1894 perustettu kansanvälinen olympiakomitea (KOK) järjesti ensimmäiset nykyaikaiset olympialaiset vuonna 1896. KOK toimii voittoa tavoittelemattomana urheilun kattojärjestönä.
Nykyolympialaiset perustettiin vaalimaan amatööriurheilua kansainvälisellä tasolla. Tarkkaan vaalitusta amatööristatuksesta luovuttiin vaiheittain. Vuonna 1971 osanottajille sallittiin sponsorit ja vuonna 1986 ammattilaisuus. Ennen vuotta 1986 muun muassa olympiajääkiekossa nähtiin yliopistopelaajista koostuvia yhdysvaltalaisjoukkueita ja Kanadalla oli pitkään tapana lähettää kansallisen amatöörimestaruuden voittanut joukkue kisoihin.
Alkuvaiheissa toiminta pyöri lahjoitusten varassa, mutta KOK:n rahoitusmalli on muuttunut niistä ajoista kokonaisvaltaiseksi bisnekseksi. Olympialaisiin osallistuvien urheilijoiden tulot eivät kuitenkaan ole kasvaneet samaa tahtia, sillä tältä osin amatööristatuksesta pidetään edelleen lujasti kiinni KOK:ssa. Urheilijat eivät saa hyvitystä suorituksistaan, vaikka he ovat tapahtuman keskeisin osa.
Jääkiekossa on päädytty ottamaan etäisyyttä olympialaisiin. Tämä on tosin tapahtunut kilpailevan organisaation voimin, ei urheilijoiden tahdosta. Miljoonia tienaaville NHL-pelaajille on yhdentekevää, maksetaanko heille kourallisesta turnauspelejä vai ei.
NHL-seurojen omistajille taas pelaajien osallistuminen olympialaisiin on vaikea asia, sillä siihen sisältyy loukkaantumisriskejä ja se keskeyttää heidän liiketoimintansa. Pohjimmiltaan tämän takia NHL-pelaajia ei nähdä Pekingin talvikisoissa.
Kun maailma olympialaisten ympärillä on muuttunut, myös olympialaiset ovat muuttuneet. Nykyään olympialaisten keskeisin asia on raha, jota virtaa enemmän ja enemmän KOK:n lävitse, vuodesta toiseen. Tulonlähteenä toimivat nykyään rahakkaat lähetys- ja sponsorisopimukset.
– Ennen kuin keskityt tarkastelemaan urheilua, pidä mielessäsi, että olympialaiset liittyvät hyvin vähän urheiluun. Niissä on kyseessä pääasiassa rahasta, tuumaa toimittaja Gus Lubin olympiahengestä (Business Insider, 17.2.2010)
– NBCUniversal maksoi KOK:lle 7,5 miljardia dollaria [Yhdysvaltain] lähetysoikeuksista aikavälille 2022–2032. Sen on raportoitu myyneen mainostila loppuun ja "partnerit", kuten Coca-Cola, Toyota, Visa, Bridgestone ja Procter & Gamble haluavat sinun (olympiaurheilijan) romatisoituja tarinoitasi myydäkseen tuotteitaan, kommentoi toimittaja Brian Alexander (The Boston Globe, 2.12.2021)
Tämä on ristiriidassa KOK:n omien arvojen kanssa, sillä miljardibisnestä pyörittävän tahon voi nähdä hyväksikäyttävän kisoihin osallistuvia urheilijoita. KOK:lla on mistä jakaa, mutta rahaa käytetään käytännössä kaikkeen muuhun paitsi urheilijoihin.
– KOK esittää rajoja rikkovaa universaalien ihmisoikeusnormien ruumiillistumaa. Se vetoaa olevansa poliittisesti sitoutumaton. Toisaalta se suojelee olympiabrändiä ja siihen kytkeytyvää miljardien dollarien liikevaihtoa, mikä on kaukana poliittisesta sitoutumattomuudesta ja vaikuttaa enemmän oman toiminnan jatkuvuuden takaamiselta, tiivistävät valtio-opin professorit Travis Nelson ja M. Patrick Cottrell asian tutkimuksessaan.
