HPK:n ja IFK:n välillä on viime kausina ollut tietynlaista vastakkainasettelua. Joukkueet ovat monella tavalla toistensa peilikuvat ja eri leirien lipunkantajat. Joukkueiden kohdatessa jälleen pudotuspeleissä riittää sarjassa mielenkiintoa.
Joukkueiden pelit ovat tällä kaudella olleet suurimmaksi osaksi tasaisia, lukuun ottamatta HPK:n 2-8-murskavoittoa. HPK on ottanut nimiinsä kolme kauden neljästä kohtaamisesta. Ottelut Hämeenlinnassa päättyivät isäntien voittoon maalin eroilla: syyskauden ottelu 3-2 ja runkosarjan kolmanneksi viimeinen peli 1-0. IFK otti kauden ainoan voittonsa joukkueiden ensimmäisestä kohtaamisesta rangaistuslaukauksien jälkeen lukemin 3-2.
HPK lähtee sarjaan ennakkosuosikkina, mutta pudotuspeleissä joukkueiden välillä on odotettavissa tiukka ja kova sarja. Vaikka sopivasti Etälä-Suomeen saapunut pudotuspelikeli sallisikin takki auki kulkemisen, ei kummallakaan joukkueella ole siihen varaa tähän sarjaan lähdettäessä.
IFK tähtien varassa
Pudotuspeleihin lähdettäessä IFK:n seuratuin pelaaja lienee maalivahti Jan Lundell. Lundellilla on takanaan jälleen suurimmaksi osaksi hyvä runkosarja, jossa häntä on myös testattu paljon. Lundellilla on kuitenkin pudotuspeleissä vakuutettavanaan monta kriitikkoa.
IFK:n koko puolustuspää rakentaa ykköstähti Cory Murphyn ympärille. Murphy on tunnettu kovasta hyökkäysinnostaan, mutta hän on ollut myös puolustuspäässä IFK:n ykköspakki. Murphy pelaakin suuret minuutit ja samalla hänen pariaan Teemu Laaksoa kuormitetaan paljon.
Murphyn peliminuuteilla ei ole ihme, että loukkaantumisia tapahtuu. Murphy oli syksyllä poissa peleistä nivusvamman takia ja joutui jättämään runkosarjan kaksi viimeistä peliä väliin. Murphyn toipuminen pelikuntoon on IFK:lle ehdottoman tärkeää.
Ilman Murphyä suurin vastuu IFK-puolustuksessa siirtyy Jere Karalahdelle ja Pasi Saariselle. Jos Murphyn hyökkäyspanosta yritetään paikata, saavat Karalahden ja Saarisen parit Tommi Kovanen ja Mikko Turunen olla tarkkoina. IFK:n puolustuksen heikkous piilee nopeissa vastahyökkäyksissä, etenkin niissä tilanteissa, joissa toinen puolustajista pelaa itseään ulos hyökkäyspäässä.
IFK:n hyökkääjien tehot ovat pitkälti kahden ensimmäisen ketjun varassa. Ykkösketjun parivaljakko Kimmo Kuhta – Steve Guolla on päässyt runkosarjan lopussa hyvään vauhtiin. Kaksikko pelaa paljon yli- ja alivoimaa ja on aina tehokas. Guolla pelaa ajoittain riskialttiisti hakien huippusyöttöjä, mutta järjestää myös paljon maalipaikkoja.
Toinen tehokas ketju rakentuu Rem Murrayn, Billy Tibbettsin ja Ilkka Pikkaraisen ympärille. HPK:stakin kuuluisa Tibbetts on ollut IFK:ssa enemmänkin pelintekijän roolissa, ja ketjun maalipaikat ovat rakentuneet pitkälti Pikkaraiselle.
IFK:n kolmosketju on vielä kirjoittamaton kortti. Keskellä on pelannut nuori Janne Keränen, joka on vielä liigapeleihin fyysisesti raakile, mutta taidollisesti erittäin pätevä pelaaja. Laidoilla on nähty mm. Janne Laakkosta, Pasi Nielikäistä ja Pasi Salosta. IFK:n nelosketju on kolmosta selvästi puolustavampi ryhmittymä. Jermu Porthenin rinnalle pelaavat Turo Järvinen ja Juha Fagerstedt.
Tasainen HPK
Kerhon hyökkäyksessä tasaisuus on ollut valttia pitkin kauden. Hieman yllättäenkin joukkueen pistepörssin voitti runkosarjassa vanha konkari Toni Mäkiaho, joka pelasi myös kauden ehjimmässä ketjussa Jani Keinäsen ja viime kauden finaalikomeetta Janne Lahden kanssa. Erityisesti kolmikon ylivoimatehokkuus oli Kerhon kannalta iloista katseltavaa.
Viime kauden finaalivastustaja Ässistä saapunut sentteri Aki Uusikartano on myös astunut hienosti Jukka Voutilaisen jättämään tyhjiöön sentteriosastolla. Uusikartano on useimmiten häärinyt Antti Pihlströmin ja Joonas Vihkon välissä. Kerhon vahvaa sentteriosastoa edustaa myös kevään myötä hyvään vireeseen jälleen päässyt Ville Leino, joka ruokkinee pudotuspeleissä David Moravecia ja Jani Hassista.
