Malmivaaran tie vei Pohjois-Amerikkaan kauden 2005-06 päätteeksi. Kaksi kautta poikivat vajaat 120 AHL-peliä. NHL-debyytti tapahtui päättyneellä kaudella, kun 26-vuotias puolustaja pääsi esiintymään New Jersey Devilsin paidassa kahdessa ottelussa. Päätös paluusta Suomeen syntyi kuitenkin kivuttomasti.
- Olen vielä kuitenkin nuori kaveri, ja NHL:ssä puolustajat ovat suht kokeneita. Tässä ehtii kerätä omaa kokemusta vielä reilusti. Kahden vuoden sopimus JYPiin tuo myös minulle jatkuvuutta ja rauhoittaa omaa tilannettani, Malmivaara mietiskelee.
- Nyt tuli mahdollisuus palata Suomeen, ja itselläni oli halu tulla tänne kehittymään. AHL on raskas sarja, eikä tehnyt mieli sitä kautta tavoitella paikkaa NHL:ssä. Näen SM-liigan aivan yhtä hyvänä mahdollisuutena ponnistaa sinne. Rapakon takana seurataan erittäin tarkkaan, mitä täällä tapahtuu.
Järkälemäiselle puolustajalle olisi varmasti ollut ottajia muuallakin. Joukkuevalintaan vaikuttaneita tekijöitä löytyy useita.
- Valmennus oli tärkeä motiivi seuravalinnassani. Tunnen Risto Dufvan nuorten maajoukkueesta. Lisäksi Jyväskylässä on tällä hetkellä hyvä kiekkohuuma päällä, ja tunnen paljon pelaajia joukkueesta. Täällä on iso potentiaali menestyä ensi kaudella. Muutenkin näkee taas vähän eri osaa Suomea. Sekin kiinnostaa aina, Malmivaara toteaa innostuneena.
- Dufvaa pidän ammattitaitoisena ja vaativana valmentajana. Hän osaa kuitenkin heittää huumoria silloin kun pitää. Liian vakavasti ei tehdä asioita, mutta silti tosissaan. Se kokemus, mitä hänestä on nuorisomaajoukkueista, niin pidän valmentaja todella paljon.
Iso merkitys oli myös Tuomas Pihlmanilla. Hyökkääjä pelasi kauden 2006-07 Lowell Devilsissa Malmivaaran joukkuekaverina.
- Pihlman toimi linkkinä tuossa talven aikana. Juttelimme paljon, ja kyselin mikä fiilis Jyväskylässä on. ”Pilellä” on oma osuutensa siihen, että olen täällä. Ainahan näitä siirtoasioita käydään läpi jollain muotoa jo etukäteen.
Kahden Malmivaaran ulkomailla viettämän kauden aikana JYPissä on tapahtunut suuria muutoksia. Jyväskyläläisryhmä on vahvistunut ja nostanut profiiliaan merkittävästi. Useiden tuttujen nimien perusteella Malmivaaralla on jo pieni näkemys, millaista kiekkoa JYP tulee pelaamaan.
- Uskon, että JYPissä on sekoitus kaikkea. Pystytään olemaan fyysisiä, liikkumaan, tekemään maaleja. Luulen, että pelaamme aika viihdyttävää kiekkoa.
Uudesta kotikaupungista huolimatta Jyväskylä ei ole täysin vieras paikka. Ensikosketukset on otettu jo vuosi sitten.
- Viime kesänä kävin Jyväskylässä pelaamassa tennistä Pihlmanin kanssa. Aika hyvän niskalenkin otin, joten kai sitä joutuu tänä kesänä puolustamaan saavutustaan tenniskisoissa. Silloin jo tuli vähän haisteltua kaupunkia, ja vaikutti hyvältä. Tuomaksen kanssa olen paljon jutellut ja palaute on ollut positiivista, Malmivaara paljastaa.
Hyviä muistoja Pohjois-Amerikasta
Hyvät kaudet SaiPassa avasivat Malmivaaralle mahdollisuuden näyttää taitojaan rapakon takana. Paikka löytyi AHL:n Lowell Devilsista. Siirtyminen täysin erilaiseen kiekkokulttuuriin sujui ongelmitta, eikä puolustajalla ole pahaa sanottavaa reissustaan.
- Vuodet Pohjois-Amerikassa olivat mielenkiintoisia. Paljon tuli uusia kokemuksia, ja maailmahan oli täysin erilainen. Olin pelannut Suomessa monta kautta ja kun tuli mahdollisuus lähteä, niin ilman muuta lähdin, puolustaja muistelee.
- Tyhjin käsin ei onneksi tarvinnut tulla takaisin, tällä kaudella pelatut NHL-pelit olivat hienoja kokemuksia. Itseluottamus kasvoi, kun huomasi, että ei oma taso NHL-peleihin niin hirveän kaukana ole. Sinne takaisin pääsy on tulevaisuudessakin tavoitteena.