NBCUniversal maksoi 7,5 KOK:lle miljardia dollaria lähetysoikeuksista aikavälille 2022–2032.
Jääkiekko on kansainvälisesti marginaalilaji, ainakin jos sitä vertaa jalkapalloon, mutta sekin on miljardibisnestä. Pelaajien kausipalkat pyörivät vaatimattomissa kymppitonneissa, kateutta aiheuttavissa sadoissatuhansissa ja hankalasti hahmotettavissa miljoonissa.
Baseballin (MLB), amerikkalaisen jalkapallon (NFL), jalkapallon (Englannin Valioliiga), jääkiekon (NHL) ja koripallon (NBA) ammattilaissarjoissa pelaajien palkat ovat merkittävä menoerä, sillä ne syövät 40–60 prosenttia liikevaihdosta. Olympialaiset ovat tältä osin merkittävä poikkeus, sillä niihin osallistumista tai kisoissa menestymisestä järjestäjä ei maksa korvauksia.
Miljardit koneiston uumenissa
KOK:n liikevaihto on vuosittain arviolta 1,4 miljardia dollaria ja sen tulot ovat kasvaneet noin 140 miljoonaa dollaria vuodessa vuodesta 2014 lähtien. KOK raportoi käyttävänsä noin 10 prosenttia tuloistaan toiminnan pyörittämiseen ja 90 prosenttia olympialaisten järjestämiseen ja itse urheilijoihin.
Raportoinnin ulkopuolelle jäävät KOK:n kahden miljardin dollarin arvoisista sijoituksista saatavat pääomatulot, joita kertyi aikavälillä 2013–2016 noin 212 miljoonaa dollaria, eli 53 miljoonaa dollaria vuodessa.
– Vaikka olympialaisiin rahoittamiseen tarvitaan paljon pääomaa, tämän merkittävän tulon pitäisi herättää kysymyksiä siitä, kuinka paljon sitä tosiasiassa tarvitaan. Urheilijoille ei edelleenkään makseta korvausta ja isäntäkaupungit menettävät rahaa. Ehkä olemassa olevat varat voisi käyttää paremmin olympialiikkeen ja urheilun kasvattamiseksi maailmanlaajuisesti, pohditaan Ryersonin yliopiston ja Global Athleten toteuttamassa tutkimusraportissa.
"KOK nauttii monista Sveitsin tarjoamista eduista, kuten taloudellisesta läpinäkymättömyydestä ja merkittävistä verovapauksista." – Gus Lubin
Merkittävä osa kisojen järjestämiseen liittyvistä kulurakenteista liittyy lähetystoimintaan. Toisin sanoen KOK:n alaiset organisaatiot tuottavat lähetykset itse ja myyvät niitä eteenpäin muille toimijoille, kuten suurille mediataloille, sen sijaan, että lähetysoikeudet kaupattaisiin suoraan näille toimijoille.
– Sen sijaan, että käyttää satoja miljoonia kisojen lähettämiseen ja suoratoistoon, organisaatio voisi ulkoistaa nämä toiminnot näihin erikoistuneille tahoille, samalla kuitenkin veloittaen näistä oikeuksista, huomautetaan tutkimusraportissa.
KOK:n kulurakenteen tarkastelua hankaloittaa sen alaisten organisaatioiden sekä kansallisten olympiakomiteoiden ja yhteistyötä tekevien lajiliittojen lukumäärä. KOK:n jyvittämä 206:n kansallisen olympiakomitean rahoitus vaihtelee merkittävästi. Yhdysvaltain olympiakomitea haukkaa 35 prosenttia kaikesta kansallisille olympiakomiteoille varatusta rahoituksesta. Tätä on perusteltu Yhdysvaltain keskeisellä markkina-asemalla.
Lisäksi ongelmana on läpinäkyvyyden puute. KOK aloitti raportoinnin rahankäytöstään vuonna 2014, mutta raportoinnista ei käy selkeästi ilmi, mihin tiettyjä osuuksia rahoista käytetään. Koska kyseessä ei ole yritystoiminta, vaan voittoa tavoittelematon toiminta, olympiakomitean ei tarvitse vastata omistajille tai muille sidosryhmille sen rahankäytöstä.
