Kärppien nousu Suomen jääkiekkoeliittiin ja jopa sen parhaimman kerman ykköseksi on ollut harvinaislaatuinen tuhkimotarina. Vielä keväällä 1999 Kärpät nieleskeli tappion karvastakin karvaampaa kalkkia, kun TuTo romutti kovalla uholla takaisin parrasvaloihin himoinneiden oululaiset liigahaaveet.
| taustaa Pietilä palasi Suomeen
[lue lisää] Saarenheimo tähyää pimeydestä kohti parrasvaloja
[lue lisää] |
Vain kuusi vuotta tästä eteenpäin, niin Kärppä-ikoni Sakari Palsola nosti tukeville harteilleen himoitun Kanada-maljan – jo toisen kerran peräkkäin. Kärpät on pelannut liiganousunsa jälkeen ylimmällä sarjatasolla vasta viisi kautta, mutta tuona aikana palkintokaappiin on tarttunut häikäisevästi jo kaksi SM-kultaa sekä yksi hopea.
Nyt edessä on jälleen uusi kausi ja kaksi perättäistä mestaruutta pitävät huolen siitä, että niin katsojien kuin mediankin odotukset ovat korkealla. Kohti 2000-luvun dynastiaa porskuttavalle oululaisseuralle kelpaa jälleen vain ja ainoastaan se suurin pokaali.
Myönnettiinpä asiaa Kärppien leirissä tai ei, niin tämä on kiistaton fakta, jonka kanssa seuran on opittava elämään koko pitkän kauden ajan.
Sopivasti vaihtuvuutta
Kari Jalosen johtaman yhdistelmän lähtökohdat toiseen yhteiseen kauteen ovat suosiolliset, sillä tärkeä 2000-luvun menestyksen pohjarunko on edelleen tallella. Viime kauden ryhmästä on mukana 16 pelaajaa, joten tämän kauden menestyksen peruspilarit ovat kunnossa.
Pitkin kesää koko Suomessa odotettiin pelonsekaisin tuntein, mitä NHL-työsulun päättyminen merkitsee omalle joukkueelle. NHL-peikko vaani loppuun saakka myös Kärppien ympärillä, mutta loppujen lopuksi Oulussa huokaistiin ainakin lievästi helpotuksesta, sillä samalla kun pari pahinta kilpakumppania menetti lähes koko ykköskentällisensä, lähti Kärpistä taalajäille ainoastaan kaksi pelaajaa.
Kärppien uuden tulemisen suurimpiin pelaajiin kuuluvan Jussi Jokisen siirtyminen Dallasiin oli toki menetys, mutta siihen Oulussa ehdittiin varautua jo pitkän aikaa. Toinen lähtijä oli maalivahti Pekka Rinne, mutta viime kaudella vain kymmenen ottelua torjuneen kakkosvahdin lähtöä ei voi pitää suurena menetyksenä SM-liigan muut lähtijät huomioiden.
Puolustuksesta on pois väkivahva kaksikko Janne Niinimaa – Josef Boumedienne ja hyökkäyksestä kokenut Sakari Palsola. Kovia nimiä kaikki, mutta jokaisen tilanne oli tiedossa välittömästi keväisten kultajuhlien jälkeen, joten asioihin ehdittiin reagoida ja tarvittavat korvaajat ovat olleet ryhmän mukana jo monta kuukautta.
Joukkueessa on nyt mukana useita kahden perättäisen kullan miestä, mutta toisaalta kokoonpanosta löytyy myös pelaajia, joille ylipäänsä minkäänlainen menestyminen on ollut viime vuosina harvinaista herkkua.
Tämä takaa sen, että menestymisen ja voittamisen nälkää ryhmässä riittää edelleen juuri niin paljon kuin mestaruutta tavoittelevalla joukkueella pitääkin olla. Joukkue on jälleen kerran erittäin viisaasti ja harkitusti rakennettu. Kärpät on ennen kaikkea hyvä kokonaisuus.
Bäckström takuuvarman puolustuksen viimeinen lukko
Kärppien verkkoon iskettiin viime kauden runkosarjassa 122 maalia, eli kolmanneksi vähiten helsinkiläisseurojen Jokerien ja HIFK:n jälkeen.
