TPS:n toimitusjohtaja Jouko Narvanmaa Turun Sanomissa 6.1.2006:
"Olemme olleet aktiivisia monen pelaajan suuntaan, mutta aika moni on ilmoittanut suoraan, ettei halua tulla Turkuun. Ei heitä tänne voi väkisinkään tuoda. Ne, jotka ovat olleet halukkaita, ovat sitten pyytäneet käsittämättömiä palkkoja."
Yllä oleva on vain esimerkki siitä, miten liigaseurojemme päättäjät ovat joutuneet selittelemään markkinoiden tyhjyyttä. Kokoonpanot ovat olleet vajaita ja valmentajat, kannattajat ja yhteistyökumppanit ovat huutaneet vahvistuksia joukkueeseen.
Mikä kuivasi markkinat?
Yksi iso asia mikä on muistettava mietittäessä pelaajamarkkinatilannetta on se, että viime kesänä ja osin syksylläkin pelaajia oli vielä tarjolla. Ei tosin ihan samassa mittakaavassa kuin edellisinä kesinä, mutta varsin hyvin kuitenkin. Virhearvioinnit on tehty pääasiassa siinä, että pelaajia odotettiin olevan tarjolla vielä syksyllä ja kauden aikana.
Tunnettu suomalainen pelaaja-agentti Jarmo Kork ennusti tilanteen kehitystä jo syksyllä.
- Pelaajia on todella vähän vapailla markkinoilla. Sanoin jo syksyllä monelle toimitusjohtajalle, että ottakaa nyt ihmeessä pelaajia. Aavistin jo silloin, että pelaajat käyvät vähiin.
Monet seurapäättäjät tekivät kuitenkin loppukesästä ja syksyllä virhearvion siinä, että uskoivat pelaajavirran kääntyvän Suomen suuntaan NHL-sopimuksen syntyessä.
Yhdysvaltalaisen suuren Acme World Sportsin suomalaisillekin tuttu Bill Zito tarjoaa seuraavanlaatuista selitystä sille, miksi Pohjois-Amerikasta ei ole tullut odotettua määrää pelaajia Suomeen.
- Tämä vuosi on ollut normaalia vaikeampi, koska NHL-sopimus saatiin valmiiksi niin myöhään. Lisäksi moni haluaa katsoa korttinsa uuden NHL:n suhteen, mikä vähentää liikennettä Eurooppaan.
Ziton kommentin lisäksi on hyvä ottaa huomioon myös, se että Venäjä pitää omat pelaajansa entistä paremmin kotimaassaan. Lisäksi työsulun aikana lopetti uransa normaalia hieman suurempi määrä pelaajia. Nämä heijastuvat tietysti koko Euroopan pelaajatilanteeseenkin.
Veteraanisääntö ja SM-liigan vetovoima
Yksi iso tekijä, jonka kuviteltiin vapauttavan pelaajia liigaseurojen käyttöön, on suurimman farmisarjan AHL:n tiukentunut veteraanisääntö. Aikaisemmin sallitun kuuden veteraanistatuksen omaavan pelaajan sijasta nyt sallitaan ainoastaan viisi. Veteraaniksi lasketaan pelaaja, jolla on kauden alkaessa yhteenlaskettuna vähintään 260 pelattua ottelua AHL:ssä, NHL:ssä, IHL:ssä tai missä tahansa Euroopan pääsarjassa.
International Sports Advisors Companyn Mark Gandler, joka venäläistaustaisena tuntee varsinkin venäläisten ja tsekkien asiat, valottaa miksi tämä ei vaikuttanut odotetulla tavalla.
- 40-60 pelaajaa oletettiin loogisesti vapautuvan. Paremmat liigat ja isommat rahalliset tarjoukset kuitenkin veivät nämä.
Hetkinen. Siis paremmat liigat? Tähän on pakko tarttua ja kysyä, että eikö herra Gandler pidä SM-liigaa tasokkaana sarjana?
- En ole itse katsonut SM-liigan pelejä, vaan tietoni pohjautuvat asiakkaiden, kykyjenetsijöiden ja sekä suomalaisten että pohjoisamerikkalaisten kontaktieni puheisiin. Vallalla tuntuu näiden ihmisten parissa olevan käsitys, että pelin taso Suomessa on kärsinyt, Gandler lataa.
Kaikki eivät toki jaa tätä käsitystä edes Pohjois-Amerikassa. Bill Zito esimerkiksi on vahvasti erimieltä Gandlerin kanssa Suomesta ja liigan tasosta.
- Mielestäni SM-liiga on paras liiga NHL:n ulkopuolella. Pelaajat ovat hyviä ja peli kilpailukykyistä. Pelimatkat ovat myös niin lyhyitä, että teillä voidaan harjoitella päivittäin. Jos joku haluaa kehittyä pelaajana Euroopassa, niin ainakin minun mielestä kannattaa mennä Suomeen.
Eihän pelaajien houkuttelemisessa kuitenkaan kyse ole ainoastaan liigan tasosta, vaan raha näyttelee tietysti merkittävää roolia. Raha ratkaisee, kuten kulunut sanontakin kertoo.
