidät voidaan pitää paremmin ruodussa, jotteivat urheilijat perustaisi KOK:sta riippumatonta liittoa, toteaa asiaa tutkinut professori Stephan Wassong.

– Niitä muutamia urheilijaedustajia, jotka ovat hetkellisesti pistäneet hanttiin – Claudia Bokel, Adam Pengilly, Hayley Wickenheiser ja Beckie Scott – rangaistiin monella tavalla, huomauttaa Weinreich KOK:n tavasta kontrolloida urheilijajäseniä (Der Spiegel, 8.3.2021).

Naisten jääkiekon huippuihin lukeutunut, nykyään lääkärinä toimiva Wickenheiser kritisoi KOK:ta kisojen järjestämisestä koronakriisin keskellä, jonka jälkeen hänelle tehtiin selväksi, että hänen olisi pitänyt konsultoida KOK:ta ennen moisten lausuntojen antamista.

– Tämä on yhtä isoa pettymystä. Osa urheilijoiden edustajista on jo kysynyt oleellisia kysymyksiä. Periaatteessa vastaukset ovat olleet yhtä tyhjänpäiväistä puhetta, kuvaili Wickenheiser KOK:n prioriteetteja (Der Spiegel, 18.3.2020).

Neljä kertaa olympialaisissa kultaa voittanut Kanadan maajoukkuelegenda Hailey Wickenheiser on yksi harvoista urheilijoista, jotka ovat uskaltaneet kritisoida KOK:n toimintaa sen sisäpuolelta.
Kuva © Bruce Bennett

Urheilijoiden edustajat toimivat myös muita edustajia lyhyemmän ajan KOK:ssa. Heidän toimikauttaan ei ole poikkeavasti rajattu, mutta pitkän linjan vaikuttaminen on harvinaista, huomauttaa asiaa tutkinut Chappelet vuonna 2020 julkaistussa tutkimuksessaan. Tämä johtuu siitä, että urheilijajäsenten asema on sidottu urheilijakomissioon, johon valinta puolestaan edellyttää osallistumista valintavuoden tai sitä edeltäneisiin olympialaisiin.

Gebauerin mukaan urheilijoita ei oikeasti haluta päättämään asioista, koska silloin KOK:n jäsenten valtamonopoli horjuisi. Hän vertaa KOK:n toimintatapaa katolisen kirkon toimintatapaan, jossa sen funktionääreillä on yksinvalta päättää pyhistä teksteistä ja niiden tulkinnasta, sekä kääriä rahat taskuihinsa ja käyttää ne haluamallaan tavalla. Urheilijoiden tehtäväksi jää toimia palkattomina palveluntarjoajina.

"Kritiikki ja protestointi esitetään usein loukkauksena olympia-aatteen symbolisia arvoja ja KOK:n poliittisesti riippumatonta asemaa kohtaan." –  Nelson ja Cottrell

Urheilijajäsenellä tulee olla myös puhtoinen tausta, ei dopingrikkomuksia. On toki ymmärrettävää, että KOK:n päätöksentekijöiksi halutaan nuhteettomia kandidaatteja, mutta muutoin tämä ei päde KOK:n jäseniin.

Tutkijat korostavatkin KOK:n toimintamallin ongelmallisuutta. Urheilijat ovat keskiössä, mutta heidän äänensä ei kuulu.

– Vaikka [urheilijoiden oikeuksia ja vastuita koskeva] julistus onkin askel parempaan suuntaan, se keskittyy urheilijoiden osallistumiseen olympialaisissa ja muissa kisoissa, eikä anna heidän toivomaansa suurempaa vaikutusvaltaa ja edustusta urheiluun ja olympialaisiin liittyvissä asioissa todellisina olympiajärjestelmän työntekijöinä kotimaissaan, toteaa Chappelet.

– [Julistus] ei myöskään vastaa toiseen yleiseen vaatimukseen, oikeuteen ilmaista mielipiteensä ja osoittaa mieltään, mikä on tarkoin rajattua olympialaisissa perusasiakirjan sääntöön 50.2 nojaten, lisää Chappelet.