Tällä kaudella omassa päässä tuskin paukkuu ainakaan useammin, sillä puolustuskalusto on erittäin kova nippu. Kaksikko Lasse Kukkonen - Mikko Lehtonen raataa illasta toiseen suurella kärppäsydämellä, ja tulee olemaan oululaispuolustuksen kivijalka. Blues-ottelulla käynnistyvä kausi on miehille suuri näytön paikka myös henkilökohtaisella tasolla, sillä molemmat hamuavat varmasti jossain vaiheessa uraansa vieläkin suurempiin kuvioihin, vaikka varsinkin viime kauden runkosarjan tehokkain kärppäpuolustaja Lehtonen on useaan otteeseen korostanut olevansa vallan tyytyväinen nykyiseenkin tilanteeseensa.
Ari Vallin, kultamagneetti Ilkka Mikkola sekä vihdoin Ouluun palannut Jouni Loponen pitävät myös peruspuolustuksellaan vastustajan hyökkääjät riittävän kaukana parhaimmasta maalintekosektorista.
Puolustuspäässä mielenkiintoisia seurattavia ovat myös Topi Jaakola sekä Oskari Korpikari, joilla alkaa olla aika nostaa tasoaan sen pari pykälää, ja ottaa sitä kautta urallaan ratkaisevat harppaukset eteenpäin.
Yksi kysymysmerkki Kärppien puolustuksessa on ikuinen päänvaiva, eli fyysisyys. Viime kaudella NHL-kaukaloissa kouliintuneet Boumedienne ja Niinimaa toivat aimo annoksen raakaa iskuvoimaa takalinjoille, mutta miten käy tällä kaudella ja tällä kokoonpanolla? Oulussa haaveiltiin viimeiseen saakka Boumediennen paluusta petopaitaan, mutta mies valitsi lopulta Sveitsin. Pystyvätkö Lehtonen, Kukkonen ja kumppanit pitämään vastustajien härkämäiset hyökkääjät pois maalivahdin edestä ja putsaamaan paluukiekot väljemmille vesille?
Maalivahtiosastolla Kärpät jatkaa periaatteessa tutulla kaavalla, vaikka yksi mies onkin vaihtunut. Viime kaudella sekä sarjan parhaaksi maalivahdiksi että pudotuspelien tärkeimmäksi pelaajaksi ansaitusti arvostettu Niklas Bäckström jatkaa ykkösmaalivahtina ja tulee pelaamaan runkosarjassa sen saman 40-50 ottelua kuin viime kaudellakin. Neljännen kautensa Oulussa aloittava Bäckström oli välillä jo suuntaamassa rapakon taakse, mutta Kärppien onneksi kahden mestaruuden takuumies jatkaa edelleen petopaidassa.
Bäckströmin tueksi hankittiin kokenut Mika Pietilä sen jälkeen, kun Rinne suuntasi Nashvilleen. Viime vuodet ulkomailla kiekkoja torjunut Pietilä halusi palata Suomeen ja myös Kärppien kannalta sopimus oli järkevä veto, sillä SM-liigassa myös Ilvestä ja HPK:ta edustanut Pietilä takaa sen, ettei paniikkinappulaan tarvitse koskea edes mahdollisten loukkaantumisten hetkellä.
Hyökkäyksen jäätävä kokonaisuus
Kärpillä on ollut perinteisesti iloista ja hyökkäävää kiekkoa pelaavan joukkueen leima, eikä tämä kausi takuulla tule poikkeamaan tuosta muotista. Viime kauden runkosarjassa 190 maalia takonut kärppälauma lähtee uuteen kauteen lähestulkoon ylivertaisella hyökkäyskalustolla.
Hyökkäysmateriaali on viime kauteen verrattuna vielä entistäkin kovempi. Uusia haasteita ja uutta nostetta uralleen hamuava Kalle Sahlstedt sekä ensimmäistä kertaa ulkomailla pelaava Michal Bros olivat juuri Kärppien linjan mukaisia hankintoja. Kolmas uusi pelaaja hyökkäyspäässä on seuran oma kasvatti, viime kaudella Mestiksen pistepörssin voittanut Tomi Mustonen, joka yrittää nyt läpimurtoaan liigatasolle.
Kun hyökkäyksestä löytyy lisäksi jo viime kaudelta tuttuja ratkaisijoita, kuten Jari Viuhkola, Pekka Saarenheimo, Mika Pyörälä, Petr Tenkrat ja Viktor Ujcik, niin vastustajien puolustuksilla tulee kauden mittaan olemaan hikisiä iltoja.