"on vaikea sanoa, kuinka paljon KOK:n jäsenet ja työntekijät maksavat itselleen olympia-aatteen edistämisestä." – Gus Lubin
Myös kansallisten olympiakomiteoiden ja muiden yhteistyökumppanien osalta löytyy parantamisen varaa, sillä moni näistä KOK:lta rahaa saavista toimijoista ei julkista tietoja rahankäytöstään. Tarkastelua hankaloittaa myös aiemmin mainittu KOK:n monimutkainen organisaatiorakenne.
Vihko auki, veronmaksaja kuittaa kulut
Itse olympialaisten järjestämisestä vastaa aina erillinen kisoja varten luotava järjestelykomitea, jonka kanssa isäntäkaupunki toimii yhteistyökumppanina. Käytännössä järjestelyn tarkoituksena on suojella KOK:ta ja kansallisia olympiakomiteoita olympialaisten järjestelykuluilta. Ne jäävät järjestelykomitean hoidettavaksi.
– Osana olympialaisten hakuprosessia kansainvälinen olympiakomitea vaatii järjestävältä kaupungilta ja valtiolta takeet siitä, että ne kattavat jättiläismäisten olympialaisten mahdolliset budjettiylitykset. Tämä tarkoittaa, että kisaisännät lukitaan ylitysten maksajiksi ilman neuvottelumahdollisuutta, huomauttavat talous- ja tilastotieteen tutkijat Bent Flyvbjerg, Alexander Budzier ja Daniel Lunn tutkimuksessaan.
Meidän tulee palauttaa urheilu toiminnan keskiöön ja päästä eroon tästä koneesta, joka paisuttaa kisoja järjettömiin mittasuhteisiin. – Moritz Müller
Samalla kisajärjestäjän kustannukset ovat kasvaneet aivan omiin mittasuhteisiinsa, mikä puolestaan tekee kisoista erittäin riskialttiit niiden järjestäjille. Asiaa ei helpota se, että tietoja kisäjärjestäjille aiheutuvista kustannuksista pimitetään ja vähätellään.
– Valitettavasti KOK:n päättäjät ja kisaisännät antavat kisojen kustannuksista ja ylityksistä usein väärää tietoa, huomauttavat Flyvbjerg, Budzier ja Lunn tutkimuksessaan.
– Täten emme voi luottaa järjestäjiin, KOK:hon, emmekä valtioihin saadaksemme luotettavaa tietoa todellisista kustannuksista, budjettiylityksistä, ja olympiakisojen kuluriskeistä, toteaa tutkijakolmikko.
Riskit ovat myös käyneet toteen. Kaikki olympialaiset vuodesta 1960 alkaen ovat ylittäneet budjettinsa ja paikallinen veronmaksaja on ollut lopulta se, joka kuittaa olympialaisista aiheutuneet miljardiluokan kulut.
– Tutkimusaineistomme viittaa siihen, että lupaus maksaa kisoista aiheutuneet kulut on kuin avoin shekki, joka luovutetaan tapahtumalle, jonka ilmoitettu budjetti ylitetään varmasti, tiivistää kolmikko olympiaisännyyden taakan yhteiskunnalle.
– Los Angelesissa järjestetyt vuoden 1984 kesäkisat ovat ainoa järjestelykomitealle voittoa tehneet olympialaiset viimeisen 60 vuoden aikana, todetaan Ryersonin yliopiston ja urheilijoiden oikeuksia ajavan Global Athleten tutkimusraportissa.
Pekingin kisoihin osallistuva jääkiekkoilija Moritz Müller kokee, että kisoja on vaikea järjestää kestävällä tavalla, koska hulppeus on keskeinen arvo KOK:lle.