Myös kytköstä maailman antidopingtoimiston (WADA) pidetään ongelmallisena, koska sen sääntöjen katsotaan olevan hyvin tunkeilevia ja loukkaavan urheilijoiden kansalaisoikeuksia, huomauttaa Chappelet.

Ei rahaa vaan jäsenetuja

KOK:n jäsenille yhteistä on se, ettei kukaan heistä ole tyhjätasku. Tämä on ollut käytäntö jo järjestön alkuajoista. KOK:n jäsenet eivät rikastu toimessaan, sillä heille maksetaan työstä korkeintaan nimellistä korvausta.

Norjalaismedian raportoimia KOK:n vaatimuksia kisaisännille (CBS Sports, FT, NP):

– Tapaaminen kuninkaan kanssa ennen avajaisseremonioita, sekä niiden jälkeen kuninkaallisten tai järjestelykomitean kustantama cocktailtilaisuus.

– Auto ja autonkuljettaja jokaiselle KOK:n jäsenelle.

– Erilliset liikennekaistat KOK:n jäsenille a heitä priorisoivat liikennevalot.

– Samsungin puhelimet ja norjalainen liittymä KOK:n jäsenille.

– Paikallisen olympiapomon ja hotellin johtajan tervehdys KOK:n jäsenten huoneessa, sesonkia vastaavine hedelmä ja kakkutarjoiluineen (huom. kisat helmikuussa)

– KOK:n jäsenten hotellien baarien tulee olla auki tavallista myöhempään ja minibaareissa tulee olla Coca Colan tuotteita.

– KOK:n puheenjohtajalle järjestettävä valtiojohtajan vastaanottoa vastaava seremonia lentokoneesta noustessa.

– KOK:n jäsenille tulee olla omat sisääntulo- ja poistumistiet lentokentällä.

– Avajaisissa ja päättäjäisissä tulee olla täysin varusteltu baari. Muutoin tarjoiltava olutta ja viiniä.

– KOK:n jäseniä tulee tervehtiä hymyssä suin hotellilla.

– Kokoushuoneiden lämpötila tulee olla aina tarkalleen 20°C.

– Kisapaikoilla tarjoiltava lämmin ruoka tulee korvata tasaisin väliajoin, sillä KOK:n jäsenet saattavat "joutua" syömään samassa paikassa useaan otteeseen olympialaisten aikana.

– Kaikkien huonekalujen tulee olla OL-muotoisia ja näyttää olympiahenkisiltä.

Muista eduista he pääsevät nauttimaan kaikin siemauksin, sillä heitä kohdellaan kuin kuninkaallisia kulukorvausten ja etuisuuksien muodossa.

Kisojen järjestäjiksi halukkaat tahot ovatkin kunnostautuneet KOK:n jäsenistön olon mukavaksi tekemisessä.

– Olympialaisten sisäpiirille moni paljastuksissa esille noussut asia on vakiintunut käytäntö ja heille oikeastaan ainoa loukkaava asia oli, että joku KOK:n työntekijä oli mennyt koostamaan kaikista näistä eduista jonkin manuaalin, kommentoi antropologian ja historian professori John MacAloon norjalaisen Daglabladetin ja Verdens gangin raportoimista KOK:n vaatimuksista vuoden 2022 talvikisoja hakeneelle, mutta hakuprosessin kesken jättäneelle Oslolle.

Asetelmaa kuvaa hyvin se, että KOK:ssa on totuttu juhlavaan, jopa kuninkaalliseen kohteluun ja sen riveissä koettiin loukkaavaksi, että norjalaiset eivät halunneet kuninkaallistensa järjestävän ja kustantavan cocktailtilaisuutta heille.

KOK:n jäsenenä pääsee myös luomaan kytköksiä, joista jäsen voi saada etua KOK:n ulkopuolisessa toiminnassa. Nykyinen puheenjohtaja Bach on pitkäaikainen Saksan olympiakomitean jäsen (1982–2013), KOK:n jäsen (1991–) ja bisneskonsultti. Hänen on kerrottu hyödyntäneen yhteyksiään teollisuuskonserni Ferrostaalin (2005–2009) ja Siemensin (2000–2008) hyväksi.

