Viime kaudella Mestiksen mestaruuden voittanut ja pudotuspelien parhaana palkittu maalivahti Jaakko Suomalainen siirtyi Ouluun toukokuun alussa, jolloin Kärpissä vaikutti vielä herra nimeltä Niklas Bäckström. Ensimmäinen muutos tilanteeseen tuli kuukautta myöhemmin, kun maajoukkuevahti Bäckström allekirjoitti sopimuksen NHL-seura Minnesotan kanssa.
| kolumni Kärppien sekava maalivahtitilanne
[lue lisää] |
- Tunnelmat olivat tuolloin vähän kaksijakoiset. Tietysti tämä toi taas minulle enemmän mahdollisuuksia, mutta toisaalta olisi ollut hieno olla samassa joukkueessa Bäckströmin kanssa. Uskoisin, että siitä olisi ollut apua omaan tekemiseen. Näin kuitenkin tällä kertaa, ja hyvä että kaveri pääsee eteenpäin. Toivotaan parasta menestystä, Suomalainen sanoo.
Kärppien ratkaisu toiseksi maalivahdiksi oli palkata kanadalainen Andy Chiodo Pittsburghin organisaatiosta. Harjoitusottelussa tullut loukkaantuminen pisti kuitenkin jälleen pakan sekaisin.
- Nojoo, näitä tulee. Sille ei vaan voi mitään. Toisen epäonni on aina toisen onni peliajan kannalta – harmi juttu hänelle. Chiodo on mukava kaveri, mikä on tärkeää maalivahtien yhteistyön kannalta. Mielestäni hän oli hyvä valinta tänne, Suomalainen kehuu ja toteaa olevansa itse täysin terveenä ja hyvässä iskussa.
Uusin käänne tapahtui heti syyskuun alkuun, kun Kärpät päätti hankkia try-outille AHL-seura Chicago Wolvesissa pelanneen Tuomas Tarkin paikkaamaan Chiodoa. Nähtäväksi jää, millaiseksi oululaisten maalivahtitilanne lopulta muodostuu.
Kovaa fysiikkatreeniä
Kärpät on tunnettu kovasta kesäharjoittelusta etenkin fyysisellä puolella. Mestiksestä siirtyneellä maalivahdilla otti aikansa palata liigatason harjoitteluun, jota hän haisteli Lahden Pelicansissa pari kautta sitten.
- Ihan hyvin mennyt, mutta onhan tämä ollut vähän uutta Mestiksen jälkeen. Onhan sielläkin toki treenattu, mutta aika kovalta tämä tuntui heti alkuun. Nyt on jo paljon helpompaa ja tunnen olevani hyvässä kunnossa. Fysiikkaharjoittelu on Kärpissä muutenkin kovaa luokkaa: nuoresta pitäen treenataan kovaa, Suomalainen kertoo.
Erot Mestikseen tulevat juuri fyysisellä puolella sekä harjoitusten vauhdissa, mutta maalivahdin osalta isoja eroja ei ole. Muutosta Suomalaisen harjoitteluun on tuonut kuitenkin maalivahtivalmentaja Ari Hilli.
- Olemme panostaneet liikkumiseen, mikä on ollut vähän erilaista harjoittelua kuin esimerkiksi Jukureissa. Siellä Risto Dufva hoiti maalivahdit, emmekä niin paljon käyneet asioita läpi. Täällä on nyt panostettu liikkeeseen, mikä on tuonut minulle uutta pelaamiseen. Saa sitten nähdä, miten tämä lähtee toimimaan. Tässä iässä kun jotain uutta tekee, niin se on vähän tietysti aina hankalaa. Uskon kuitenkin, että tyyli sieltä löytyy, eikä kuitenkaan sekoiteta omaa peliä. Jotain pientä uutta kuitenkin, 28-vuotias maalivahti näkee.
Maalivahtivalmennus on mennyt Suomessa paljon eteenpäin ja valmentajia arvostetaan myös seuraorganisaatioissa enemmän ja enemmän. Tulokset ovat olleet nähtävissä lisääntyneinä maalivahtilahjakkuuksina. Suomalainen kokee maalivahtivalmennuksen tärkeänä osana omaa työtään ja kokonaisuutta.
- Minulla on ollut aikaisemminkin maalivahtivalmentajia Lahdessa, KooKoossa ja junnuissa Jokereissa. Mielestäni se on hyvä juttu, että on joku niin sanottu henkinen tuki mukana. On hienoa, että joku kokoajan katsoo peliä ja jos jotain tekee eri tavalla, niin on valmentaja, joka pystyy keskittymään maalivahteihin. Päävalmentaja katsoo enemmänkin sitä kokonaisuutta.
Suomalainen on saanut vastuuta harjoitusotteluissa, joita Kärpät on pelannut lähinnä Nordic Trophy –turnauksessa.
- Ei ole tullut omassa pelissä ylilyöntejä kumpaankaan suuntaan, eli ihan perustreenipelejä. Nordic Trophy on ollut hyvä juttu kokeneemmille pelaajille, joita tavalliset harjoituspelit eivät aina sytytä. Varmaan myös yleisölle pelit ovat olleet mielenkiintoisempia ja joukkueelle harjoituksen kannalta parempia. Meillä on vielä mahdollisuus päästä finaaliin asti, Suomalainen uskoo.