Varsinkin kokeneemmat pelaajat valitsevat uuden osoitteensa useasti ennemmin rahan ja olosuhteiden kuin pelillisten asioiden pohjalta.
- Palkkataso on jäänyt jälkeen Keski-Euroopan sarjoista, kuten Saksasta ja Sveitsistä, Gandler toteaa.
Myös Jarmo Kork on todennut saman faktan. Raha on löyhemmässä muualla.
- Häviämme taloudellisen kilpailun. Lisäksi Saksa, Sveitsi ja Keski-Eurooppa ovat haluttuja kohteita pohjoisamerikkalaisille pelaajille. Jokainen pelaaja tuntee jonkun Euroopassa pelanneen, hyvin siellä tieto kiertää.
- Kyllähän kokeneet pelaajat, joilla on paljon NHL-pelejä katsovat sen, että sieltä saa vähän enemmän rahaa vähän pienemmällä vaivalla.
Vieläkö pelaajia on tarjolla, ja mistä?
Kun kausi alkaa kääntyä loppusuoralle ja siirtoaikaa on jäljellä alle kolme viikkoa, niin moni varmasti miettii onko pelaajia vielä tarjolla ja jos on, niin mistä?
Käännän kysymyksen kokeneelle pohjoisamerikkalaisten markkinoiden asiantuntijalle Bill Zitolle.
- Alex Mogilny ei varmaan tule, mutta toisaalta muutama tuntemattomampi NHL-pelaaja voi todeta, ettei mahdu pelaamaan seurassaan ja päättää vielä lähteä Eurooppaan.
- ECHL:ssä on myös sellaisia pelaajia, jotka voisivat tulla ja tehdä hyvää jälkeä. Heidät vaan pitää scoutata esiin. AHL:sta puolestaan on hankalaa hankkia pelaajia, koska kaikilla on nyt sopimus. Veteraanisääntö vapautti lähinnä nyrkkimiehiä ja vanhoja hitaampia pelaajia, joita ei Suomeen haluta.
Jottei asia jäisi yhden ainoan asiantuntijan lausunnon varaan, annetaan vielä vastikään Pohjois-Amerikkaan suuntautuneelta kahden viikon pelaajatarkkailumatkalta palanneen Jarmo Korkinkin sanoa asiasta mielipiteensä.
- Pitää selvittää alempien sarjojen taso. NCAA ja muut yliopistosarjat. Sellaisia äijiä, jotka eivät ole vielä NHL:ää pelanneet. Sieltä uskon pelaajia vielä löytyvän. Muutama nimi nytkin on esillä.
Ennuste siirtoajan lopusta
Onhan pelaajia toki muuallakin kuin Pohjois-Amerikassa. Euroopan sisällä tosin sopimuksenalaisten pelaajien siirtyminen on huomattavasti harvinaisempaa. Erään liigaseuran toimitusjohtajan mukaan loppukaudesta kyseeseen tulevatkin lähinnä seurassaan epäsuosioon joutuneet ja pudotuspelimahdollisuutensa hukanneiden seurojen myymät pelaajat.
Mitä siis tapahtuu siirtoajan lopulla? Todennäköisesti liigan sisäinen siirtorumba ei ainakaan yllä vilkkaimpien vuosien tasolle, sillä kukaan ei ole varsinaiseen tyhjennysmyyntiin ryhtymässä. Erään seuran pelaaja-asioita hoitavan tahon sanoja lainatakseni: ”Meillä on sen verran hyvin pullat uunissa liigassa nyt, että kaikki ainakin haaveilevat pudotuspelipaikasta”.
Samainen liigavaikuttaja ei myöskään ihmettele sitä, miksi Mestistä ei olla enää ryöstöviljelty menneiden vuosien malliin. Pikkuhiljaa liigassakin on opittu, että Mestis-seurojenkin työtä ja sopimuksia on kunnioitettava. Ei sielläkään ole mitään järkeä luopua parhaista pelaajista kauden lopulla, kun pudotuspelitulot voivat muodostaa jopa kaksikymmentä prosenttia koko kausibudjetista.
Euroopan sisällä muutamia siirtoja tapahtuu varmasti, aivan kuten kaikkina edellisinäkin vuosina. Tyytymättömät pelaajat ja seurajohtajat tekevät ratkaisuja ja sen myötä pelaajat liikkuvat. Kyseenalaista kuitenkin on, moniko seuraa vaihtava päätyy Suomeen. Pelaajamarkkinat ovat muuttuneet vuosien varrella, eikä SM-liiga vedä esimerkiksi tsekkejä ja venäläisiä entiseen malliin.
Pohjoisamerikkalaisten pelaajien suhteen ratkaisevaa lienee puolestaan se, löytyykö seurapomoilta rohkeutta kokeilla oudompia nimiä ja muidenkin sarjojen kuin tutun ja turvallisen AHL:n pelaajia. Monet tahot myöntävät, että seuraava paikka mistä pelaajia Suomeen kannattaa etsiä voi hyvinkin olla yliopistosarja NCAA tai ”farmin farmina” tunnettu ECHL.