Kytkös Ferrostaaliin on ongelmallinen, sillä konserni tunnetaan muun muassa asekaupasta ja siihen liittyvästä korruptiosta. Siemensin osalta kytkös on ongelmallinen, sillä siihen liittyy eturistiriita. Bachin tiedetään lobanneen Kuwaitin silloista energiaministeriä, sheikki Ahmad Al-Fahad Al-Sabahia, joka on ollut KOK:n jäsen vuodesta 1992 saakka.

Sveitsiläinen oikeusistuin tuomitsi Bachin luottomiehenä tunnetun sheikin hiljattain yli vuodeksi vankeuteen asiakirjaväärennöksistä. KOK ei ole katsonut tarpeelliseksi rankaista Al-Sabahia, koska tämä on oma-aloitteisesti jäädyttänyt jäsenyytensä väliaikaisesti. Samalla hän kuitenkin jatkoi kansallisten olympiakomiteoiden liiton (ANOC) ja Aasian olympiakomiteoiden liiton (OCA) johdossa tuomioonsa saakka. Hänet on myös liitetty FIFA:n korruptioskandaaliinliittojen rahojen väärinkäyttöön ja ehdokkaiden lahjontaan.

Arkisia lahjuksia

KOK:n jäseniä on jäänyt kiinni lahjusten ottamisesta. Vuoden 2002 talvikisat järjestettiin Salt Lake Cityssä. Vaikka KOK oli kisakaupungin valinnassa varsin yksimielinen, valintaa kuitenkin varjosti myöhemmin paljastunut korruptioskandaali. Kuusi KOK:n jäsentä erotettiin lahjusten vastaan ottamisesta, neljä päätti erota oma-aloitteisesti ja kahdeksalle annettiin eritasoisia varoituksia.

Raporttien mukaan räikeimpiä tapauksia olivat KOK:sta erotetut Jean-Claude Ganga ja Zein El-Abdin Mohamed Ahmed Abdel Gadir. Kongolainen Ganga nautti kisaisännän tarjoamista eduista 250 000 dollarin arvosta ja sudanilaisella Gadirilla oli tapana maksattaa kisaisännyyttä tavoittelevilla tahoilla yöpymisiä luksushotelleissa ja taipumusta aiheuttaa pahennusta toikkaroimalla pahasti päihtyneenä isännyydestä kilpailevia paikkakuntia tarkastaessaan.

Jääkiekkovarusteitaan tunnettu, mutta myöhemmin toiselle välinevalmistajalle myyty Easton kytkeytyi Salt Lake Cityn kisojen lahjusskandaaliin.

Kaikkia korruptioskandaaliin liitettyjä henkilöitä ei sanktioitu KOK:n toimesta. Esimerkiksi KOK:n jäsen James L. Easton, muun muassa jääkiekkomailoja valmistaneen Easton Sportsin silloinen hallituksen puheenjohtaja, ei pitänyt ongelmallisena sitä, että hänen perheyrityksensä palkkasi toisen KOK:n jäsenen, David Sibandzen, pojan. Sibandze oli yksi niistä, jotka päättivät erota itse. Paikallinen hakukomitea oli myös maksanut hänen poikansa lukukausimaksut Utahin yliopistossa.

Lisäksi Easton lahjoitti paikalliselle hakukomitealle kalliit maastopyörät, jotka sen oli puolestaan tarkoitus antaa lahjana Samaranchille, silloiselle KOK:n puheenjohtajalle, ja tämän henkilökohtaiselle sihteerille.

– [Samaranch] on sanonut, etteivät lahjarajoitukset koske häntä, sillä hän ei äänestä kisakaupungeista, kirjoitti toimittaja Jeré Longman KOK:n käytännöistä 1990-luvulla (The New York Times, 12.2.1999)

"Haluatko liittyä KOK:hon ja saada ilmaisliput kaikkiin tapahtumiin? Sori, et vain ole satu olemaan jäseneksi kelpaava." – Gus Lubin

Myös toinen yhdysvaltalainen KOK:n jäsen, Anita DeFrantz, liitettiin skandaaliin, mutta hän vältti sanktiot Eastonin tavoin. Hän suositteli toisen KOK:n jäsenen tytärtä Etelä-Kalifornian yliopiston tennisjoukkueeseen. Kumpikin vältti sanktiot, sillä heidän ei katsottu toimineen hakukomitean puolesta eikä kalliita lahjoja oltu kielletty ennen vuotta 1994, jolloin rajaksi asetettiin 150 dollaria.