– Tarvitseeko aina mennä korkeammalle, nopeammin ja pidemmälle vai olisivatko asiat hyvin sellaisenaan ja ihmiset edelleen innoissaan, ilman uutta, vähälle käytölle kisojen jälkeen jäävää hyppyrimäkeä?, pohtii Müller (Stern, 26.1.2022)
Rahan kieli puhuttelee
Paikallisen järjestelykomitean on mahdollista kerätä paikallisia sponsoreja, mutta kulujen kattamiseen tästä ei ole ollut. KOK on tunnetusti tarkka imagostaan, jonka takia muun muassa mielenilmaukset urheilijan vaatetuksessa ja varustuksessa ovat kiellettyjä.
Suomalaisista maalivahti Noora Räty joutui peittämään maskinsa takana olleen "hakkaa päälle" -tekstin säännön 50 vastaisena oman maan korostamisena Sotšin olympialaisissa vuonna 2014. Tapaus on vahvasti ironinen, sillä olympialaiset perustuvat ihmiset eriarvoiseen asemaan luokittelevaan kansojen väliseen mittelöön, eivätkä ihmiskuntaa edistävään kosmopoliittisuuteen.
– Ensin he kertoivat minulle, ettei ole sallittua ilmaista maani olevan parempi kuin sinun maasi. Ei siinä kyllä näin lue. Siinä on "hakkaa päälle", mutta sitten he päättivät, että sloganit tai lainaukset ovat kielletty, kommentoi Räty KOK:n edustajien linjattomuutta (The New York Times, 6.2.2014).
– Tästä on paljon kuvia sosiaalisessa mediassa ja muuallakin, joten ihmiset kyllä tietävät, että se teksti on siellä. Se on hieman typerä sääntö, mutta säännöt ovat sääntöjä, lisäsi Räty.
Myös Ruotsin maalivahti Valentina Lizana joutui teippaushommiin samoissa kisoissa, samoista syistä, kun KOK huomasi, että hänen maskissa oli kuva edesmenneestä ruotsalaismaalivahti Stefan Livistä.
– Tiesin, että poliittiset ilmaukset ja vastaavat ovat kiellettyjä, mutten sitä, että kasvokuva ystävästä ja olympialaisissa pelanneesta pelaajasta ei ole sallittu – mielestäni tämä on naurattava päätös, totesi Lizana KOK:n toiminnasta (Los Angeles Times, 6.2.2014).
– Kasvokuva kypärässäni tuntui minusta erittäin asialliselta tavalta kunnioittaa Stefan Liviä ihmisenä, ystävänä ja olympiajääkiekkoilijana. Minun kai tarvitsee toimia sääntöjen mukaan, joten teippaan sen kuvan piiloon, lisäsi ruotsalaisvahti.
Todellisuudessa selkein syy teippileikkeihin lienee se, ettei KOK:n pankkitilille kilissyt rahaa maskien teksteistä ja kuvista. Samasta syystä olympialaisissa käytetään eri pelipaitoja kuin maailmanmestaruuskisoissa ja harjoituspeleissä. Raha ratkaisee.
"He käyttivät olympialaisten poliittista puolta työkaluna, voidakseen puristaa kaiken mahdollisen kaikilta olympialaisia havittelevilta, kisäisännyyttä hakevilta, liitoilta ja kaikilta valtioilta. He ovat toimineet näin aina [1980-luvulta alkaen] ja onnistuneet siinä erityisen hyvin." – David Kanin (Woodrow Wilson Center)
KOK on vienyt tämän äärimmilleen ja tekee kaikkensa, ettei mikään taho pyri hyötymään olympialaisista tai mihinkään siihen edes etäisesti liittyvästä ilman sopimusta asiasta. KOK:n näkemyksen mukaan edes sanaa olympialaiset tai sen muotoja ei saisi käyttää kaupallisissa tarkoituksissa ilman KOK:n lupaa. KOK:n lanseeraamia sloganeita tai niiden käännöksiä ei saisi käyttää kaupallisiin tarkoituksiin ilman KOK:n lupaa.
KOK:n säännön 40 tulkinnan mukaan esimerkiksi vuoden 2018 talviolympialaisiin liittyviä sanoja, kuten 2018, Pyeongchang, kulta, hopea, pronssi, mitali, ponnistus, suoritus, haaste, kesä, lajit, sponsorit, voitto ja olympia-urheilija, ei saanut käyttää kaupallisissa yhteyksissä ilman KOK:n lupaa. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, ettei vaikkapa urheilijaa sponsoroiva firma voinut edes tiedostaa urheilijan olympiastatusta julkisesti, ellei se ollut yksi KOK:n varakkaista partnereista kyseisenä ajankohtana.
