Janne Kolehmainen on varmasti jäänyt Lappeenrannan Kisapuiston yleisön mieleen loppuun asti tilanteet vievänä taklaajana ja taistelijana. Aiemmilla kausilla rooli on jäänyt kohtuullisen vähäiseksi, mutta tänä talvena pelipaikka on vakiintunut ja vastuuta on tullut jo kiitettävästi.
Nuorten MM-kisoista huikeita kokemuksia
[lue lisää] |
Kolehmaisen roolina on ollut pelata SaiPan ”duunariketjussa”, jossa pelikumppaneina ovat häärineet pääasiassa Petri Koskinen ja Ville Koho. Trion yhteispeli on toiminut mukavasti, ja vastustajan pelin häirinnän ohella se on pystynyt lupauksia antaviin otteisiin myös hyökkäyspäässä.
- Nyt on ollut tosi hyvä fiilis. On saanut pelata melkein sen verran kuin jaksaa, ja peliaika on pysynyt aika vakiona, mihin olen ollut tosi tyytyväinen. Nyt tästä pelaamisesta nauttii paljon enemmän, kun saa oikeasti pelatakin, Kolehmainen myöntää.
- Kasvaneen vastuun kautta on saanut jonkin verran lisää itseluottamustakin siihen pelaamiseen. Nyt uskaltaa tehdäkin kiekon kanssa jotain, eikä se ole enää sitä, että kun saa kiekon, niin ensimmäisenä heittää sen pois.
Kolehmaisen kentän roolina on ollut usein pelata vastustajan ykkösnyrkkejä vastaan, missä se on onnistunutkin mukavasti. Kauttaaltaan vitja on onnistunut pitämään tasonsa hyvin illasta toiseen – suurempia notkahduksia ei ole ollut.
- Olen tosi tyytyväinen siihen, että ollaan pystytty pitämään oma taso yllä: ei ole tullut mitään suurempia heittoja, niin kuin ehkä muun jengin sisällä on tullut välillä. Varmaan sekin vaikuttaa, että ollaan - vaikka sentteri siinä välissä on vaihtunutkin - melkein koko syksy saatu pelata Koskisen kanssa parina.
- Itse olen aina tykännyt pelata vastustajan ykkös- ja kakkoskenttiä vastaan, jotka pelaavat paljon kiekollista peliä, kun siitä pääsee kääntämään peliä helpommin ja myös itse helpommin hyökkäyksiin.
Kolehmainen on jo tässä vaiheessa kautta tehnyt ennätyspisteensä: maalinteossa hän on onnistunut kolmasti ja antanut lisäksi neljä maaliin johtanutta syöttöä.
- Siinä on menty selvästi eteenpäin, että nyt noita maalipaikkoja alkaa tulla. Vielä pitäisi pystyä maalaamaan vähän paremmalla prosentilla, Kolehmainen toteaa.
Kiekkohullu jo varhaislapsuudessa
Lappeenrantalainen Kolehmainen kertoo olleensa aina kiinnostunut jääkiekosta. Kentälle hän meni heti kun se oli mahdollista, ja on viihtynyt kiekkoilun parissa siitä asti.
- Ensimmäiset luistimet sain seitsemän kuukautta vanhana, mutta eiköhän ne ekat pari vuotta menneet vielä aika lailla lumihangessa seisoessa, Kolehmainen naurahtaa.
- Muiden peliä tuli seurattua kuitenkin tiiviisti, ja siitä se lähti liikkeelle: heti kun pystyin mitenkään luistelemaan, pyrin aina olemaan mukana jollakin tapaa. Ekan kerran liityin korttelijengiin varmaankin neljän tai viiden vuoden ikäisenä.
Vauhtiin päästyään Kolehmainen kävi läpi SaiPan juniorikoulun ja pystyi toisinaan jopa varsin hyviin tehoihin. Esimerkiksi b-junioreissa kaudella 2002-03 Kolehmainen teki 23 ottelussa 11+8=19 pistettä. A-junioreissa ja SM-liigassa avut ovat kuitenkin toistaiseksi olleet muualla kuin pistetehtailussa.
- Ehkä silloin pärjäsi sillä, kun osasi luistella aika hyvin ja sai siitä vauhdista vähän etua. Nyt tarvitsee tehdä kuitenkin jo vähän enemmän duunia, että pääsee maalipaikkoihin. Toivotaan, että se kiekollinen puolikin vielä kehittyy – näin ainakin uskoisin.
Ensimmäiset liigapelinsä Kolehmainen pelasi kaudella 2003-04, vain 17-vuotiaana. Otteluita kertyi tilille kuusi, mutta pistetili jäi vielä avaamatta.