On myös kuvaavaa, että varsinaiset KOK:n jäsenistöä sitovat eettiset käytännöt luotiin vasta skandaalin jälkimainingeissa, ensi kertaa KOK:n historiassa. Lisäksi KOK perusti sitä varten oman yhdeksän jäsenisen eettisen toimikunnan.

– Tässä on kyse varastelusta, varkaudesta, moraalin pettämisestä. Näiden ihmisten kunnianhimo on masentavaa. Ei heillä ole uskottavuutta uudistaa itseään, totesi Jennings skeptisenä uudistuksista (Los Angeles Times, 22.1.1999)

 Vaikka nämä reformit ovat varmasti askel oikeaan suuntaan, ne paljastavat samalla, miten KOK käyttää sen sosiaalista asemaa sen oman toiminnan jatkuvuuden takaamiseksi. Vaikka KOK:n eettinen toimikunta on nimellisesti itsenäinen, sen toimivalta ulottuu tutkimaan ainoastaan KOK:n puheenjohtajan sille ilmoittamia rikkomuksia. Se ei myöskään vastaa millekään riippumattomalle taholle vaan KOK:lle, huomauttavat Nelson ja Cottrell.

Vuoden 2002 kisojen lahjusskandaali on väitetty olleen vain jäävuoren huippu. Tapauksen julkisuuteen tuoneen KOK:n pitkäaikainen jäsenen Marc Hodlerin mukaan äänien ostaminen on ollut yleinen tapa kisaisäntää valittaessa. Hänen mukaansa hintalappu vaihteli 500 000 dollarista viiteen miljoonaan dollariin riippuen lopputuloksesta ja viidestä seitsemään prosenttia KOK:n jäsenistä oli kaupitellut ääntään kisajärjestäjille.

– Keskeinen KOK:n hallituksen jäsen oli juuri ostanut uuden talon. Hän kävi shoppailemassa tapettia, ovenkahvoja ja muita kodin tarpeita Salt Laken edustajien laskuun, kuvaili toimittaja Jonathan Calvert Salt Lake Cityn hakukomitean noin 10 miljoonan dollarin lahjuskampanjaa (The Observer, 6.1.2002).

"'Liikkeen' huipulla on kansainvälinen olympiakomitea, voittoa tavoittelematon taho, jota pyörittää 'vapaaehtoinen' puheenjohtaja, joka saa vuotuisen 251 000 dollarin 'määrärahan' ja asuu ilmaiseksi viiden tähden hotellikylpylässä Sveitsissä." – Will Hobson (The Washington Post, 30.7.2016)

Hodler uskalsi tuoda asian julkisuuteen, koska hänellä ei ollut enää mitään menetettävää. Tuolloin jo hyvin iäkkäälle kansainvälisen hiihtoliiton (FIS) puheenjohtajuudesta (1951–1998) luopuneelle miehelle tuli lopulta mitta täyteen.

Skandaalin jälkimainingeissa Naganon vuoden 1998 kisaisännyyteen raportoitiin liittyneen hienostuneita, mutta hyvin merkittäviä lahjuksia, kuten japanilaisten suuryritysten avokätisiä, noin 15 miljoonan dollarin lahjoituksia KOK:n olympiamuseolle. KOK:n jäsenten voiteluun arvioidaan menneen noin 14 miljoonaa dollaria, ellei jopa huomattavasti enemmän, mutta todisteita ei ole. Todistusaineisto päätyi Naganon kaupungin polttolaitokselle hakukomitean edustajan viemänä alkuvuodesta 1992.

Salt Lake Cityn skandaalin yhteydessä selontekoa vaatineen Samaranchin kannalta aineiston hävittäminen lienee ollut ilahduttavaa, sillä hänen kerrotaan nauttineen kisaisäntien tarjoamista eduista kaikin siemauksin. Hänen hotellilaskunsa Naganon kisoista sanotaan olleen 80 000 dollaria ja sen maksoi kisaisäntä. Tätä edelsi hänen hyysäämisensä, johon arvioidaan kuluneen kymmenien tuhansien arvosta lahjoja, kuten 14 000 dollarin arvoinen miekka ja yhtä arvokas geishamaalaus.