Rajoitusten tarkoituksena on estää isojen pääsponsorien kilpailijoiden sissimarkkinointia. Tunnettu urheiluvaatevalmistaja, virvoitusjuomavalmistaja tai luottokorttifirma eivät halua, että niiden pääkilpailijat ovat niitä näkyvämpiä olympialaisten yhteydessä.
Asetelma on paikoin lipsunut naurettavuuden puolelle. Lontoon olympialaisten aikana puututtiin muun muassa lihakauppiaan makkaroista muodostamiin olympiarenkaisiin, kahvilan vesirinkeleistä ja kukkakaupan nenäliinoista tehtyihin vastaaviin kuvioihin sekä ruokalistassa mainittuun liekehtivään soihtupatonkiin.
– Tämä kehitettiin estämään isojen brändien vapaamatkustus ja estämään katujen muuntumista jonkinlaiseksi kehitysmaan kirpputoriksi. Ei tämän tarkoituksena ollut kieltää paikallista makkaramaakaria rinkuloimasta kotitekoisia makkaroitaan, kommentoi asiaa Michael Payne, olympialaisten entinen pitkäaikainen markkinointivastaava Lontoon kesäkisojen alla (The New York Times, 24.7.2012).
Köyhä, köyhempi, urheilija
Urheilijoille jaettavat apurahat muodostavat noin 0,5 prosenttia KOK:n kokonaismenoista. Vuositasolla tämä tarkoittaa noin 7 miljoonaa dollaria. Sotšin ja Rion olympialaisiin osallistui 14 111 urheilijaa. Jos 7 miljoonaa dollaria jaettaisiin heille, jokainen heistä saisi noin 500 dollaria vuodessa, mikä on olematon summa rahaa huippu-urheilijalle.
Apurahoja ei tietenkään jyvitetä näin osallistujien kesken, mutta on selvää, että toiminnan keskiössä oleviin urheilijoihin rahaa sijoitetaan olemattoman vähän. Tutkimusraportissa arvioidaan keskimääräisen urheilija-apurahan olevan noin 5000 dollaria per urheilija, kun siihen lasketaan mukaan KOK:n ja kansallisten olympiakomiteoiden jakamat apurahat.
Esimerkiksi Yhdysvaltain olympiakomitea on jakanut bonuksia mitaleja saavuttaneille urheilijoille. On kuitenkin syytä huomioda, että merkittävä osa tästä rahasta tulee muilta tahoilta kuin KOK:lta ja sen rahoittamilta kansallisilta olympiakomiteoilta.
"KOK esittää rajoja rikkovaa universaalien ihmisoikeusnormien ruumiillistumaa." – Travis Nelson ja M. Patrick Cottrell
Olympialaisiin osallistuvat urheilijat ovat palkkakuopassa. Jääkiekossa palkkakuopassa ovat ainoastaan naiset, sillä miesten ei tarvitse tavoitella paikkaa kansainvälisissä arvoturnauksissa tienatakseen jääkiekon pelaamisella. Suomalaisten naiskiekkoilijoiden kohdalla apuraha on tällä hetkellä 6000 tai 10 000 euroa vuodessa, mutta se tulee valtion varoista, ei Suomen olympiakomitean kautta.
Aivan kaikki olympialaisten ympärillä toimivat eivät ole tyhjätaskuja. Yhdysvaltojen kansallisen olympiakomitean alaisten lajiliittojen pomot saattavat tienata satoja tuhansia, samalla kun näiden lajien urheilijat kilpailevat keskenään muutaman tuhannen tai kymmenen tuhannen arvoisista apurahoista, ilman takeita, että sellaisen saa, saati että sillä pystyy elättämään itsensä.