- Olihan se aika suuri heitto, kun en ollut vielä edes kunnolla a-juniori-ikäinen. Ensimmäinen kausi meni siinä, että pääsin pelaamaan vähän loukkaantumisten kautta tai jos muut pelasivat huonosti, Kolehmainen muistelee.
SaiPa-kasvatin rooli edustusjoukkueessa on suurentunut pikkuhiljaa, ja viime kaudella hän oli jo joukkueen vakiokalustoa, kun lappeenrantalaiset pelasivat parhaan kautensa sitten 90-luvun lopun. Joukkue sijoittui SM-liigan runkosarjassa seitsemänneksi, ja kausi huipentui kiivaaseen puolivälieräsarjaan HIFK:ta vastaan.
- Koko kaudesta jäi todella hyvä fiilis päälle, ja se oli joukkueelta aika nappimenestys siihen nähden, mitä meiltä odotettiin ennen kauden alkua. Pudotuspelipaikka oli tavoitteena, ja sitä kautta lähdettiin sitten nostamaan tavoitetta jengin sisälläkin.
- Todella upeastihan se meni lopulta, vaikka ehkä HIFK-peleissä olisi ollut vielä vähän kiristämisen varaa, että oltaisiin menty jatkoon. Näin kuitenkin kävi, eikä sille voi mitään.
HIFK voitti fyysisen sarjan lopulta 4-2-voiton. Ratkaisevan ottelun se vei jatkoajalla täpötäydessä Lappeenrannan Kisapuistossa.
Joukkueessa hyvä henki
SaiPa on pelannut Heikki Mälkiän alaisuudessa tälläkin kaudella odotuksiin nähden yläkanttiin. Vaihtuvuutta nuoressa joukkueessa oli paljon, mutta pahempia notkahduksia ei ole silti tullut.
Yllättäen sputnikit ovat olleet selvästi terävämpiä vieras- kuin kotipeleissä. Lisäksi vaikeuksia on aiheuttanut suoritustason ylläpitäminen: hyvää peliä on yleensä seurannut selvästi huonompi esitys.
- Sitä (tasaisuutta) on kyllä yritetty parantaa, ja se on ollut mysteeri meille itsellekin, mutta vähän siltä on vaikuttanut, että joka toinen peli on tosiaan hyvä ja joka toinen huono. En tiedä, mikä siinä sitten on, Kolehmainen pohdiskelee.
Pukukopissa joukkueella on ollut koko ajan hyvä henki.
- Jengin sisällä on tosi hyvä fiilis. Meillä on nuoressa joukkueessa muutama vanhempikin jätkä, mutta nekään ei varmasti tunne itseään vanhaksi siellä, Kolehmainen hymyilee.
SaiPa on tällä hetkellä runkosarjassa kymmenennellä tilalla, lähestulkoon samoissa pisteissä monen muun joukkueen kanssa. Luonnollisena tavoitteena onkin päästä jälleen pudotuspeleihin.
- Siitä on taas lähdettävä, että playoffeihin mennään, ja siitä rakennetaan taas pykälä pykälältä eteenpäin. Ei ole mitään sen kummempia tavoitteita lyöty lukkoon, eikä viime kauden jäljiltäkään onneksi ole mitään kovia menestysodotuksia.
Fyysisyys ollut aina vahvuutena
Janne Kolehmainen on nuoresta iästään huolimatta SaiPan kovimpia taklaajia. Laidat ryskyvät empimättä paikan tullen, ja Kolehmainen myöntääkin aina pitäneensä kovasta pelistä.
- Junnuissa alettiin taklata jo muutama vuosi ennen kuin sitä sai oikeasti tehdä, Kolehmainen naurahtaa.
- Itse ainakin tykkään, kun on kovia pelejä, joissa on kunnolla kontaktia. Kovilla taklauksilla saa tavallaan nostettua oman pelihurmoksen ylös, ja sellaisissa kovissa peleissä olen mielestäni pelannutkin urani parhaat pelit, Kolehmainen mietiskelee.
- Aiemmin oli välillä ehkä jopa vähän ylipelaamista, ja sitä kautta tuli sitten jäähyjäkin. Nyt on ruvennut vähän miettimäänkin, milloin taklaa, että paukut kestäisivät loppuun asti eikä tulisi ajettua itseään turhaan ulos tilanteesta.
Kun toimittaja kysyy, onko uran varrelta jäänyt mieleen jokin erityinen ”niitti”, Kolehmainen palaa ajatuksissaan elokuiseen Pelicans-otteluun.