Myös eturistiriitoja löytyy ja niistä räikein lienee KOK:n nykyisen varapuheenjohtajana ja Australian olympiakomitean puheenjohtajan John Coatesin asema urheilun kansainvälisen vetoomustuomioistuimen (CAS) puheenjohtajana. On huomionarvoista, että KOK:n rahoittama CAS vastaa muun muassa urheiluorganisaatioiden, kuten KOK:n korruptioon liittyvien rangaistusten valitusten käsittelystä.

Tammikuussa 2022 kuollut brittiläinen Andrew Jennings (vas.) ja saksalainen Jens Weinreich (oik.) ovat niitä harvoja toimittajia, jotka ovat uskaltaneet julkisesti kritisoida KOK:ta.
Kuva © Tristan Fewings

Kritiikin vaientamista

KOK:n toimintaa kritisoineet Simon ja Jennings eivät yllättyneet korruptioskandaalista. Loanheittäjiksi leimattu kaksikko koki lopulta saaneensa oikeutta, sillä sveitsiläisoikeus oli aiemmin tuominnut heidät viiden päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen Samaranchin haastettua heidät oikeuteen perättömien väitteiden esittämisestä kirjoituksissaan.

Kaksikon toiminta ohitettiin KOK:ssa henkilökohtaisena riidanhaastamisena ja oman uran halpamaisena edistämisenä.

"Tulenarkoihin kysymyksiin ei vastata, vaan asianajajat laitetaan ajoittain uhkailemaan oikeudella." – Jens Weinreich

– Tässä on kyse Jenningsin Samaranchiin kohdistamasta henkilökohtaisesta ajojahdista. Jenningsin setä/eno kuoli Espanjan sisällissodassa, selitti KOK:n jäsen Alex Gilady tilannetta (The Wall Street Journal, 21.1.1999).

– Andrew Jennings on ollut KOK:n, sen jäsenistön ja kaiken sen edustaman suorasanainen kriitikko. En muista yhtään tapausta viime vuosikymmenen ajalta, missä hänellä olisi ollut jotain positiivista sanottavaa KOK:sta. Hän kirjoittaa negatiiviseen ja tuhoisaan sävyyn, joka on helppoa, kuvaili KOK:n entinen jäsen ja varapuheenjohtaja Kevan Gosper tilannetta (The Australian Financial Review, 26.2.2000).

Vaikka oikeusjutuilla on paikkansa, KOK:n toimintaa syväluotaavat toimittajat kokevat, että niitä on hyödynnetty heidän hiljentämisekseen. Heidän mielestään mahdollisiin ongelmiin puuttumisen sijaan tavaksi on muodostunut puuttua niiden esille tuojiin.

– Tulenarkoihin kysymyksiin ei vastata, vaan asianajajat laitetaan ajoittain uhkailemaan oikeudella. Olympia-akkreditoinnin mitätöinti on ollut myös yksi keino, mainitsee Weinreich asiasta (Der Spiegel, 18.4.2020).

Myös Vladimir Popovia yritettiin pelotella oikeustoimilla tämän väitettyä Samaranchin toimineen KGB:n hyväksi. Asiaa ei kuitenkaan ole puitu oikeudessa, ainakaan vielä.

Toimittajat ovat samalla tietoisen itsekriittisiä. Raflaavasta ja paikoin hieman yliampuvasta tyylistään tunnetun Jenningsin ja hänen paikkansa KOK:n ykköskriitikkona ottaneen Weinreichin mielestä journalistit ovat olleet osa ongelmaa, sillä harva on halunnut tarkastella olympialaisin kriittiseen sävyyn.

Muutoksia odotellessa

Nyky-KOK:ta tuskin voi syyttää kaikista sen menneisyyden virheistä, mutta sitä voi syyttää sen menneisyyden silottelusta ja ikävien asioiden välttelystä. Oman toiminnan puutteita ei uskalleta tai yksinkertaisesti haluta käsitellä.