– On syytä pitää mielessä, mistä olympialiike sai alkunsa. Se on amatöörien perustama liike. Kenellekään ei maksettu mitään, totesi noin miljoona dollaria vuodessa tienaava Yhdysvaltain olympiakomitean silloinen toimitusjohtaja Scott Blackmun Rion olympialaisten aikaan (The Washington Post, 30.7.2016).
KOK:n jäsenille ei virallisesti makseta mitään, vaan heidän kulunsa katetaan.
– KOK:n jäsenet saavat mukavan takuubonuksen, kun he vierailevat Brasiliassa tässä kuussa. KOK kattaa heidän lentonsa Rioon ykkösluokassa ja kattaa heidän hotellikulunsa ylellisessä Windsor Marapendissä, sekä antaa heille päivärahaa 450 dollarin edestä, kuvaili toimittaja Will Hobson tilannetta Rion kesäkisojen aikaan (The Washingon Post, 5.8.2016).
Vaikka KOK:n jäsenten kulukorvaukset tuskin muodostavat merkittävää menoerää, ne kuitenkin jakavat olympialaisiin osallistuvat hyvä- ja huono-osaisiin. KOK:n jäsenet ovat valmiiksi varakasta eliittiä ja he pystyisivät hyvin itse kustantamaan lentonsa, majoituksensa ja kisalippunsa.
Muutos vaatii urheilijoiden painetta
Ryersonin yliopiston ja Global Athleten tutkimusraportissa arvostellaan KOK:n toimintaa. KOK:lla on muun muassa miljardien edestä sijoituksia, mutta urheilijat eivät saa osallistumisestaan olympialaisiin edes murusia.
– Kun ottaa huomioon olympiatason harjoittelun korkeat kulut, samalla kun tämä aika tosiaan kuluu pelkkään harjoitteluun seitsemän päivää viikossa, suurin osa olympialaisiin osallistuvista on taloudellisissa vaikeuksissa ja taloudellisesti riippuvaisia perheen tuesta ja osa-aikatyöstä, huomautetaan tutkimusraportissa.
– Vaikka KOK pitää tiukasti kiinni siitä, ettei se tavoittele voittoa, sille ei ole mitään syytä, että se jyvittää vain puoli prosenttia menoistaan urheilijoihin. Jos KOK jakaisi liikevaihdon ylimenevää osuutta urheilijoille korvauksina, apurahoina ja harjoitteluun, tarkoittaisi se vuotuista 11 000 dollarin hyvitystä urheilijoille, mikä on yli kaksinkertainen määrä rahaa nykyiseen verrattuna, todetaan samaisessa raportissa.
"Urheilijoiden ei tulisi joutua maksamaan osallistuakseen olympialaisiin." (Ryersonin yliopisto / Global Athlete)
Toisin sanoen KOK:n miljardibisneksestä eikä sen miljardisäästöistä katsota olevan varaa maksaa urheilijoille, vaikka he ovat KOK:n bisneksen keskeisin resurssi. Rahaa on kuten ammattilaissarjoissa, mutta toisin kuin ammattilaissarjoissa, urheilijoiden ei katsota olevan oikeutettuja minkäänlaiseen korvaukseen.
On häkellyttävää, etteivät edes Brad Marchandin kaltaiset miljoonatienesteille yltävät jääkiekkoilijat hahmota tätä epäkohtaa − vaikka he kuitenkin syyllistävät NHL:ää samasta eli pelaajien työpanoksesta hyötymisestä.
Suomen kohdalla valtio maksaa urheilijoille siitä, että he voivat tavoitella paikkaa olympialaisissa, joihin osallistumisesta eikä edes niissä menestymisestä makseta mitään urheilijoille KOK:n taholta.
– Urheilijoiden ei tulisi joutua maksamaan osallistuakseen olympialaisiin. Tämä on kiistaton seikka, vaikka KOK menettäisikin rahaa, korostetaan tutkimusraportissa.
– Jos olympiaorganisaatio on haluton tai kyvytön maksamaan hyvitystä urheilijoille, on urheilijoiden yhteinen tehtävä vaatia heille kuuluvia oikeuksiaan. Jos KOK tosissaan vastustaa urheilijoiden taloudellista hyväksikäyttöä, sen tulee löytää keino hyvittää urheilijoille heille kuuluva osuus, kommentoidaan tutkimusraportissa.