Farmisarjoissakin pelimäärät ovat huomattavasti suurempia, kuin SM-liigassa. Samoin kilpailu pelipaikoista on erittäin kovaa. Tämä tuo mukanaan tiettyjä lainalaisuuksia.
- Suomessa pystyy harjoittelemaan paremmin, kun pelataan vähemmän. Muutoinkin olisi melkein vaatinut yhden suunnan sopimusta, että olisin Pohjois-Amerikkaan jäänyt. Kahden suunnan sopimuksella on kova ottaa pelipaikka. Sen huomasi, kun meni harjoitusleirille. Siellä oli jo hyvin pitkälle joukkue valmiina. Yksisuuntaisella sopimuksella oli melkein jo NHL-joukkueessa, Malmivaara miettii.
- AHL:ssa pelataan periaatteessa keskiviikko, perjantai, lauantai, sunnuntai, eli se on aika kovaa. Pelityylistä tykkään kyllä, suoraviivaista ja fyysistä kiekkoa. Yhtään en silti kadu, että lähdin.
Suurin ero suomalaiseen kiekkoiluun on kuitenkin arkielämän asioiden järjestämisessä.
- Elämä AHL:ssa on aika erilaista. Pihlman oli isona apuna ensimmäisellä kaudellani, ja hoiti aluksi miltei kaikki käytännön asiat puolestani. Voi sanoa, että käytännön asioissa ei tule juuri mikään enää hetkauttamaan. Siellä joukkue ei auttanut oikein missään asioissa, vaan kaikki piti selvittää itse.
Kovat ja raskaat kaudet ovat tuoneet puolustajan pelaamiseen myös asioita, joita pidetään arvossa Pohjois-Amerikassa.
- Fyysisyyttä varmaan tuli lisää. Omasta mielestäni myös luistelu on parantunut, koska treenit siellä ovat aika luistelupitoisia. Pelikokemuksen myötä myös rutiinitaso on kehittynyt. Ehkä laukauskin on hieman parempi, Malmivaara analysoi.
Euroopassa pohjoisamerikkalaista pelityyliä on pidetty usein hyvin paljon yksinkertaiseen ja varmaan pelaamiseen pohjaavana. Malmivaaralla on kuitenkin hieman erilainen kokemus AHL-kiekosta.
- Lowellissa toivottiin, että nimenomaan pelattaisiin. Puolustajienkin piti yrittää avata peliä, eikä vaan lyödä kiekkoa lasien kautta keskialueelle. Kuulostaa varmaan omituiselle yleiseen luuloon nähden. Pleksin kautta purku oli oikeastaan viimeinen asia, mitä pyydettiin tekemään. Toki tämä oli tapa vain edustamani joukkueen keskuudessa.
Aikaisempi vuosina AHL:ssä isokokoinen eurooppalainen pelaaja oli paikallisille kiekkoilijoille ikään kuin punainen vaate. Turhia luuloja pyrittiin ottamaan pois välillä kovemminkin keinoin.
- Vähän sitä oli havaittavissa vieläkin. Vastustajat halusivat näyttää omalle valmentajalleen, että uskaltavat tulla taklaamaan isoakin puolustajaa. Puhtaasti siellä toki taklattiin. Tuntui, että ikinä ei osunut kädet päähän. Kovaa siellä tultiin, mutta puhtaasti.
Ulkomailla vietettyjen kausien aikana puolustajan kasvoihin on tullut muutama näkyvä arpikin, jotka muistuttavat myös jääkiekon fyysisestä puolesta. Malmivaaran luonteesta kertoo jotain, kun hän puolusti omaa maalivahtiaan erästä AHL:n kovimmista tappelijoista, Steve McIntyrea, vastaan. Tulokset eivät välttämättä olleet parhaat mahdolliset, mutta kunnioitusta ja kiitosta tuli omista joukoista.
- Aluksi se painiin lähtö tuli ihan täytenä refleksinä, mutta siinä vääntäessä tajusin, että ”niin toi on tuo kaveri”. Valmentaja tuli pelin jälkeen, että ”hyvä homma, että lähdit, mutta minä en olisi lähtenyt”. Joukkueelta sain kuitenkin pisteet siitä, Malmivaara nauraa.
Jyväskyläläisen kiekkoväen keskuudessa tieto Malmivaaran sopimuksesta otettiin ilolla vastaan. Uudelta tulijalta odotetaankin juuri fyysisyyttä ja kovia otteita.
- Laidat kestävät, sen lupaan hallimiehille. Fyysisesti tosiaan pyrin pelaamaan. Ensi kausi on minulle ensimmäinen täällä tiukemmilla sääntömuutoksilla, joten saa nähdä miten kovaa sitten saa pelata. Toivon, että pystyn vastaamaan huutoon. Pyrin auttamaan joukkuetta omilla avuillani. Innolla odotan tulevaa kautta, Malmivaara päättää.