KOK:n vuonna 2020 Samaranchista tekemässä henkilökuvassa hänet esitellään Espanjan parlamentin entiseksi jäseneksi ja hänen mainitaan toimineen Espanjan urheiluministerinä kolme vuotta. Samassa yhteydessä ei ole mainintaa hänen puoluekirjastaan ja lojaliteetista 1900-luvun Euroopan pitkäaikaisinta diktaattoria kohtaan.

KOK mainitsee Natsi-Saksan vankkumattomana kannattajana pidetyn entisen jäsenensä Karl Ritter von Haltin taustan, mutta sitä ei problematisoida, vaan tyydytään toteamaan, että hän sai jatkaa uraansa tästä huolimatta. Brundagen taipumukset yksinvaltiuteen KOK huomioi, mutta hänen edeltäjänsä Sigfrid Edströmin tavoin, hänen antisemitismiään ja natsisympatioitaan ei huomioida. Myös KOK:n perustajan Pierre de Coubertinin henkilökuvat ovat varsin siloteltuja.

"Vaikka nämä reformit ovat varmasti askel oikeaan suuntaan, ne paljastavat samalla, miten KOK käyttää sen sosiaalista asemaa sen oman toiminnan jatkuvuuden takaamiseksi." – Nelson ja Cottrell

Entistä KOK:n jäsentä, poikkeuksellisen natsimielistä ja antisemitististä Natsi-Saksan sotamarsalkka Walter von Reichenauta ei edes mainita KOK:n sivuilla. Tiedot hänestä täytyy kaivaa muualta. On aivan kuin miestä ei olisi koskaan ollutkaan.

– Tässä on kyse siitä, että KOK:n jäsenet eivät ole kovin perehtyneitä asiaan eivätkä ajan tasalla, huomauttaa Gebauer (Der Spiegel, 1.8.2020)

Kisaisännyyden kriteerien suhteen on tehty parannuksia, kuten Chappelet huomauttaa tuoreessa tutkimuksessaan, mutta niiden kiertäminen on helppoa, sillä sopimukset sitovat vain järjestelykomiteaa, maan olympiakomiteaa ja kisat järjestävää kaupunkia, eivät maata, jossa kisat järjestetään.

Tämä mahdollistaa vuoden 1936 kaltaiset propagandakisat, joissa kaikki on hyvin tarkasti rajatulla alueella, mutta niiden ulkopuolella saatetaan vapaasti toimia KOK:n pääperiaatteiden vastaisesti.

Koko olympialiikkeen voidaan katsoa olevan jopa kriisissä, sillä yleinen mielipide on kääntynyt sitä vastaan. MacAloon mukaan KOK:lla on isoa kolme ongelmaa: kisojen järjettömät kustannukset, KOK:n huono maine sekä ihmisoikeus- ja ympäristökysymykset.

Ongelmien ratkominen ei ole MacAloonista mahdotonta, mutta se on erittäin haastavaa, sillä muutosehdotukset ovat lähinnä kapulakielistä kaupallisuuden pönkittämistä. Hän kiteyttää KOK:n ongelman siihen, että se nojaa periaatteisiin, jotka eivät tarkoita mitään. Pelastaakseen olympialiikkeen sen tarvitsee muuttua ja vakuuttaa myös muut siitä, että se on muuttunut.

– Saavuttaakseen tämän muutoksen, KOK:n tulee uudelleen sitoutua olympialiikkeeseen, ei korulauseilla "olympia-arvoista", vaan pistämällä itsensä likoon. Liike tarkoittaa juuri tätä, liikkumista tärkeimpien tai tärkeimmiksi koettujen asioiden suhteen, eikä viitaten johonkin abstraktiin ihmisyyden käsitteeseen, vaan oikeisiin ihmisiin, tykittää MacAloon.

Gebauer puolestaan toteaa, että epäonnistuneet kisat saattaisivat myös tuoda tarvittavan muutoksen. Tällöin olisi mahdollista palauttaa urheilijat kisojen keskiöön vallanahneiden pukumiesten sijaan.

– Se ärsyttää vanhoja pukumiehiä. Kun urheilijat ovat käyttävät symbolista valtaa, kukaan ei enää puhukaan KOK:n päättäjistä, huomauttaa Gebauer Carlosin ja Smithin kaltaisten urheilijoiden vaarasta KOK:lle.

» Lähetä palautetta toimitukselle