Doug Sheddenin kyvyistä valmentajana puhuttin ja kirjoitettiin viime kaudella paljon. Shedden on antanut tulosten puhua puolestaan: IFK:n odottamaton menestys ja Jokerien kauden alku ovat olleet näytteitä Sheddenin vahvuuksista.
Psyykkaajana, "penkkivalmentajana", Shedden on moneen suomalaiskollegaansa verrattuna tyystin toista luokkaa. Pohjoisamerikkalaiseen tapaan hän painottaa myös maalinedustapelaamista, jossa Jokerit onkin - viime kauden IFK:n tavoin - molemmissa päissä liigan parhaimmistoa.
Kuitenkin jälleen tiistai-illan paikalliskamppailussa oli nähtävissä sheddeniläisen kiekon suurin ongelma. Kun IFK kolmannessa erässä pisti keskialueen tukkoon sumppupuolustuksellaan, Jokereilla ei ollut sen avaamiseen mitään lääkkeitä.
Sheddenin ajatusmaailmassa keskialue on välttämätön paha, joka tulee ylittää mahdollisimman nopeasti. Peliä ei rakenneta omasta päästä lähtien, vaan maalintekoon pyritään karvauspelin kautta. Tämä ajatusmaailma ei ole kovinkaan kaukana siitä, joka Suomessa hallitsi koko 90-luvun. Nykypäivän organisoituneita träppejä vastaan se on kuitenkin auttamattomasti vanhentunut.
Siinä missä moni muu joukkue lähtee nykyisin omasta kenttäpäädystään tiiviinä rykelmänä ja hyökkää järjestelmällisesti viisikkona kohti vastustajan maalia, Jokerit pyrkii avaamaan peliä lähes yksinomaan pitkillä syötöillä. Puolustajat etsivät harppuunoillaan syvällä uivia hyökkääjiä, jotka jatkavat kiekon päätyyn ja ryntäävät perään karvaamaan. Tämä on viime kauden IFK:ta seuranneille tuttua Sheddeniä.
Mikä ihmeen pelintekijä
Hajallaan oleva viisikko aiheuttaa kuitenkin monenlaisia ongelmia. Ensinkin pitkät syötöt ovat vaikeita. Ne on helppo katkaista, mutta vaikea ottaa vastaan. Vaikka Shedden puhuu kiekonmenetysten minimoinnista, todellisuudessa Jokerit menettää kiekon vähintään kerran lähes jokaisen hyökkäyksensä aikana: kun hyökkääjä lyö sen ränniin. Päätykiekoista joukkue toki taistelee raivokkaasti, ja usein voittaakin ne.
Läheskään aina puolustajat eivät löydä avointa syöttösuuntaa kaukana seilaaville hyökkääjille. Tällöin peli puuroutuu täysin. Puolustajat joutuvat pelaamaan kiekkoa poikittain toisilleen, eikä hyökkäys etene. Joskus harvoin joku hyökkääjistä tulee hakemaan kiekkoa alempaa, mutta tuolloin taas tulee esiin joukkueen pelaajamateriaalin yksipuolisuus. Jokereissa nimittäin ei ole tällä hetkellä yhtään kunnollista pelintekijä-keskushyökkääjää.
Kim Hirschovits on monipuolinen jääkiekkoilija, mutta hänen vahvuuksiinsa ei kuulu syöttösuunnan tarjoaminen puolustajille, eikä kiekon syöttäminen vauhtiin laitahyökkääjille. Petri Pakaslahti on jokerisenttereistä ainoa, joka edes jotakuinkin säännönmukaisesti hakee kiekkoa alempaa - joskin usein laidasta, eikä keskeltä kenttää, mistä jatkosyöttösuuntia olisi useampia. Ja jos puolustajat Pakaslahdelle kiekon pelaavatkin, loppuvat hänen keinonsa yleensä siihen. Tim Stapleton on näppärä ja järkevä hyökkäysalueen syöttelijä, mutta keskialueella hän ei näytä edes haluavan kiekkoa itselleen. Arto Kuki taas on köyhän miehen versio Pakaslahdesta.
Pelintekijän puute näkyy myös joukkueen ylivoimapelissä. Tahtipuikkoa ei heiluta kukaan. Surkuhupaisinta seurattavaa on Pakaslahden kentällisen ylivoimapeli, vaikka se jälleen tiistaina tuottikin yhden täysosuman. Duunarilaituri Jyrki Louhi ja puolustava keskushyökkääjä Pakaslahti rakentavat ylivoimalla peliä. Laukaisupaikkaa pedataan Martti Järventielle, Tomek Valtosen ja Markus Kankaanperän tehtävänä on aiheuttaa epäjärjestystä vastustajan maalille.
Yllättävän tehokasta tämänkin kentällisen peli on tähän asti ollut, mutta kauden edetessä yhä useampi vastustaja oppii kyllä puolustautumaan tätä mielikuvituksettomuuden riemuvoittoa vastaan. Ykkösylivoimassa Stapleton ja Hirschovits sekä kokeneet Petri Varis ja Marko Tuulola pystyvät hiukan nopeatempoisempiin ja yllättävämpiin ratkaisuihin, mutta aivan liian usein nelikko jää pyörittämään omaa show'taan hyökkäysalueen kulmiin.
Mikä sitten voisi auttaa Jokereita? Ensinkin joukkue tarvitsee pari pelintekijää. Pakaslahdet ja kukit ovat riittävän hyviä keskushyökkääjiä rikkovaan rooliin, mutta viisikon hyökkäyspelin johtajiksi heistä ei ole, kuten ei ole hirschovitseistä tai - tällä tasolla, vielä - stapletoneistakaan.
Toiseksi Doug Sheddenin täytyy nähdä oman pelitapansa ongelmat ja korjata ne. Veikkaanpa, että ensimmäinen kohta korjaantuu muutamassa viikossa, mutta jälkimmäinen koituu Jokerien kohtaloksi tällä kaudella.
