Tampereen Ilveksen alkukausi SM-liigassa on sujunut varsin kaksijakoisesti. Kaikki kauden kuusi voittoa ovat tulleet kotikaukalosta, kun vieraista puolestaan ei ole ollut tuomisina pisteen pistettä. Huolestuttavaa joukkueen tendenssissä on se, että kotitaika raukesi jo neljä ottelua sitten ja nyt tupsukorvat seilaavat neljän ottelun tappioputkessa. Nyt on johtavien pelaajien aika nousta esiin!
Artistin jättämä aukko
Ilveksen alkukauden hyvien kotiotteluiden yhteinen pelillinen nimittäjä on helppo löytää. Yksi pelaaja oli hartianmitan muita edellä ja toimi veturina lopulle joukkueelle. Hän oli lähes maagisesti esiintynyt Colby Genoway.
Genowayn poistuttua Ilves ei ole voittanut otteluakaan ja joukkueen hyökkäyspelistä on puuttunut ratkaiseva määrä vaarallisuutta. Genowayn loistaessa ykköskentän keskellä monikaan ei huomannut ykköslaituri Lauri Tukosen vaeltamista varjojen mailla. Pikkunäppärästi kaukalossa neppaileva Tukonen on Genowayn lähdön jälkeen kaarrellut kaukalossa selkä suorana ilman suurempia ponnisteluita joukkueen eteen varsinkin puolustuspäässä. Tästä hyvästä Dallasin NHL-leiriltä Ilvekseen palannut laituri onkin hakenut vauhtia ansaitusti viltistä jo kesken kahden kotiottelun.
Genowayn takana alkukaudesta kohtuullisesti esiintyneet keskushyökkääjät Pasi Määttänen ja Jarkko Kauvosaari eivät ole pystyneet vastaamaan kasvaneeseen vastuuseen pelinrakentelussa. Varsinkin kapteeni Määttänen näyttää liialti huonoa esimerkkiä joukkueelle ylikuljettamalla kiekkoa, mistä seuraa runsaasti vaarallisia kiekonmenetyksiä. Määttäsen johtamisen on siirryttävä jatkossa esimerkillisestä harjoittelusta myös otteluihin!
Viimeisin yrittäjä ykkössentterin tontilla on alkukaudella Minskissä KHL-liigaa pelannut Geoff Platt, jota on rummutettu joukkueen ykkössentterinä kesästä alkaen. Avausottelu kuitenkin näytti karulla tavalla, että vaikka Platt on huikea offensiivinen pelaaja, niin ykkössentterin paikka ei ole miehen luonnollisin ruutu. Platt kun pelaa mieluiten laidalla, jossa vietti koko viime kaudenkin!
Johtavat jääsoturit poissa
Ilveksen pelillisenä ilmentymänä alkukierroksilla vaikuttivat jääsoturit Mikko Kuukka ja Dan Hacker. Kuukan kauden päätti ilkeä polvivamma ja Hacker joutui kauppatavaraksi Matt Nickersonin saapuessa odotetusti joukkueeseen.
Kuukan ja Hackerin ruutuun on teoriassa paljon pelaajia Ilveksen fyysiseksi mainostetussa ryhmässä, mutta kukaan ei ole noussut esiin näiden miesten jäätyä sivuun.
Kuukan paikka jää luontaisesti Matt Nickersonille, mutta nähtäväksi jää löytääkö jättikokoinen yhdysvaltalainen peliinsä tarvittavia elementtejä. Nickerson on maineensa vastaisesti yllättävän hyvä kiekollisessa peruspelaamisessa ja puolestaan yllättävän heikko lajifyysisyydessä. Taklauspelaaminen ja painikestävyys kulmissa eivät vakuuttaneet edelliskaudella, eikä kotiavaus kuvaa muuksi muuttanut.
Hyökkäyspäässä Dan Hackerin jättämä aukko on osoittautumassa odotettua suuremmaksi. Kärkikarvaajana ja energian tuojana yhdysvaltalainen oli suorastaan poikkeuksellisen hyvä. Marko Anttila yltää samalle viivalle Hackerin kanssa, mutta hieman eri avuilla kuin yhdysvaltalainen.
Muut joukkueen haalariosaston pelaajat ovat jääneet pois raiteilta Hackerin lähdettyä näyttämästä esimerkkiä. Turo Järvinen on malliesimerkki tämän hetken tilanteesta. Alkukaudesta pirteästi sykkinyt laituri on ollut viime kierrokset täysin vailla fokusta pelaamisessaan. Näennäisyrittäminen ja kevyet taklauksenpoikaset eivät ole sitä, mitä Ilveksen pelitapa vaatii toimiakseen.
Kenen käsi kehtoa keinuttaa?
Ehkä päällimmäinen syy Ilveksen pelillisen otteen kirpoamiseen loukkaantumisten ohella on joukkuekemian jatkuva hajottaminen. Artistikuvio Geoff Plattin ja Colby Genowayn välillä oli kaikilla tiedossa kauden alusta asti, mutta suorastaan irvokas kuvio Matt Nickersonin joukkueeseen tuomisessa ei varmasti joukkueen eheyttä edesauta.
Nickerson itse lähipiirinsä kanssa on tiedottanut jo viime keväästä asti pelaavansa Ilveksessä jälleen tällä kaudella. Tästä huolimatta vuorollaan kukin Ilveksen toimivasta johdosta on seissyt median edessä kuin Irakin kylmähermoinen tiedotusministeri, Mohammed Saeed al -Sahaf , Irakin sodan aikaan selittämässä etteivät panssarit ole Bagdadissa. Tai tässä tapauksessa sitä, että Nickerson ei ole tulossa joukkueeseen.
Siinä, että pelaajan saapumista joukkueeseen ei tiedoteta pelaajistolle, ei ole mitään valtavan kummallista. Se puolestaan on suorastaan pöyristyttävää, että sivuun joutuva pelaaja on asiasta täysin tietämätön! Miten ihmeessä mikään seurajohto voi tehdä neljälle ulkomaalaiselle sopimuksen, kun tiedetään ettei taloudellista muskelia ole, kuin kolmen pitämiseen?
Joukkueen keskuudessa suositun ja hyvin pelanneen Dan Hackerin kaupittelu muualle ja myöhempi vaihtokauppa, jossa oma kasvatti ja toinen suosittu hahmo joukkueessa Sami Sandell vaihdettiin liikkeeltään vajavaiseen Matti Uusivirtaan, varmasti mietityttävät pelaajistoa aikansa. Kysymykseksi jääkin, että kuka seurassa lopulta tekee päätökset pelaaja-asioissa.
Arvio jatkosta
Ilveksen on saatava valittu pelitapa toimimaan nopealla aikataululla ja johtavien pelaajien on noustava esiin Geoff Plattin ja Lauri Tukosen johdolla. Muuten suora playoff-juna karkaa nopeasti näköpiiristä.
Todennäköisesti näin ei tule käymään puutteellisen keskushyökkääjäkaartin ja valittuun intensiteettiin pohjautuvan pelitavan puuttellisesta sisäänajosta johtuen, vaan edessä on tuttu taistelu paikasta pudotuspelikarsinnassa.
Kirjoittaja on Jatkoajan Ilves-toimituksen vastaava ja monivuotinen työhevonen.