Ei paljoakaan uutta
Kärppien osin erilainen puolustuspelaaminen Jukureiden Dufvan aikaiseen vahvaan miesvartiointiin verrattuna ei ole vaikuttanut maalivahdin omasta mielestä harjoitteluun ja pelaamiseen millään tavalla.
- Ei ole kyllä vaikuttanut minun pelaamiseen millään tavalla. Kärpissä ja Jukureissa on kummassakin hyvä puolustus, jonka takana on helppo pelata maalivahtina. Toivottavasti jatkuu tällä tavalla, eikä ero ole tuntemuksieni mukaan vaikuttanut millään tavalla, hän kertoo.
Oululaisten riveistä poistui kesän aikana kovia profiilipuolustajia, mutta maalivahdin näkökulmasta huoleen ei ole mitään aihetta.
- Puhutaan paljon, että meiltä on lähtenyt hyviä puolustajia pois, mutta se ei ole minusta oleellista. Meillä on hyvä puolustus, eikä siitä pidä todellakaan kantaa huolta, Suomalainen painottaa.
Samoin uudet sääntötulkinnat ”nollatoleransseineen” eivät koske niinkään maalivahtia. Kritisoitavaa kuitenkin löytyy.
- Hieman huvittavaahan se on seurata, kun jäähyjä tulee niin paljon. Meillä on kuitenkin liikkuva porukka ja uskon, että pelaamme kyllä enemmän ylivoimaa kuin alivoimaa. Meille on hyötyä tarkasta linjasta, koska meillä on liikkuvat pakit. Täytyy sanoa, että kiekko katsomoon –sääntö on maailman huonoin sääntö. Ei niin huonoa sääntöä ole ikinä edes keksitty. Ei sitä kiekkoa kukaan tahallaan sinne katsomoon vedä. Tämä on ihan minun mielipide, mutta miksi tämä otettiin jälleen käyttöön, Suomalainen kysyy kriittisenä.
Sen sijaan muuttuneiden varusteiden koko on tuonut vähän uutta myös Suomalaiselle, mutta ei dramaattisesti. Jo aikaisemmin pienillä ”patjoilla” pelannut maalivahti näkee muutokset pelin kehittymisen kannalta hyvänä asiana, vaikka peittopinta-ala varusteiden osalta on pienentynyt.
- Se on vähän miten nämä asiat ottaa. Nyt kun olen ollut paljon jäällä, niin eivät ne enää näytä niin pieniltä. Oikeastaan varusteissa ei ole paljoakaan eroa, mutta niillä on helpompi liikkua ja niitä on helpompi liikuttaa. Jos tulee sitten patjan yli alakulmaan vetoja, niin ihan hyvä vaan, että maaleja tulee, Suomalainen kommentoi epätyypilliseen maalivahdin tapaan.
Pienemmät polvisuojat ovat helpottaneet etenkin maalivahtien yleistä liikkumista. Jokainen kokee muutokset kuitenkin eri tavalla, myös henkisellä puolella.
- Kun katsoo vanhaa räpylää, niin olihan se järkyttävän iso. Nyt tuntuu, että eihän sitä voinut edes liikuttaa, Suomalainen naurahtaa.
Hyvösestä bändin solisti?
Suomalainen on sopeutunut kaupunkiin ja joukkueeseen omien sanojensa mukaisesti erittäin hyvin. Vahvana musiikkimiehenä tunnettu maalivahti on tuonut metallihenkeä myös pukukopin puolelle.
- Metallikaupunki sopii minulle. Omassa bändissä pyrin kuitenkin vielä pysymään, vaikka jätkät ovatkin Helsingissä. Onhan meidän jengissä muutama soittojannu, kuten Teemu Normio ja hieroja Timo Laru, joka soittelee kitaraa. Jos se Hanneskin (Hyvönen) lähtisin siihen laulelemaan, niin olisi bändi kasassa, raskasmetallimies myhäilee.
Paikalliseen musiikkitarjotaan ja yöelämään Suomalainen ei ole vielä ehtinyt paljoakaan tutustumaan.
- Ei paljon ole viitsinyt pyöriä niissä paikoissa, mutta hevipuolta tulee sisällyttää tähän lätkään. Saa pääpuoltakin vähän kuntoon. Se on henkiseltä kannalta itselleni tärkeää.
Kaikkien osa-alueiden tulee olla täydessä latingissa, jos Suomalainen aikoo vallata paikkansa Bäckströmin jättämissä saappaissa.
- Nyt viritellään konetta kohti liigan alkua. Kyllä tässä odottaa jo, että pelit alkaisivat. Saa nähdä, miten sitten lähtee kulkemaan, hän heittää.
Muutoksien kesä on siis takana. Pelit näyttävät, onko Suomalaisesta Kärppien ykkösmaalivahdiksi. Kilpailutilanne on ainakin kova.