NHL:stä tuttu "nollatoleranssi" on ollut käytössä jo harjoitusotteluissa ennen liigakauden alkua. Itku ja poru ei kuitenkaan vähene. Odottakaapa vain, kun saadaan kausi kunnolla käyntiin. Siitä se suru vasta ratkeaakin. Syksystä on tulossa mielenkiintoinen ja kiivas.
Koukkimisen sun muun joutavan hieromisen ja ronkkimisen lisäksi liiga on päättänyt sanktioida pelaajia myöskin turhasta roiskimisesta. Kiekon kiskaiseminen epähuomiossa yli kaukalon laidan saattaa käydä niin ikään joukkueelle kohtalokkaaksi.
Siis näinkö toimitaan? Vastustajan iholle ei kannata käydä kovin kiivaasti, eikä kiekkoakaan kannata laukoa aivan niin kovaa kuin jaksaa? Mitä jääkiekosta oikeastaan jää jäljelle?
No, "vanhasta" SM-liigasta jäljelle jää ainakin se, että pelaajille, valmentajille ja yleisölle syntyy nopeasti kuva, että estämistuomioita vihelletään edelleen täysin sattumanvaraisesti. Sattumanvaraisesta tuomarilinjasta valittamisen kulttuurilla on maassamme pitkät ja
kunniakkaat perinteet ja mikä pahinta, valittajat ovat useasti olleet oikeassa.
Joskus viime vuosituhannen lopulla SM-liigassa kokeiltiin sääntöä, jossa kiekon toimittaminen suoraan yli laidan omalla puolustusalueella toi jäähyn myös kenttäpelaajalle. Vastoin asiantuntevissa valtakunnallisissa medioissakin esitettyjä tietoja kokeilu ei suinkaan ollut käytössä koko kautta, vaan se kahvattiin nurin vähin äänin kesken kaiken.
Syy kokeilusta luopumiseen oli selvä. Ensin valmentajat hermostuivat, kun jäähyjä puhalleltiin solkenaan ja elämä tuntui olevan yhtä erikoistilannepelaamista. Valmentajilta viesti kulki luonnollisesti vikkelään seurojen pomoille. Seurapomot puolestaan pönöttävät liigan päättävissä elimissä.
Loppujen lopuksi ei ehditty kissaa sanoa, ennen kuin sääntökokeilu oli ammuttu pitkälle laitojen ulkopuolelle.
Mitäpä veikkaatte tulevan kauden tuovan tullessaan? Puolustus- ja keskialueelta katsomoon ammuttujen kiekkojen lisäksi häkki heiluu nykyään myös vastustajaan kohdistuneiden turhan innokkaiden hipaisujen johdosta. Millaista veikkaatte valmentajien rutinan olevan? Entä yleisön? Entä liigapomojen?
Kun soppaan lisätään perinteisesti epäjohdonmukainen viheltämislinja, tarvitsevat pelaajat, valmentajat ja fanit uusia siirrännäishermoja paljon ennen SM-liigan virallista siirtorajaa.
Yhdellä päätuomarilla toteutettuna uudesta nollatoleranssista tulee irvokasta katseltavaa. Raitapaidan selän takana saa kaapaista kaverin nivelsiteet kantosidekuntoon, mutta oikeudenjakajan silmien alla jäähileen pyyhkimisestä vastustajan pelipaidalta lentää lasiseen koppiin sovittamaan syntejään.
Liigahallitukselta vaadittava tehtävä on mahdoton. Se ei pysty pitämään uudistuksista kiinni. Siellä istuu vain ja ennen kaikkea oman joukkueen menestyksestä kiinnostuneita ihmisiä. Siellä tehdyt sopimukset ovat useasti voimassa nippa nappa niin kauan, kun perävalot pilkottavat.
Rutina ja rummutus nollatoleranssin turmiollisuudesta leviävät Lundellin länkien lailla valmentajilta liigapomojen tietoisuuteen. Paineet sääntökorjauksille kesken kauden käyvät sietämättömäksi viimeistään Joulupukin vierailun aikoihin.
On selvää, että sääntöjä tarkastetaan jossain vaiheessa. Tulevista sääntökorjauksista seuraa sekasorto muun muassa sen suhteen, milloin niitä estämis- ja koukkimisjäähyjä oikein vihelletään. Alkukaudesta alkanut ahdistus ja urputus kaikkea muuta kuin vähenee, eikä kenelläkään ole enää kivaa sitäkään vähää.
Kun tiedetään, ettei tuomaritoiminta ole pelaajien, valmentajien ja yleisön silmissä tähän päivään saakka ollut kovin johdonmukaista, niin mitä voidaan kuvitella sen olevan, kun nollatoleranssista aletaan pikkuhiljaa antamaan periksi miten missäkin ottelussa?
Jos uusista säännöistä saadaan pidettyä kiinni koko kausi, on se SM-liigalta kaikkien aikojen voimannäyttö.
Todellisuudessa sääntöuudistus on tervetullut, periaatteessa. Jos mailahäirintää, sylipainia ja repimistä saadaan pelistä karsittua, ei se voi olla kuin lajin etu.
Uudistus vaatisi onnistuakseen vain pari pientä rakenteellista korjausta. Ensinnäkin kaukaloon tarvittaisiin kaksi ammattimiehen palkkaa nauttivaa, päätoimista päätuomaria. Toisekseen SM-liigan päättävien elinten tulisi voida toimia olosuhteissa, joissa jokaista päätöstä ei tarvitsisi tarkkailla oman joukkueen sen hetkisen edun kannalta.
No, olen minä viihtynyt tähänkin saakka varsin mainiosti enemmän tai vähemmän epäjohdonmukaisen ja sekavan SM-liigan tarjoamissa ottelutapahtumissa.
Kaveria ei jätetä.
että sikäli...