Kerhon hyökkäysketjut eivät kuitenkaan ole täysin kiveen hakatut. Taistelu peliajasta kiivastuu entisestään, sillä yllä mainittujen pelaajien lisäksi on jäälle heittää Juha-Pekka Loikas, Jari Sailio, Joni Lappalainen, Iivo Hokkanen ja olkapäävammastaan toipunut ruotsalaishyökkääjä Jonas Andersson.
Myös puolustuspäässä hämeenlinnalaisilla riittää laadukkaita pelimiehiä joka minuutille. Alkukauden jälkeen pakkiparitkin löysivät toisensa loukkaantumiskierteiden jälkeen. Viime kauden pudotuspeleissä loistaneet Mikko Jokela ja Veli-Pekka Laitinen pelaavat jälleen yhdessä, David Schneiderin parina pelaa loistavan runkosarjan pelannut Mikko Mäenpää ja Juuso Hietanen luutii todennäköisesti Risto Korhosen tai Mika Strömbergin kanssa. Lisäksi minuutteja haluavat Jaakko Harikkala ja Timo Seppänen.
Paikan ritaripaitojen maalinsuulla haluavat Andy Chiodon lisäksi Mika Oksa ja rikkonaisen kauden pelannut Miika Wiikman. Etukäteen arvioituna Chiodo on selkeä ykkönen, mutta Wiikman on aiemminkin yllättänyt kovissa paikoissa.
Vahvuuksia ja heikkouksia
Joukkueet ovat materiaaliltaan erilaiset, mutta myös muut tekijät ratkaisevat, kun pelataan pudotuspelisarjaa. Sarjaan lähdettäessä HPK:lla on puolellaan kotietu. Seitsemän ottelua kestävässä sarjassa yllätysten mahdollisuus pienenee, ja suosikkina lähtevä joukkue on vahvemmilla kuin lyhyemmässä sarjassa. Toisaalta IFK:n puolella voidaan asia nähdä niin, että tarvittavan voiton saamiseksi Rinkelinmäeltä on käytössä neljä yritystä.
Pudotuspeleissä aina tärkeäksi osoittautuva erikoistilannepelaaminen on sujunut Kerholta hyvinkin kaksijakoisesti. Vieraissa HPK:n ylivoimapelaaminen on ollut tehokasta ja ratkaissut otteluita, mutta kotona vastustajan rangaistuksista ei ole päästy kuittaamaan toivotulla tavalla. IFK:n kohdalla tilanne on toisin päin: kotona ylivoima on kulkenut suhteellisen hyvin, vieraissa ei. Ylivoimapeli toimi kokonaisuutena paremmin syyskaudella. Keväällä prosentit ovat tippuneet alaspäin.
Alivoimapelaaminen sujuu Kerholta tälläkin hetkellä mainiosti, joten tasakentin pelatessa ei tarvitse jatkuvasti pelätä jäähyjä. IFK:n puolella pelaaminen on ollut Paul Baxterin johdolla hieman aikaisempaa varovaisempaa, kun jäähyjä on pyritty karsimaan. Pudotuspelien tuomarilinjalla on varsinkin IFK:lle suhteellisen suuri merkitys.
Puolustuspelaaminen on edelleen se akilleen kantapää, joka ei HPK:lla ole yhtä hyvällä mallilla kuin mestaruuskaudella. Jukka Jalonen on luultavasti panostanut pelejä odotellessa nimenomaan tähän osa-alueeseen, joka viime kaudella johdatti Kerhon kultamitaleille.
Nähtäväksi jää, kuinka aktiivisesti IFK lähtee haastamaan HPK:n puolustusta. Paul Baxter aloitti valmentajakautensa IFK:ssa hyvin tiiviillä puolustuspelillä, mutta viime aikoina pakkaa on avattu. Varsinkin joukkueen kaksi ensimmäistä ketjua ovat pyrkineet hyökkäysvoittoisempaan peliin.
Hyökkäyspäässä HPK:lla ratkaisijoita tuntuu riittävän joka ketjuun. Kerho pystyy luultavasti iskemään tarvittavan määrän maaleja mikäli se pystyy käyttämään nopeita vastahyökkäyksiä aseenaan hitaammin liikkuvia HIFK-puolustajia vastaan. Jonas Anderssonin paluu kokoonpanoon tuo joukkueeseen erityisesti lisää luisteluvoimaa.
Suurin etu HPK:lla niissä vastaiskuissa, jotka lähtevät suoraan kiekon riistosta. HPK levittää usein peliä nopeasti kaukalon toiselle sivulle, eikä IFK:n puolustus ole ollut aina joukkueiden kohtaamisissa valmis ottamaan vastaan tällaisia hyökkäyksiä. Tämä saattaa näkyä varsinkin silloin, kun sarja etenee, ja IFK-puolustuksen avainnimiä on jouduttu kuormittamaan paljon.
Kaikenkaikkiaan sarjasta voidaan löytää monta vastakkainasettelua. Kyseessä voi olla maalivahtien, valmentajien tai kiekkokulttuurien taistelu. Lopputuloksesta riippumatta moniin asioihin saadaan vastauksia sarjan edetessä.
Jatkoajan ennuste:
Ottelusarja on todennäköisesti pudotuspelityylinen ja jokaisesta voitosta taistellaan loppuun asti. Rinkelinmäki on kuitenkin IFK:lle liian paha paikka, ja HPK varmistaneekin voiton sarjasta kotiotteluittensa kovatempoisella pelillään.
Arvio: HPK jatkoon voitoin 4-2