Samaisessa Ryersonin yliopiston ja Global Athleten tutkimusraportissa painotetaan, että tilanteeseen olisi mahdollisuus saada muutos, mikäli urheilijat olisivat valmiita muodostamaan etujaan olympialaisissa ajavan liiton. Mallia haettaisiin joukkuelajeista, joissa pelaajayhdistykset neuvottelevat sitovan yleissopimuksen.
Muutos ei olisi helppo eikä nopea, muttei kuitenkaan mahdoton, raportissa huomautetaan. Se voitaisiin toteuttaa alhaalta ylöspäin lajeittain tai alueittain. Neuvotteluvoimaa voitaisiin saada myös boikotoimalla olympialaisia, koska olympialaiset eivät ole mitään ilman urheilijoitaan.
Pelkona toki voisi olla, että boikotoivien urheilijoiden tilalla nähtäisiin toisia urheilijoita. Huippu-urheilu tarvitsee kuitenkin huippunimensä.
Jääkiekossa on jo menty tähän suuntaan, sillä NHL-pelaajia ei nähty edellisissä olympialaisissa eikä heitä nähdä Pekingissä. Sen sijaan heidät on nähty NHL:n ja NHL-pelaajayhdistyksen yhdessä järjestämässä World Cupissa.
Kun World Cupin tulot jaettiin tasan pelaajien ja NHL-joukkueiden kesken, kummankin osapuolen on arvioitu netonneen noin 18,7 miljoonaa dollaria. Turnaukseen osallistuneet pelaajat tienasivat kukin 80 000 dollaria.
NHL-tähdille kyseessä on pieni lisä miljoonapalkkaan, mutta toisaalta se on 80 000 dollaria enemmän kuin, mitä KOK hyvittää yhdellekään urheilijalle heidän osallistumisestansa olympialaisiin.
Saksalaisurheilijat tiennäyttäjinä
Pientä muutosvastarintaa on jo havaittavissa. Esimerkkinä voidaan pitää Saksan olympiakomitean (DOSB) vastustuksesta huolimatta vuonna 2017 perustettua Athleten Deutschlandia (AD), joka pyrkii ajamaan urheilijoiden etua urheiluorganisaatioista, kuten olympiakomiteoista ja lajiliitoista, riippumattomana ja toiminnaltaan läpinäkyvänä tahona.
Saksalaisurheilijat halusivat ajaa etujaan itsenäisesti, koska he kokivat, ettei heitä kuunnella DOSB:ssa, eikä lajiliitoissa. DOSB vastusti AD:n perustamista, sillä se pelkää päätösvallan siirtymistä urheilupäättäjiltä urheilijoille.
Urheilijoiden tyytymättömyydestä olympialiikkeeseen kertoo oleellisen se, että AD:ta oli perustamassa DOSB:n urheilijakomission puheenjohtaja.
Vaikka AD on ollut toiminnassa vasta alle viisi vuotta, se on saanut toiminnallaan aikaiseksi merkittäviä muutoksia, joiden vaikutukset eivät rajoitu pelkästään DOSB:n toimintaan vaan myös KOK:n toimintaan.
Saksalaisurheilijat ovat kampanjoineet merkittävää muutosta KOK:n rahankäyttöön. He haluavat 25 prosenttia tuotoista urheilijoille.
AD ei ole saavuttanut toivomaansa muutosta, mutta se sai erävoiton Saksan olympiakomiteasta ja KOK:sta, kun Saksan kilpailuviranomaiset puuttuivat KOK:n sääntöön 40. Viranomaisen päätös parantaa saksalaisten olympiaurheilijoiden mahdollisuuksia markkinoida itseään ja sponsorimahdollisuuksia merkittävästi.
AD onnistui alle kahdessa vuodessa siinä, missä kansallisten olympiakomiteoiden ja KOK:n urheilijakomissiot eivät ole onnistuneet vuosikymmenten aikana. Päätös ei koske muiden maiden urheilijoita, mutta se kielii siitä, miten muutoksia voidaan saada aikaan hyvinkin nopeasti.