- Harjoituspelissä pääsin ajamaan Heleniuksen Samin aika kylmäksi, ja se jäi kyllä hyvin mieleen, kun noita harvemmin sattuu.
Harjoitteluun tullut lisää järkeä
Urheilussa harvemmin tulee tuloksia ilman kunnollista harjoittelua. Kolehmainen myöntää itsekin, että kehityksen takana on kova työnteko. Edistystä on tapahtunutkin huomattavasti – etenkin fyysisellä puolella.
- Fyysisessä kestävyydessä ja voimapuolella on menty aika paljon eteenpäin viimeisen parin vuoden aikana. Nyt jaksaa pelata aivan toisella tavalla kuin juuri junioreista nousun jälkeen. A-juniorit on aivan eri maailma, ja sitä fysiikkaa on pakko ruveta vaan pikkuhiljaa kehittämään. Nyt siinä on päästykin jo aika hyvälle tasolle, Kolehmainen toteaa.
- Seuraavana tavoitteena olisi saada nostettua kiekollisen pelin varmuutta uudelle tasolle, mitä kautta saisi itsestään vähän enemmän irti. Kiekollinen peli on kuitenkin aina ollut mun huonoin osa-alue.
Kolehmainen kertoo, että harjoitteluun ei ole löydetty mitään uusia ”poppaskonsteja”, vaikka miehen peli on kehittynyt selvästi.
- Siitä asti, kun nousin liigarinkiin, harjoittelussa on pyritty aika lailla samoihin asioihin. Nyt viime kesän alustan lähtien aloin vaan treenata vähän enemmän itse, että saisin yläkroppaan lisää voimaa.
- Joukkuetreeneissä on keskitytty aika paljon jalkoihin ja siihen, että luisteluun saisi lisää tehoa ja kestävyyttä. Yritän sitten itsekseni treenata vähän yläkroppaa.
- Ei tässä mitään ole varsinaisesti painotettu. Lähinnä nyt pyrin vaan vähän enemmän ajattelemaankin, miten treenaan ja keskustelemaan siitä ihmisten kanssa. Vielä nuorempana sitä vain höhötteli menemään, Kolehmainen toteaa.
Joukkueen kuluttavien harjoitteiden jälkeen omatoimiseen harjoitteluun ei jää enää kovin paljon energiaa.
- Kesällä treenataan jengin kanssa yleensä kaksi kertaa päivässä, eikä siinä paljon omatoimista jaksa sitten enää tehdä. Joukkuetreenejä tulee 3-4 tuntia päivässä, pari tuntia aamulla ja pari tuntia iltapäivällä, ja sitten teen ehkä jotain pientä vielä itse päälle.
- Kauden aikana melkeinpä yritän säästää kaikki paukut peleihin. Sitten kun tulee pelitaukoja, pyrin tekemään vähän jotain muutakin.
Tähtäin NHL:ssä
Janne Kolehmaisen panostus on tällä hetkellä täysin jääkiekossa. Koulunkäynti on jäänyt, eikä paluuta puiselle penkille ole luvassa ainakaan lähiaikoina.
- Koulu lyötiin jäihin kauppiksen ekan luokan jälkeen. Kun pääsin vakituisesti liigarinkiin mukaan ja treenejä alkoi olla kaksi kertaa päivässä, intressit ei enää riittäneet mennä koulun penkille. Enkä ole muutenkaan ikinä ollut mikään kouluintoilija, Kolehmainen myöntää.
Kolehmainen on Ottawa Senatorsin neljännen kierroksen varaus toissa kesältä, ja miehen tulevaisuuden tavoitteet ovatkin selvät.
- Pitkällä tähtäimellä ehdoton tavoite on päästä rapakon taakse NHL:ään jossakin vaiheessa. Siitä lähdetään, että rahkeet katson aivan loppuun asti, ennen kuin lopetan, Kolehmainen kertoo.
- Viime kesänä kävin juhannuksen jälkeen Ottawan varattujen pelaajien leirillä, joka taisi olla kahdeksanpäiväinen. Siellä käytiin kerran päivässä jäällä, ja sen lisäksi oli sitten fyysinen treeni. Ne olivat kyllä tosi tyytyväisiä ja odottelevat kehityksen kautta jossakin vaiheessa sinne päin pelailemaan.
- Jos ei sinne pääse, niin sitten katsotaan muita vaihtoehtoja, mutta kyllä tästä kiekkoilusta nyt ammattia yritetään tehdä, Kolehmainen vakuuttaa.