Hyökkäyspäässä on myös seuraamisen arvoisia nousevia tähtiä, etunenässä Juhamatti Aaltonen ja Tommi Paakkolanvaara, joiden suhteen ensi kauden kehitys on mielenkiintoista nähdä.
Kärppien valmennuskaksikolla Kari Jalonen – Mikko Haapakoski tulee riittämään kuitenkin myös haasteita, sillä kun joukkueessa on noin paljon taitoa ja nimekkäitä pelaajia, niin täydellisten ketjukoostumusten löytäminen ei ole mikään helpoin tehtävä.
Yksi miettimisen paikka tulee olemaan keskushyökkääjien peluuttaminen, sillä joukkueessa on viisi keskushyökkääjää (Viuhkola, Bros, Paakkolanvaara, Sahlstedt, Saarenheimo), eikä kaikille sentterin paikkaa löydy. Myös ylivoimapelin kuvioiden löytämisessa riittää valmennusjohdolla analysoitavaa.
Pelkästään hyökkäyksen nimilistaa katsellessa ei voi välttyä ajatukselta, että Kärpät tekee pelissä kuin pelissä vähintään neljä maalia, mutta kuten tunnettua on, paperilla pelejä ei voiteta. Tuskaisia iltoja tulee olemaan edessä myös kärppälaumalla ja silloin etsitään ennen kaikkea suunnannäyttäjiä sekä valmennuksen kykyä reagoida vallitsevaan tilanteeseen pelin sisällä.
Menestymisen pakko?
Nälkää kasvaa syödessä, kuuluu tuttu sanonta. Kärppien kohdalla maha on viime vuosien menestymisen myötä jo vähintään hyvässä kunnossa, mutta kun vauhtiin on päästy, niin kansa haluaa lisää.
Kärppien päänahka on uudella kaudella jälleen se kaikkein halutuin. Kaikki haluavat voittaa hallitsevan mestarin ja syttyvät raivoisaan taisteluun juuri mestareita vastaan. Asetelma on oululaisille kuitenkin sangen tuttu, sillä jo 1990-luvun lopun divarivuosista lähtien Kärpät on tottunut lähtemään sarjaan ennakkosuosikkina. Ainoan poikkeuksen tähän tekevät oikeastaan vain 2000-luvun pari ensimmäistä liigakautta.
Kärpät lähtee kauteen hieman epävarmasta tilanteesta, sillä harjoitusottelut eivät ole sujuneet täysin odotettuun malliin. Lisäksi Petr Tenkratin loukkaantuminen aivan liiga-avauksen kynnyksellä sekoittaa kokoonpanoa ensimmäisillä kierroksilla.
Omien, nuorten pelaajien sisäänajo ja erilaisten ketjukoostumusten kokeileminen olisi alkukaudella täysin perusteltua ja järkevää, mutta miten käy jos pelit alkavatkin kääntyä tappioiksi? Riittääkö todella kriittisenä tunnetun oululaisyleisön kärsivällisyys vai painostavatko katsojat joukkueen ”turvallisiin” ratkaisuihin, joilla voitot varmistetaan? Varsinkin kotihallissaan Kärpiltä vaaditaan voittavaa peliä illasta toiseen, mutta varmaa on, ettei SM-liigan tasoisessa sarjassa minkään joukkueen peli tule olemaan jatkuvaa paraatimarssia.
Oman lisämausteensa Kärppien kauteen tuo jälleen tammikuussa Pietarissa pelattava SuperSix-turnaus. Viime kaudella Kärpät sijoittui kovatasoisessa turnauksessa toiseksi ja sai hienoista peleistään sopivasti lisäpotkua kotoiseen play off –kevääseen. Tällä kaudella on edessä jälleen samanlainen tasonmittaus, mutta nyt joukkue matkaa myös tuohon taisteluun vain mestaruus mielessään.
Haasteita ja tavoiteltavaa Kärpillä siis riittää edelleen. Jos kaikki palaset osuvat kohdilleen ja henkinen kantti kestää, niin oululaisilla on kaikki mahdollisuudet jopa tuplamestaruuteen. Tämä vaatii ennen kaikkea sitä, että joukkue ei nouse itse itselleen pahimmaksi vastustajaksi, vaan löytää tälle ryhmälle oikeat koostumukset tarpeeksi ajoissa.
Pöytä on katettu nälkäiselle kärppälaumalle. Aika näyttää, onko Kärpistä tarjoilun nauttijaksi.
